Elämä on kuin elokuva, jonka käsikirjoituksesta ja ohjauksesta vastaat itse - esittäen samalla itse pääroolia

 

Uskotko elokuvan ja sen roolihahmojen, tapahtumapaikkojen ja näkemiesi asioiden olevan "olemassa"?
Jos eläydyt elokuvaan ja samaistut roolihahmoihin ja siihen, mitä heille tapahtuu , koet elokuvan "todellisuuden" olevan olemassa.


Eläytyessäsi unohdat oman olemassaolosi. Et siis ole itsellesi minuutena olemassa.


Onko elokuvan todellisuus siis oikeasti olemassa?


Ei ole. Elokuva koostuu lukemattomista valokuvista eli pysäytyskuvista, joiden peräkkäisyys luo illuusion tapahtumien etenemisestä ja jotka kuvausryhmä on luonut. Kyse on siis taitavasti luodusta illuusiosta.


Kun elokuva loppuu, suljet television tai poistut elokuvateatterista, tuo todellisuus lakkaa olemasta.


Aivan yhtä "totta" on oma elämäsi. Molemmat todellisuudet ovat pelkästään energiavärähtelyä, jota tulkitset omilla aisteillasi ja siksi se tuntuu "todelta".


Elokuva on siis "ajatus elokuvasta", jonka joku on ensin mielessään ideoinut ja sitten suurempi joukko ihmisiä on todellistanut tuon idean. Tuon prosessin jokainen yksittäinen vaihe on täytynyt "tulla ajatelluksi ja toteutetuksi", jotta elokuva on voinut valmistua. Tekijöiden on täytynyt myös uskoa siihen, että elokuva joskus valmistuu, eikä idea ole jäänyt pelkäksi mielikuvaksi.


Sinun elämäsi on pelkästään oma ideasi, oma havaintosi sinusta ja maailmasta, jossa elät Se, että elämässäsi näyttää olevan mukana myös muita ihmisiä ja jo ennen sinua olemassaolleita paikkoja ja asioita, on pelkästään uskomus. Vastaanotat kollektiivista ajatusvirtaa tuosta "yhteisestä todellisudesta", ja siksi se näyttää ja tuntuu olevan "todella olemassa".


Noiden muiden ihmisten kokemus tuosta samasta todellisuudesta on kuitenkin aivan erilainen, et vain tiedä sitä, koska et koe eli aisti heidän todellisuuttaan.


Se, millainen oma roolisi tuossa "oman elämäsi elokuvassa" on, on oma valintasi. Voit milloin tahansa muuttaa käsikirjoitusta, jos ajattelet, kuvittelet eli ideoit toisenlaisen käsikirjoituksen - kiinnität siis huomiosi eli ajatuksesi uudenlaisiin asioihin.


Uusi käsikirjoitus ei muuta todellisuuttasi välittömästi täysin toisenlaiseksi, mutta muutos alkaa silti välittömästi. Sinä itse olet sekä käsikirjoittaja, ohjaaja että päähenkilö.


Valitset myös elämäsi tyylilajin, valitsemalla oman asenteesi. Päätät siis itse sen, onko elokuvasi tragedia vai komedia, ahdistava vai toivoa herättävä, ankean realistinen vai romanttinen.


On hyvä, että elokuvassasi on myös jännittäviä kohtauksia, jotta mielenkiintosi säilyy eli et tylsisty. Iloiset kohtaukset korostuvat, jos elokuvassasi on myös haastavampia kohtia.


Tärkeintä on, että toteuttat juuri sellaisen "oman elämäsi elokuvan", jota itse haluat katsoa ja johon haluat eläytyä, joka tekee sinut onnelliseksi. Ja tee tuo valinta nyt heti - ja hauska elokuva, jolla on onnellinen loppu alkaa välittömästi.


Tämä hetki on sen ensimmäinen kohtaus.