Lääkkeet helpottavat oireitasi, mutta autonomiset solusi parantavat itse itsensä - ja sinut

Kehomme solut ovat autonomisia, ja ne pyrkivät vetovoiman lain vaikutuksesta aina harmoniaan, kuten kaikki muukin olevainen universumissa. Mutta jos vastustamme ajatuksillamme tuota pyrkimystä, eli emme iloitse elämästä, niin tunnemme negatiivisia tunteita juuri siksi, koska perusolemuksemme on puhdas elämänilo, ja psykofyysinen harmonia - siis kokonaisvaltainen hyvinvointi, onnellisuus ja tyytyväisyys. Ja negatiiviset tunteemme kertovat juuri siitä, että olemme tuolloin erossa korkeammasta itsestämme, ja negatiivissa tunnetiloissa sallimme eli manifestoimme sairauksia, emme harmoniaa ja elinvoimaa, eli terveyttä.

Solujamme kuolee ja syntyy koko ajan, eli elimistö kykenee itse korjaamaan itsensä. Jos tunnetilasi on korkea, eli "rakastat elämää", haluat olla terve ja hyvinvoiva, niin solusi pitävät sinut terveenä, ja vaikka sairastuisitkin, niin paranet helposti ja nopeasti, koska uskot terveyteen (plasebo), koska elämän jatkuminen, elämästä nauttiminen ja hyvinvointi, on "todellinen toiveesi". 

Lääkkeillä on kyllä fysiologisia vaikutuksia, mutta lääkkeet parantavat vain oireita, ja sairauksien todellinen syy on aina tunne-elämässä, ja siinä, haluammeko elää terveinä vai sairaina, eli sallimmeko terveyden ja  harmonian, vai estämmekö sen. 

Voit kyllä esim. särkylääkkeellä parantaa oloasi, ja "unohtaa sairauden tunteen", jolloin myös sallit parantumisen sairaudesta, koska et enää ajattele sairauttasi, ja tunnetilasi kohoaa. Myös mielialalääkkeet voivat kohottaa tunnetilaasi, mutta kaikkien kemiallisten aineiden ongelmana on, että ne  hallitsevat sinua, etkä sinä siis tietoisesti ajatuksillasi hallitse itse lääkkeitä, ja niiden kemiallista vaikutusta. Samalla tavalla ihmistä hallitsevia mielialankohottajia ovat huumeet ja alkoholi.

Luonnollisia tapoja päästä resonanssiin korkeamman minäsi kanssa on kohdistaa ajatuksia positiivisiin asioihin, tai tyhjentää ajatusmelu kokonaan (meditaatio). Voit myös inspiroitua kohottamaan tunnetilaasi liikkumalla, mutta liikuntakin on "huumetta" silloin, jos pakotat itsesi liikkumaan, eli saat inspiraation harrastaa liikuntaa ollessasi negatiivisessa tunnetilassa, eli et intuition, vaan itsevihan ja itserankaisun tunnetilassa.

Tehokkain, ja omassa hallinnassasi oleva tapa kohottaa tunnetilaasi, ja ylläpitää tuon tunteen avulla terveyttäsi, on siis - meditaation ohella -  mistä tahansa syystä johtuva ilon ja innostumisen tunne, esimerkiksi rakastaminen, arvostaminen ja haltioituminen. Sillä korkea tunnetila mahdollistaa paranemisen sallimisen, eli solujen autonomisen pyrkimyksen harmoniaan. 

Jos taas et halua elää, etkä  nauti elämästä, niin voit myös kuolla sairauteen (nosebo), tai kuolla jollain muulla tavalla, ja vapautua kuoleman kautta (negatiiviset tunteet katoavat kuollessamme). Pitkäaikaissairaat ihmiset puolestaan "vastustavat kuolemaa", eli vapautumista, mutta rajoittavat myös toisaalta elämäniloaan, keskittymällä negatiiviseen, eli sairauden tilaan, disharmoniaan. Ja kaikki, mihin keskitämme huomiomme, aktivoituu, ja pysyy siksi todellisuutenamme.

Jokainen kuolema on aina itsemurha, mutta kaikki ihmiset, jotka kokevat fyysisen kuoleman, eivät kuole siksi, että he kärsisivät elämästä. Myös nuori ihminen - ja myös pieni lapsi - voi kokea, että hän on "täyttänyt tehtävänsä" tietyssä ihmishahmossa, ja siksi hän haluaa syntyä uudelleen, uudessa hahmossa.

Korkeassa tunnetilassa ollessasi, eli kun olet resonanssissa korkeamman minäsi kanssa, inspiroidut myös syömään ja liikkumaan siten, että solujesi harmonia voi toteutua. Et siis yritä  kohottaa tunnetilaasi esimerkiksi syömällä liikaa, etkä myöskään rankaise itseäsi syömällä liian vähän.

Ihminen, joka on toivonut laihtuvansa ja rakastuu, vähentää usein huomaamattaan - siis ilman yrittämistä - syömistä, eli hän sallii laihtumisen korkean tunnetilan inspiroimana. 

Kaikesta ruokailusta tulisi aina nauttia, eli kaikkea ruokaa pitäisi arvostaa, oli ruoka terveellistä tai epäterveellistä, sillä ruuan terveellisyyteen vaikuttaa paljon enemmän ruokailun aikana tuntema tunnetilamme, kuin ruuan oletettu (uskottu) terveellisyys tai epäterveellisyys! Eli se, mistä nautit, on terveellistä, ja se, mistä et nauti, on epäterveellistä, koska päämääränä on siis tunnetason harmonia, joka mahdollistaa onnellisuuden kokemuksen.

Jos siis laihdutat, niin arvosta silti aina kaikkea, mitä syöt, eli nauti aidosti myös herkuista, joissa on paljon kaloreita, jos syöt sellaisia. Sillä laihtuminen on toive, joka toteutuu korkeassa tunnetilassa, mutta jos olet laihduttaessasi jatkuvasti negatiivisessa tunnetilassa, ja "vihaat ruokaa", niin et voi sallia toivettasi, koska ajatuksesi keskittyvät jatkuvasti siihen, mitä yrität vastustaa, eli siihen, että ruoka on "paha asia". Anoreksia ja bulimia ovat sairauksia, jotka johtuvat siitä, että ihminen inhoaa itseään, ja vihaa ruokaa, jota hän syö.

Iloitse aina aivan pienimmistäkin askelista laihtumisesi tiellä, sillä positiivinen tunnetilasi nopeuttaa prosessia. Jos taas pyrit hyvin nopeasti laihtumaan, koska inhoat ja halveksit itseäsi, ja kärsit koko prosessin ajan, niin laihtumisesi ei tule olemaan pysyvää, koska "matkasi kohti laihtumista ei ollut onnellinen". 

Laihtumiseen pätee siis sama sääntö kuin lottovoittoihin, tai mihin tahansa saavutuksiin: Jos koet ansainneesi voiton, niin voittosi pysyy sinulla. Jos et koe olevasi voittosi arvoinen, niin menetät voittosi nopeasti, tai se ei tuota sinulle iloa. Koska matka voi olla onnellinen vain, jos nautit matkasta.

Sillä ainoa tavoitteemme elämässä on onnellisuuden tunne.