Sillä, mitä muut ihmiset ajattelevat sinusta, ei ole koskaan mitään merkitystä

Jos luit otsikon negatiivisessa tunnetilassa, niin ajattelit, että tuohan on itsekkyyden, häikäilemättömyyden ja narsismin määritelmä. Mutta jos luit saman otsikon korkeassa tunnetilassa, niin ymmärrät, että juuri omanarvontunne on onnellisen elämän ehdoton edellytys.

Inhimillinen tarve olla sosiaalinen, eli miellyttää muita, ja tulla hyväksytyksi muiden ihmisten silmissä, aiheuttaa valtavasti kärsimystä. Ja kärsimys johtuu yksinkertaisesti siitä, että muiden ihmisten hyväksyntä ei koskaan voi tehdä ketään meistä onnelliseksi, koska onnellisuus on vain sitä, että toteutamme OMIA toiveitamme, emme siis muiden ihmisten toiveita. 

Jos pyrit resonanssiin muiden ihmisten tunnetilojen ja mielipiteiden kanssa, tai jos sinulta vaaditaan sellaista, niin olet jatkuvasti heidän "armoillaan", koska noiden kanssaihmisten tunnetilat ja mielipiteet muuttuvat jatkuvasti. Ja tästä seuraa, että pyrkimys tulla sosiaalisesti hyväksytyksi tekee sinusta "heittopussin", eli ikään kuin laivan, joka on jatkuvasti tuuliajolla, ja joka ei edes tiedä, mihin se on matkalla.

Sama ilmiö tapahtuu, jos yrität itse kontrolloida muita ihmisiä, eli yrität muuttaa muita ihmisiä sellaisiksi, että he miellyttäisivät enemmän sinua itseäsi. Myös tuollaisessa tilanteessa olet noiden toisten ihmisten armoilla, sillä jos olet tyytymätön kanssaihmisiisi, niin negatiivinen tunnetilasi saa heidätkin ilmentämään kaikkein huonoimpia puolia itsestään. Eli yrittämällä muuttaa muita ihmisiä "paremmiksi" luotkin heistä "hirviöitä", ja tämä johtuu siis siitä, että yrität muuttaa ja korjata muita. Sillä tarpeesi "korjata epätäydellisyyttä muissa", eli  tyytymättömyytesi,  pakottaa nuo muut ihmiset ilmentämään itsessään juuri niitä ominaisuuksia, joihin olet tyytymätön!

Kaikki mitä vastustat, lisääntyy aina. Eli jos vastustat jotain ominaisuutta - itsessäsi tai muissa - vain siksi, että tuo ominaisuus ei ole yleisesti hyväksytty, tai että et itse hyväksy sitä, niin vastustuksesi saa vetovoiman lain vaikutuksesta juuri tuon ominaisuuden aktivoitumaan.

Mutta jos pyritkin resonanssiin vain oman korkeamman minäsi kanssa, eli korkeaan tunnetilaan, niin samalla pääset resonanssiin myös noiden muiden ihmisten korkeamman minän kanssa. Ja tästä johtuu se, että korkeassa tunnetilassa oleva on aina vaikutusvaltaisempi, kuin miljoonat matalammissa tunnetiloissa olevat ihmiset. Eli puhtaaseen positiiviseen energiaan, eli korkeaan tietoisuuteen yhteydessä oleva ihminen, on konkreettisesti yhtä myös noiden muiden ihmisten korkeamman olemuksen kanssa.

Ehdollinen rakkaus on siis sitä, että pyrit muuttamaan muita ihmisiä sellaisiksi, että he miellyttäisivät sinua, ja tekisivät sinut onnelliseksi. Ehdoton rakkaus taas on sitä, että rakastat noita muita ihmisiä TÄYSIN riippumatta siitä, millaisia he ovat, mitä he tekevät, ja millaisia mielipiteitä heillä on. Et siis odota heidän tekevän sinua onnelliseksi, vaan löydät tuon onnellisuuden tunteen itsestäsi.

Ja antamalla muille ihmisille täydellisen vapauden olla juuri sellaisia, kun millaisia he ovat, annat samalla myös itsellesi täydellisen vapauden olla sellainen, kuin millainen sinä haluat olla.

"Narsismia" negatiivisessa mielessä voi siis olla olemassa vain, jos tuosta narsismista syytetyllä on myös kanssaluoja, joka hänkin on negatiivisessa tunnetilassa - ja narsisti (sanan negatiivisessa merkityksessä). Sillä teemme aina kanssaihmisistämme itse sellaisia, kuin millaisia uskomme heidän olevan. "Narsistin uhri" on luovuttanut pois oman voimansa, esimerkiksi tuntemalla sääliä, itsesääliä, pelkoa ja vihaa. Ja koska hän on luopunut omasta voimastaan, eli uskoo kärsimyksensä johtuvan toisen ihmisen "pahuudesta", niin hän samalla pakottaa tuon toisen ihmisen olemaan "paha". Uhrius on siis aina vapaa valintamme. Se, joka yrittää muuttaa "narsistista", eli muista ihmisistä piittaamatonta ihmistä omien toiveidensa mukaiseksi, on itsekin siis narsisti, sillä hänhän ei kunnoita tuon toisen ihmisen vapautta, vaan haluaa määritellä sen, mikä on "oikein, hyvää ja sopivaa", itse.

Esimerkiksi sellaiset parisuhteet, joissa toinen osapuoli on toistuvasti väkivaltainen, ja toinen tuon väkivallan uhri, perustuvat aina molemminpuolisiin negatiivisiin tunteisiin, jotka pitävät tuota liittoa koossa. Väkivallan kierre jatkuu siksi, että väkivaltainen osapuoli kokee vihastaan syyllisyyttä, jolloin väkivallan uhrin tunnetila kohoaa pelon ja vihan tunnetiloista hieman korkeammalle, eli koston, itsesäälin, säälin ja empatian, eli ehdollisen rakkauden tunnetiloihin. Mutta koska sääli on edelleen negatiivinen tunnetila, niin syyllisyyttä kokenut väkivallantekijä voi kohottaa puolestaan omaa, hyvin matalaa tunnetilaansa eli syylisyyttä, vain kokemalla jälleen vihaa, eli syyttämällä ja olemalla väkivaltainen.

Negatiivinen sidos raukeaa vain, jos suhteen osapuolista jompi kumpi pyrkii tietoisesti korkeampiin tunnetiloihn, eli kieltäytyy tuntemasta kaunaa ja katkeruutta, ja myös sääliä ja itsesääliä, eli kohdistaa ajatuksensa kokonaan muihin asioihin, kuin tuohon ihmissuhteeseen, ja sen ongelmiin. Ja tuolloin on mahdollista, että osapuolet joko eroavat (syntynyt taajuusero johtaa väistämättä siihen), TAI negatiivisiin tunnetiloihin jäänyt osapuolikin pyrkii negatiivisesta tunnesidoksesta vapauduttuaan resonanssiin oman korkeamman minänsä kanssa, ja "unohtaa menneet".

Menneillä negatiivisilla tapahtumilla ei ole elämässämme koskaan mitään merkitystä, ellemme itse aktivoi niitä. Eli ns. aito anteeksianto on pelkästään sitä, että emme kiinnitä huomiota menneisyydessä kokemiimme kärsimyksiin. Ja sellainen asia, johon emme kiinnitä negatiivista  huomiota, katoaa elämästämme, koska vain ajatustemme kohteet "pysyvät todellisuudessamme". Ja kun tunnetilamme kohoaa, niin voimme myöhemmin nähdä myös tuon negatiivisen kokemuksen luoman positiivisen, sillä kaikki ei-toivottu luo aina positiivisen vastineen itsestään.

Valitse siis tietoisesti ihmiset, joiden kanssa koet tunnetason harmoniaa, eli jos olet korkeassa tunnetilassa, niin vältä empatiaa, jos kohtaat negatiivisessa tunnetilassa olevia ihmisiä. Sinun tehtäväsi ei ole auttaa ketään toista ihmistä, jos hän ei halua itse auttaa itseään. Et siis ole kenenkään toisen ihmisen korkeampi minä, vaan jokaisella ihmisellä on OMA korkeampi minänsä, jota tuo ihminen joko kuuntelee, tai ei kuuntele/kuule. Olemme täydellisen vapaita valitsemaan myös kärsimyksen.

Jos olet harjoitellut tietoista tunnetilanhallintaa, ja kykenet usein jo säilyttämään korkean tunnetilasi myös negatiivisempien ihmisten seurassa, niin pienikin tunnetilan lasku tuntuu kehossasi fyysisenä kipuna. Iloitse siitä, että näin on, sillä juuri tuo herkistyminen mahdollistaa sen, että et enää "vahingossa" eksy matalampiin taajuuksin, joissa kokisit negatiivista todellisuutta. Tietoisuuttaan jo laajentanut ei siis voi enää palata takaisin tietämättömyyden tilaan, eli "valaistunut ei voi  palata takaisin pimeyteen" kuin hetkellisesti, koska negatiivisen tunnetilan aikaansaama kipu on jo todella voimakas.

Jos joudut tilanteisiin, joissa negatiivisessa tunnetilassa olevat ihmiset kohdistavat vihaansa sinuun, niin iloitse siitäkin, sillä tuo viha kertoo vain siitä, että nuo vihaiset ihmiset tunnistavat sinun korkeamman tunnetaajuustilasi, jossa he tiedostamattaan haluaisivat itsekin olla. Tästä syystä hyvin karismaattisia ihmisia usein sekä rakastetaan että vihataan. Ja samalla noiden muiden ihmisten vihareaktiot kertovat siitä, että myös omassa tunnetilassasi on tapahtunut hyvin pieni taajuuslasku, joka mahdollistaa siis sen, että yli päätään havaitset noiden muiden ihmisten vihan - ja että olette samassa fyysisessä tilassa, suuresta taajuuserostanne huolimatta.

"Ei haukku haavaa tee" on tärkeä kansanviisaus. Muiden ihmisten mielipiteillä sinusta ei ole mitään merkitystä. Jos koet tehneesi jotain väärin muita kohtaan, niin älä tunne syyllisyyttä, sillä syyllisyytesi mahdollistaa juuri sen, että muut syyttävät sinua. Pyri sen sijaan korkeaan tunnetilaan, ja jätä tuo asia "omaan arvoonsa", sillä ollessasi korkeamman minäsi kanssa samalla taajuudella inspiroidut sanomaan tai tekemään asioita, jotka mahdollistavat tuon oletetun "vääryyden" neutralisoitumisen ja unohtamisen, "painamisen villasella". Ja niin sanotun pahuuden neutralointi on mahdollista siksi, että mikään kokemamme tai tekemämme vääryys ei KOSKAAN ole yksipuolista. Ja kaikki kärsimys tapahtuu aina vain negatiivisessa tunnetilassa - korkeassa taajuustilassa ei siis ole olemassa pahuutta.

Jokainen meistä luo täysin vapaasti itse oman todellisuutensa, niin uhrit kuin ns. pahantekijätkin, eli pahantekijät ovat uhreja, ja uhrit pahantekijöitä. Ja jos et kykene näkemää "viatonta" uhria pahantekijänä, niin huomaa, että olet itse valinnut uskomuksesi nk. pahuuteen. Ja jos lopetat pahuuden havaitsemisen ja tuomitsemisen, niin myös olettamasi pahuus katoaa. Sillä pahantekijöiksi uskomamme ihmiset ovat hekin aina pohjimmiltaan "viattomia", kaltaisiamme, korkeampia olentoja.

Kuka tahansa meistä kykenee pahuuteen ja hyvyyteen. Se, kumpaa ilmennämme, riippuu siitä, kumpaan kohdistamme huomiomme eli ajatuksemme - ja ajatustemme kohteesta kertovat aina tunnetilamme.