Syyllisiä ei koskaan ole - olemme kaikki osallisia

 

Kuka on syyllinen tilanteessa, jossa on ensin "kaikki hyvin" ja sitten yhtäkkiä, täysin odottamatta, tapahtuu jokin järkyttävä, tuohumusta, vihaa tai häpeää tai pelkoa ja pettymystä aikaansaava tilanne?


Usein tällaisten tilanteiden aiheuttaja on näennäisesti "viaton", eli huoleton sivullinen, lapsi, eläin tai humalainen - tai malttinsa menettävä, tempperamenttinen ihminen.
Tällaisessa tilanteeseen "syylliseksi" leimataan tavallisesti myös sellainen vihainen ihminen, joka on suunnitellut "kostoiskua" tai jota pidetään yleisesti "epäsosiaalisena", ihmisenä, joka ei noudata "yhteisiä sääntöjä".


Vastaus:
KUKAAN ei ole koskaan syyllinen, vaan kaikki ovat osallisia.


Jos lapsi tai humalainen sotkee vahingossa turhamaisen ihmisen vaatteet ravintolassa, niin turhamainen ihminen on pelännyt joutuvaansa häpeälliseen tianteeseen, yrittänyt olla "täydellisen huoliteltu ja kaunis", ja siksi hän itse manifestoi tuollaisen tilanteen.


Jos puolisosi raivoaa kaupassa ja raivon kohteena koet tulevasi nöyryytetyksi, niin olette molemmat tuossa tilanteessa sen osapuolina, kanssaluojina, tunnetasolla osallisia. Nöyryytetty on pelännyt nöyryytystä ja raivostunut on yrittänyt olla raivostumatta, jotta ei nolaisi puolisoaan - ja juuri siksi hän raivostuu.


Myös julkisilla paikoilla tapahtuvat lasten uhmakohtaukset ovat pahempia ja kestävät pidempään, jos vanhemmat häpeävät niitä.


Jos ns. sekakäyttäjällä on vihainen koira, joka hyökkää muiden ihmisten lemmikkien kimppuun, niin sekakäyttäjä koirineen usein tuomitaan, koska hänet nähdään "huonona ja vastuuttomana" ihmisenä. Ja näin tapahtuu, koska hän ITSE näkeee itsensä sellasena. Ne koiranomistajat, joiden lemmikkien kimppuun on hyökätty, syyttävät sekakäyttäjää, koska ovat itse ylpeitä, he suhtautuvat siis ylimielisesti tuohon sekakäyttäjään. Jos he säälivät tuota vihaista koiraa ja ovat vihaisia omistajalle, niin he ovat edelleen ylpeitä, eivät kunnioittavia.


Jos terroristi ampuu torilla ihmisjoukkoon, niin ne jotka haavoittuvat tai kuolevat, ovat itse luoneet ja sallineet kokemuksensa (kuolemahan on aina vapautus,ei tragedia).


Terroristikaan ei siis ole syyllinen vaan oman vihansa "uhri" - ja haavoittuneet ja kuolleet ovat hekin oman pelkonsa, vihansa, säälinsä tai ylpeytensä uhreja.


Viisas ihminen "painaa villasella" kaikki tuollaiset tilanteet, koska se mikä on jo tapahtunut, on tapahtunut, eikä sitä voi peruuttaa. "Maahan kaatunutta maitoa on turha surra".


Tästä syystä mitään menneisyydessä tapahtuneita ei-toivottuja tilanteita, vääryyksiä tai tragedioita - etenkään ns. kansanmurhia, sotia eikä terroritekoja - ei ole koskaan hyödyllistä muistella, täysin riippumatta niiden "kauheudesta".


Kaikki, mihin keskitämme huomiomme, lisääntyy ja vahvistuu aina eli aktivoituu nykyhetkessä - vetovoiman laki.


Pyri aina arvostamaan itseäsi ja anna arvo toisellekin, tapahtui elämässäsi mitä tahansa.


Kun annat "armon" itsellesi ja kaikille muille, niin koet vain harvoin tilanteita, joissa joutuisit syyttämään itseäsi tai muita.