Miten olisi hyvä suhtautua omiin lapsiin ja vanhempiin?

 

Miten olisi hyvä suhtautua omiin lapsiin ja vanhempiin?


Kuten kehen tahansa ihmisiin: kunnioituksella. Ja ihminenhän ei voi kunnioittaa toista ihmistä, jos hän ei kunnioita itseään. Eli jos pelkäät läheisillesi tapahtuvan jotain pahaa ja yrität kontrolloida heidän käytöstään, niin et kunnioita heidän vapauttaan - etkä kunnioita myöskään itseäsi olemalla huolissasi.


Jos olet kunnioituksen eli intuition tunnetilassa, niin löydät aina oikeat sanat ja inspiroidut myös auttamaan läheisiäsi parhaalla mahdollisella tavalla silloin, kun he haluavat tulla autetuiksi.


Pienen lapsen uhmakohtaus ei tarkoita sitä, että hän ei haluaisi tulla autetuksi. Uhmakohtaus on kysymys: Olenko turvassa? Jos pysyt kunnioituksen mielentilassa, et tunne häpeää, epätoivoa etkä vihaa, niin uhmakohtaus menee nopeasti ohi, koska lapsi kokee olevansa turvassa jos sinä kunnioitat itseäsi.


Tässä mielessä pienet lapset muistuttavat lemmikkieläimiä, kuten hevosia ja koiria. Laumaeläintenkin on helpompi ja turvallisempi elää, jos niiden elämässä on joku joka johdattaa.


Teini-ikäisen kapinointi johtuu siitä, että hän "etsii rajojaan". Ja jos vanhempana ihmisenä kunnioitat häntä, niin hänen ei tarvitse kapinoida sinua vastaan vaan hän voi itse löytää oman vapautensa rajat.


Sama pätee vanhuksiin. Jos omat vanhempasi haluavat nauttia elämästä, matkustella ja käyttää paljon rahaa, niin kunnioita heidän päätöstään. Heillä on jo tarpeeksi elämänkokemusta, jotta he voivat tehdä hyviä eli iloa tuottavia valintoja - et ole vanhempiesi vartija.


Dementoituminen johtuu sekin vapaudenkaipuusta. Muistihäiriöisen ei tarvitse olla huolissaan turhista asioista - tai hän voi purkaa katkeruuttaan olemalla vihainen aina kun siltä tuntuu, häpeämättä. Tässä mielessä dementoituminen on vaihtoehto kuolemasssa vapautumiselle.


Ja jokaisella meillä on myös vapaus kuolla, milloin tahansa.
Siksi kuolema on aina vapauden vertauskuva, ja siksi jokaista kuolevaa on syytä kunnioittaa.