Mitä on "toksinen positiivisuus"?
"Toksinen positiivisuus" on joko teeskenneltyä positiivisuutta - tai sellaiseksi kuviteltua aitoa positiivisuutta.
"Toksiseksi" määrittellään usein myös ihmissuhde, etenkin ne, joista on "päästy eroon".
Monet eronneet puhuvat "narsistisista ja toksisista ex-puolisoista".
Jos olet sitä mieltä, että toinen ihminen on "toksisesti positiivinen" niin huomaa, että et itsekään ole tuolla hetkellä aidosti positiivinen, vaan taivastelet toisen ihmisen "teeskenneltyä myönteisyyttä", ja olet siis ylpeä, et kunnioittava. Ja on myös mahdollista, että tuo sinun taivastelemasi ihminen onkin ihan aidosti positiivinen, mutta sinä sen sijaan et!
Olemme aina vakkoja ja kansia toisillemme. "Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin".
Ja:
Näemme aina muut ihmiset sellaisina, kuin millaisia ITSE uskomme heidän olevan.
Voit kyllä tulkita toisen ihmisen "negatiivisia sanoja" myötätunnon tunnetilasta käsin ja kysyä, miksi tuo toinen ihminen on esimerkiksi tuomitseva - mutta silloin et siis anna oman tunnetaajuustilasi laskea noiden sanojen vaikutuksesta.
Oma tunnetilamme on aina myös todellisuustilamme.
Mikä on aitoa positiivisuutta? Jos esimerkiksi puhuu haasteista, sen sijaan, että sanoisi rehellisesti, en kykene, en jaksa, tämä on liikaa - niin onko henkilö silloin positiivinen?
VastaaPoistaTunnetaajuustilana positiivisuus on arvostusta ja kunnioitusta (näet lasin olevan puoliksi täynnä, eikä puoliksi tyhjä). Kukaan meistä ei voi aina olla tuossa tunnetilassa, koska luomme toiveitamme ei-toivottua kokemalla. Mutta voimme "positiivisina ajattelijoina" nähdä ongelmat siis arvokkaina, ikään kuin tienviittoina, jotka ohjaavat meitä kohti haluamaamme päämäärää. Onnellinen ihminen on sellainen, joka ei uhraudu muiden puolesta vaan kunnioittaa aina ennen muuta itseään. Ja itsekunnioitus ei siis ole ylpeyttä (narsistisyytökset perustuvat aina syyttäjän omaan egoismiin). Jos et jaksa et jaksa ja sinulla on oikeus olla jaksamatta. Sillä, mitä muut ihmiset ajattelevat meistä ei ole koskaan mitään väliä. Uhrautuminen johtaa aina kärsimykseen siksi, että olemme uhrautuessamme samalla taajuudella syyllistäjien kanssa ja vedämme heitä siis puoleemme!
VastaaPoista