Intohimo ja rakkaus ovat itse itseään toteuttavia

Intohimo, euforia, haltioituminen, innostus ja voitonvarmuus ovat tunnetiloja, joissa toiveesi toteutuvat, koska tiedät jo etukäteen intuitiivisesti niiden toteutuvan, eli odotuksesi ovat "korkealla" siksi, että sinulla on sisäinen tieto niiden lähitulevaisuudessa tapahtuvasta todellistumisesta. Ja tuo tieto johtuu siitä, että olet resonanssissa korkeamman minäsi kanssa, eli voit tuossa tilassa havaita toiveesi todeksi. Ja siksi kaikki mihin tunnetasolla itse uskot, toteutuu aina.

Jos taas odotuksesi ovat korkealla, mutta olet vain toiveikas, eli YRITÄT onnistua, niin koet pettymyksen, koska voit toiveikkaana kokea vain lisää toiveita ja toiveikkuutta, et siis niiden toteutumista. Mutta jos olet toistuvasti toiveikas, ja tunnet olevasi aina toiveikkuutta tuntiessasi hyvin lähellä päämäärääsi, eli et anna pettymysten lannistaa sinua, vaan pyrit näkemään jokaisen ns. tappionkin vain välietappina matkalla voittoon, niin saavutat väistämättä tavoitteesi, koska olet "valanut uskoa" voiton mahdollisuuteen - kokemalla noita pettymyksiä, mutta tiedostamalla kaikkien niiden luomat toiveet.

Tästä syystä esimerkiksi kilpaurheilijoiden "sisuuntuminen" tappion hetkellä johtaa lopulta väistämättä voittoon, koska he eivät siis anna häviön lannistaa itseään, vaan kääntävätkin jokaisen tappionsa tulevan voiton "enteeksi".

Jos säilytät innostuksen ja intohimon, millä tahansa elämänalueella, niin tavoitat unelmasi siis vääjäämättä. Ja intohimon säilyttäminen on mahdollista, jos keskityt vain nykyhetkeen, et ole kärsimätön, vaan nautit aina siitä, mitä olet milloinkin tekemässä.

Tästä syystä myös intohimon säilyttäminen parisuhteessa on mahdollista vuodesta toiseen, jos vaalit rakkauden tunnettasi, arvostat ja ihailet kumppaniasi, keskityt havainnoimaan hänen positiivisia ominaisuuksiaan, negatiivisten sijaan, etkä YRITÄ myöskään itse toteuttaa hänen toiveitaan, "muuttua hänen toiveidensa kaltaiseksi", etkä siis vaadi itseltäsi etkä häneltä mitään, vaan inspiroidut vain tekemään rakkaudellisia tekoja, jotka ilahduttavat sekä sinua itseäsi, että kumppaniasi.

Säilytät siis oman vapautesi olla sellainen kuin olet, ja annat tuon saman vapauden myös kumppanillesi, jolloin sidos välillänne on täysin ehdoton, pyyteetön rakkaus. Ehdollinen rakkaus taas on sitä, että vaadimme itseltämme tai kumppaniltamme tietynlaista käytöstä ja tietynlaista olemusta, ja haluamme ikään kuin korjata hänet, ennen kuin "suostumme" rakastamaan häntä.

Sanonta "antaessasi muille saat itse tuhatkertaisesti takaisin" perustuu siis tietoon siitä, että jos tekosi, joita teet muiden ihmisten hyväksi ovat aidon ehdottoman rakkauden inspiroimia, eivät uhrautumista tai nöyristelyä, niin sinun oma tunnetaajuutesi on hyvin korkea, eli olet taajuustilassa, jossa myös omat unelmasi todellistuvat. Saat siis rakkautta kumppaniltasi ja muilta ihmisiltä silloin, ja vain silloin, jos itse aidosti tunnet sitä.

Esimerkiksi seksuaalinen intohimo on vain läsnäoloa korkeassa tunnetaajuustilassa, eli rakkauden energian antamista ja vastaanottamista, ja siksi intohimoisesti rakastuneet tuntevat olevansa "yhtä". Sillä he todella ovat tunnetasolla yhtä, korkeamman minänsä taajuustilassa, ja tuntiessaan puhdasta rakkautta he siis tuntevat tuon ikuisen yhteyden. Tästä syystä fyysistä intohimoa ei koskaan pitäisi rakkaussuhteessa yrittää tuntea, eikä siis yrittää tavoitella, vaan keskittyä ainoastaan hetkeen, jossa todella tunnet aitoa rakkautta, sekä itseäsi että kumppaniasi kohtaan. Intohimon tuntemuksia voivat kyllä tuottaa myös ns. negatiiviset fantasiat eli mielikuvat, ja se johtuu siitä, että arvottomuutta, intohimon puutetta ja  turhautumista kokeva ihminen voi mielikuvituksessaan kokea vapauttavan tunteen, jos hän kuvittelee kokevansa jotain sellaista, joka olisi "päivätajunnassa" epämiellyttävää ja torjuttua (viha vapauttaa masennuksesta, häpeän kokeminen tietoisesti vapauttaa häpeästä). Seksuaalifantasiat ovat siis rationaalisen mielemme eli ajattelumme avulla luotuja tunnekokemuksia, joissa rakkauden tunne todellista kumppania kohtaan puuttuu. Fantasiat eivät ole "paha asia", mutta totuus niiden olemuksesta on hyvä tiedostaa. 

Todellinen intohimo on aina kokemus, jonka tunnet korkeassa tunnetaajuustilassa. Ja rakkaussuhteessa tuo intohimo on siis korkean taajuuden yhteys rakastettuusi, eli ei-erillisyyden kokemus.

Rakkaussuhteissa pettymyksiä ja katkeruutta tuottaa aina se, jos parisuhteen osapuolet yrittävät miellyttää toisiaan, eli kyse ei olekaan aidosta rakkaudesta, vaan empatiasta, eli todellisuudessa säälistä, joka on aina negatiivinen tunnetila. Kumppaninsa nöyrä palvelija alkaa ennemmin tai myöhemmin tuntea vihaa ja halveksuntaa kumppaniaan kohtaan, ja siksi esim. uskonnolla perusteltu "ikuinen avioliitto" voikin olla todellisuudessa koossa vihan ja katkeruuden voimalla. Alun perin tuo "ikuisen avioliiton" käsite on tarkoittanut sitä, että kaikki ihmiset, joiden kanssa koemme elämää, ovat aina kanssaluojiamme, ja luomme siksi heistä aina kanssakäymistilanteissa "toiveidemme versiota". Ja siksi koemme tuon toiveidemme luoman version todeksi silloin, kun luovumme negatiivisista tunteistamme heitä kohtaan. Ja näin tapahtuu viimeistään silloin, kun koemme fyysisen kuoleman. Sinulla voi siis olla elämäsi aikana useita "ikuisia liittoja", ja ne ovat kaikki suunnattoman arvokkaita, koska ne ovat kaikki laajentaneet universumia.

Intohimo ja rakkaus ovat aina itse itseään toteuttavia, oli kyse sitten rakkaussuhteesta, työstä, luovuudesta, rahanhankkimisesta tai sairaudesta paranemisesta. Elämänilo eli elämänhalu parantaa kaikki sairaudet, ja toteuttaa lopulta aina kaikki toiveemme. Jos uskot innostuksen, ilon ja rakkauden voimaan, ja täydelliseen luomisen vapauteen ja rajattomuuteen, niin vapautesi ja rajattomuutesi siis toteutuu myös käytännössä.

Voit kokea vapauttavaa iloa ja myötätuntoa myös erotessasi kumppanistasi, jos olet tietoisesti pyrkinyt rakastamaan häntä ehdoitta, ja ero siitä huolimatta tapahtuu, koska kumppanisi niin haluaa. Sillä jos olet päästänyt irti tarpeestasi omistaa tuo toinen ihminen, eli antanut kumppanillesi täydellisen valinnanvapauden, niin ero on tuolloin oma todellinen toiveesi, josta sinun on siis syytä iloita - ei takertua menneeseen, jota et enää halua kokea! Toimimattomat, rakkaudettomat parisuhteet, joiden motiivina on toisen ihmisen pitäminen "vankina", pysyvät koossa vain negatiivisten tunteiden ansiosta, eli jos kumpikaan osapuoli ei halua vapauttaa toista, ja molemmat ovat siis samalla, negatiivisella tunnetaajuudella.

Aito rakkaus perustuu aina täydelliseen vapauteen. Sillä aitoa rakkautta voit tuntea vain silloin, jos olet "kokonainen itsesi", eli resonanssissa oman kokeamman minäsi kanssa.

Voit kokea myös läheisen ihmisen kuoleman euforisena tapahtumana, jos katsot tuota tapahtumaa kuolleen itsensä näkökulmasta. Sillä kuolema on AINA täydellinen vapautus kaikista negatiivisista tunteista. Ja juuri siksi useimmat ihmiset surevat kuolemaa. Surun voimakkuus ja kuolleen kokema euforia ovat yhteismitalliset, kyse on siis vain kahdesta erilaisesta näkökulmasta.

Suhtaudu elämääsi intohimoisesti, ja iloitse siitä, että juuri jatkuva uusiutuminen, syntymä ja kuolema,  mahdollistaa elämän.