Miksi suuri osa ihmiskunnasta ei koe olevansa vapaita todellisuutensa luojia?

 

Miksi suuri osa ihmiskunnasta ei koe olevansa vapaita todellisuutensa luojia?


Vapautta rajoittavat ihmiskunnan kollektiiviset uskomukset, joita omaksumme elämässä. Esim. muinaisissa shamanistikulttuureissa on aikoinaan "tiedetty" että telekinesia, teleportaatio, telepatia ja levitaatio eli magiikka kaikissa muodoissaan ovat mahdollisia kenelle tahansa, ja että mielemme eli mielikuvituksemme voima on suunnaton ja rajaton. Ja kun tämä totuus on tiedetty se on ollut myös käytännössä totta ja toteutettavissa.


Ilo ja tyytyväisyys on aina vapautta myös nykyihmisille, onnellisuuden tunnehan ei ole olosuhde. Rakastunut ihminen tuntee konkreettisesti olevansa "maailman omistaja", eli että hänen mahdollisuutensa ovat rajattomat.


Rajoittavaan olosuhteeseen uskominen edellyttää ajatusten keskittämistä tuohon rajallisuuteen. Teoriassa siis myös me nykyihmiset voisimme olla vapaita kollektiivisista uskomuksista kuten painovoimasta (levitaatiossa) tai dna:stamme (voisimme esim. kasvaa pituutta aikuisina), mutta suurin osa ihmiskuunnasta uskoo sellaisiin kollektiivisiin uskomuksiin, joihin useimmat muutkin uskovat.


Kyse on kuitenkin aina vain aistiharhasta ja välittömästi kun kuolemme, uskomusten luonne aistiharhana paljastuu jälleen.


Rajallisuuskokemus on siis "unohdus", unohdamme rajattomuuttemme eli rajattoman luomisvoimamme, kun vartumme leikkivistä ja mielikuviin uskovista lapsista aikuisiksi.