Elossa oleminen edellyttää jatkuvaa muutosta, ongelmien synnyttämien vastausten vastaanottamista - ja myös jatkuvaa kuolemaa

                                                    




Se, miten suhtaudumme tuohon sanaan "kuolema" ratkaisee sen, kuinka onnellisia olemme, kokiessamme elämää eli elossa olemista fyysisessä hahmossamme. Jos pelkäämme kuolemaa, niin pelkäämme todellisuudessa myös solujemme jatkuvaa uusiutumista, joka on elossaolemisemme ehdoton edellytys (ja solujen uusiutumiseen perustuu myös esimerkiksi paraneminen sairauksista). Tästä syystä PELKO ja ahdistus ovat kaikkein vaarallisin virus. Sillä negatiiviset tunteemme kertovat aina vain siitä, että tunnetilamme ei solujen uusiutumista vastustaessamme ole terveyttä ja elinvoimaa edistävä, eli suotuisa elossa pysymiselle.

Ja tuon pelon "vaarallisuus" johtuu siitä, että pelätessämme tuijotamme ongelmaa, emme ratkaisua, jonka ongelma on jo luonut. Emme siis anna "elämän virran kuljettaa meitä", vaan vastustamme muutosta, jota tuo jatkuva virtaus edellyttää. Eli vaikka luomme ajatuksillamme jatkuvasti uutta ns. todellisuutta (emme voi olla hengissä, eli elossa, "elämän virrassa", ellemme tekisi niin), niin luomme koko ajan sitä, mitä pelkäämme, koska tuijotamme tuota pelottavaa asiaa. Universumissa ei voi koskaan hankkiutua eroon mistään, voimme vain vetää ajatustemme kohteita luoksemme.

Jos lainelautailija ei antaisi aallon kuljettaa häntä, eli hän ei sallisi aallon paraabelimaisen liikkeen kannatella häntä, vaan vastustaisi tuota liikettä, niin lainelautailija ei voisi "ratsastaa aallolla", vaan aalto painaisi lautailijan syvyyksiin. Jos lainelautailija olisi kärsimätön, eli hän yrittäisi lähteä aallon "kyytiin" liian aikaisin, niin takaa tuleva aalto nielaisisi hänet. Samoin, jos hän olisi kärsivällinen, eikä siis intuitiotilassa, resonanssissa korkeamman minänsä kanssa, niin hän ei osaisi oikealla hetkellä hypätä aallon mukaan, vaan myöhästyisi, ja lähtisikin liikkumaan taakse päin, koska edellisen aallon mentyä seuraava aalto kerää jo voimaansa, ja virtaus kulkee siksi tuon ensimmäisen aallon jälkeen taakse päin. Se, että lainelautailija myöhästyi edellisestä aallosta ei siis ole "dramaattista", koska uusi aalto tulee aina, mutta jos hän pettyi, koska menetti edellisen aallon, niin hänen pettymyksensä ja epäuskonsa estää häntä havaitsemasta seuraavaa, koska hän keskittää ajatuksensa pettymykseen, uuden aallon sijasta.

Toinen käytännön esimerkki ns. flow-tilasta, eli hetkessä elämisestä:
Kaupungissa, jossa on vilkas bussiliikenne matkustajat luottavat aina siihen, että seuraava bussi tulee pian, vaikka myöhästyisi edellisestä, ja siksi pysäkillä odottavat eivät pelkää, ja he saattavat jopa olla niin huolettomia, että he eivät huomaa pysäyttää tulossa olevaa bussia, ja bussi ajaakin pysäkin ohi. Mutta sen sijaan sellaisilla paikkakunnilla, jossa busseja kulkee vain muutaman kerran päivässä, matkustajat odottavat bussia tarkkaavaisempina, koska he tietävät, että myöhästyminen bussista tarkoittaa sitä, että seuraavaa joutuu odottamaan tuntikausia. Olennaista ajoituksen onnistumisessa on siis tarkkaavaisuus ja rauhallinen keskittyneisyys, eli hetkessä eläminen, nykyhetken arvostaminen - ei pelko myöhästymisestä, mutta ei myöskään välinpitämättömyys, joka on fokuksen eli keskittymisen puutetta.

Samalla tavalla rakkaussuhteemme "onnistuu", jos koemme itse rakkautta kumppaniamme kohtaan, sillä rakkaus on vain rakkauden tunteen kokemista itse, eli emme koskaan saa rakkautta muilta ihmisiltä, vaan rakkautta itse kokemalla mahdollistamme sen, että toinen ihminen rakastaa meitä, eli että hän on tunneresonanssissa oman rakkaudentunteemme kanssa. Rakkaus ei siis koskaan ole pysyvä tila, vaan rakkautta tulee ylläpitää, kohdistamalla ajatukset rakkauden ja rakastetun arvostamiseen.

Samoin terveys eli solujemme harmoniatila on mahdollista, jos uskomme itse terveyteen, ja kohdistamme ajatuksemme elämäniloon, pelkäämättä sairauksia ja kuolemaa.

Ja tämä sama, jatkuvan uusiutumisen prosessi, pätee kaikessa elämässämme, sillä olemme aina kulkemassa jostakin johonkin, jatkuvasti keskeneräisinä: Kysymme ja saamme vastauksen, koemme ongelman ja löydämme siihen ratkaisun, sillä pelkkä ajatus kysymyksestä luo vastauksen, ja ajatus ongelmasta luo ratkaisun. Ja korkeassa tunnetilassa, eli luottamalla elämään, vastaanotamme vastauksen ja ratkaisun.

Mutta jos olemme huolissamme ja epäuskoisia, niin emme vastaanota vastausta ja ratkaisua, vaikka se on jo olemassa, koska se syntyi samalla hetkellä, kuin ongelma ja kysymys.

Esimerkiksi pandemiatilanteessa virusten pelkääminen on ongelman tuijottamista, ei siis ratkaisun vastaanottamista. Jos ihminen uskoo lääketieteeseen ja vaikkapa rokotuksiin, niin hän saattaa parantua, koska hän uskoo niin. Jos ihminen uskoo kasvomaskin suojaavan häntä sairaudelta, niin näin tapahtuu, jos hänen uskonsa on tarpeeksi vahva. Mutta jos hän keskittyy vastustamaan sellaisia ihmisiä, jotka eivät käytä tuotaa maskia, eli jotka eivät toteuta hänen OMAA uskomustaan, niin hänen tunnetilansa on negatiivinen, jolloin hän estää oman kehonsa pyrkimyksen harmoniatilaan, ja saattaa sairastua itse. Ja viruksia syntyy koko ajan lisää, koska miljoonat ihmiset vastustavat niitä. Kaikki, mitä vastustamme, lisääntyy aina, koska kiinnitämme vastustaessamme negatiivisen huomiomme vastustuksemme kohteesen.

Sama logiikka pätee erilaisten uskontojen välisissä kiistoissa: Se, joka yrittää pakottaa toisen ihmisen pelkäämään "helvettiä" tai "saatanaa" luo tuon "helvetin" todellisuudessa itselleen, ja palvoo itse tuota "saatanaa" - koska keskittää niihin omat negatiiviset ajatuksensa.

Mitä on rokottaminen? Se on viruksen tietoista istuttamista elimistöön, eli kyse on aivan samasta asiasta, kuin tilanteessa, jossa virus tulee elimistöömme tietämättämme. Jos sairastumme ja havaitsemme oireet, niin meidän tulisi siis iloita siitä, että elimistömme on jo torjumassa virusta, eli ongelma eli virus on käynnistänyt puolustusmekanismin, eli paranemisprosessin. Samalla tavalla toimii homeopatia: Hyvin pieni "annos" ongelmaa saa autonomiset solumme reagoimaan, eli muuttamaan ongelman ratkaisuksi.

Huomaa, että tuo ongelma eli virus ei kuitenkaan ole "paha", vaan se on vain välikappale prosessissa, joka luo uutta. Eli se, että koko ihmiskunta yhdessä kokee ns. kriisin (osa ihmisistä luottavaisina, osa pelokkaina), oli kyse sitten pandemiasta, luonnonmullistuksista tai poliittisista kriiseistä, niin tuo kriisi mahdollistaa lukemattomia uusia ratkaisuja, mitä erilaisempiin elämän ongelmiin. Eli kriisit ikään kuin räjäyttävät negatiivisten tunteidemme aikaansaaman tukoksen, ja mahdollistavat monien asioiden uudelleenjärjestymisen, koska näennäinen kaaos vapauttaa vanhat rakenteet järjestymään uudelleen.

Ja tarkkailemalla tällaisten kriisien seurauksia tietoisesti huomaat, kuinka yksityiskohtaisesti universumi (joka on siis vain ajatus itsestään, energian liikettä) kaikkiin toiveisiimme vastaa: Musliminaiset näkevät nyt kaikkialla ympärillään maskeihin pukeutuneitaa ihmisiä, vaikka vielä vähän aikaa sitten heitä pilkattiin, koska he peittivät kasvonsa. Miljardit lapset ja aikuiset ympäri maailmaa ovat jo kauan toivoneet saavansa olla välillä rauhassa kotona, ilman jatkuvaa lähtemistä ja kotiinpalaamista, kiirettä ja hälinää liikenteessä, työpaikoilla, päiväkodeissa ja kouluissa, ja pandemia on antanut heille tähän rauhoittumiseen mahdollisuuden. Parisuhteessa elävät ovat toivoneet enemmän yhteistä aikaa, ja uutta parisuhdetta toivoneet ovat puolestaan päässeet tarkentamaan eropäätöstään entisestä suhteestaan, kun pandemia on mahdollistanut "paiseiden puhkeamisen" - usein kärjistyneiden negatiivisten tunteiden kautta, mutta lopulta kuitenkin osapuolia heidän todellista toivettaan kohti johdattaen.

Jos olet epätietoinen siitä, mitä elämältäsi todella haluat, niin ongelmasi tämänhetkisessä elämässäsi korostuvat ja tarkentuvat, eli "pahenevat" niin kauan, kunnes suostut vihdoin päästämään irti ongelmastasi, eli sallit tunnetilaasi kohota, jolloin vastaanotat ratkaisun. Ja tuo ongelmien korostuminen tapahtuu siksi, että keskittäisit huomiosi hetkeksi epäkohtiin, eli näkisit sen, mitä et TODELLAKAAN halua. Ja huomaisit myös ihan itse vastustavasi toivomiasi ratkaisuja tunnetasolla, ja tulisit siten valmiimmaksi luopumaan ei-toivotusta. Eli universumi ei koskaan päätä mitään sinun puolestasi, eli määrittele, mikä on hyväksi sinulle, eikä moralisoi unelmiasi, vaan koemme elämässämme ongelmia juuri siksi, että niitä kokemalla varmistamme täydellisen valinnanvapautemme.

Monien ihmisten mielestä näin suuri vapaus tuntuu aivan liian raskaalta kantaa (mikä johtuu heidän negatiivisista uskomuksistaan, ja negatiivisesta tunnetaajuustilastaan), ja siksi suurin osa ihmiskunnasta pyrkiikin resonanssiin muiden ihmisten toiveiden kanssa, ei siis oman korkeamman minänsä kanssa - ja tukahduttaa siten omat, todelliset toiveensa.

Luota siihen, että korkeampi minäsi ei koskaan väsy ohjaamaan sinua kohti toiveitasi, ja näin tapahtuu joka hetki, vaikka korkeampi minäsi joutuu usein johdattamaan sinua näennäisesti vaikeampaa polkua pitkin, koska itse negatiivisilla uskomuksillasi eli epäuskollasi vastustat helpompaa! Tarvitsemme siis joskus myös hyvin dramaattisia, jopa musertavia ongelmia, jotta ymmärtäisimme lopettaa olosuhteiden ja muiden ihmisten kontrolloinnin yrittämisen, eli taistelun ongelmia vastaan.

Todella paha rahapula ja velkaantuminen pakottaa sinut lopulta lopettamaan rahan perässä juoksemisen, jolloin alatkin vastaanottaa korkeamman minäsi taajuudelle - juuri rahanpuutteen seurauksena - luomiasi suuunnattomia rahamääriä helposti, ja jatkuvana, vapaana virtauksena.

Todella synkkä yksinäisyyden ja toiseuden tunne pakottaa sinut lopulta etsimään rakkauden tunnetta itsestäsi, jolloin alat vastaanottaa rakkauden tunteita myös muilta ihmisiltä, koska olet vihdoin itse tuo rakkaus.

Todella vakava sairaus tai sen pelko pakottaa sinut lopulta joko luopumaan tästä fyysisestä ruumiista, jolloin vapaudut kokonaan negatiivisista tunteista - tai valitsemaan elämäsi pienet ilonaiheet huomiosi kohteeksi, pelon, sairauden ja kivun sijasta, jolloin annat vihdoin omille soluillesi mahdollisuuden parantaa itse itsensä.

Sinä olet elossa, eli sallit jatkuvan uusiutumisen, jatkuvan muutoksen, jatkuvan kuoleman ja uuden syntymän. Sinä rakastat elämää, joten rakastat myös fyysistä kuolemaa, joka on siis elämän ehdoton edellytys.