Pitääkö tuhlaamista, kuluttamista ja luonnon hyväksikäyttöä moralisoida?

 

Pitääkö tuhlaamista, kuluttamista ja luonnon hyväksikäyttöä moralisoida?

Ei pidä.

Meidät on opetettu ajattelemaan, että tuhlaamista ja luonnon hyväksikäyttöä PITÄÄ ehdottomasti moralisoida. Jos et tee niin, niin olet moraaliton ja paha ihminen.

Mutta onko moralisointi siis hyödyllistä?

Ei ole. Moralismi ja syyllistäminen ei vähennä tuhlaamista ja hyväksikäyttöä millään tavalla. Voimme "parantaa maailmaa" vain omalla esimerkillämme. Ja jos uskot, että "luonto kärsii" ja maapallo tuhoutuu ihmisten tekojen seurauksena, niin näet luonnon kärsivänä ja uskot maapallon tuhoutuvan - ja kärsit myös itse.

Jos luonnon puolesta taistelevat moralistit olisivat täysin rehellisiä itselleen, niin heidän pitäisi olla samaa mieltä Pentti Linkola -vainaan kaltaisten ihmisten kanssa: "Ihmisiä pitää vähentää ja siten myös tuhlaaminen vähenee."

Ja kuka päättää, kuka on tuhlari? Kenet pitää "vaarallisena törsääjänä" eliminoida?

Jos kannatat kehitysyhteistyötä, niin kannatat myös tuhlaamisen lisääntymistä. Myös kehitysmaiden ihmiset haluavat päästä kuluttamaan, kun vihdoin vapautuvat köyhyydestään.

Jokainen meistä päättää itse, haluaako elää vai ei, ja miten haluaa elää. Emme voi koskaan kontrolloida ja tuomita muita ihmisiä olematta samalla tekopyhiä.

Elä siis itse niin kuin opetat, mutta älä syyllistä äläkä moralisoi - myöskään itseäsi.

Elämän tarkoitus on ilo. Ja luonto ei koskaan tuomitse ketään. Luonto vain ilmentää elämän energiaa, syntymällä, elämällä ja kuolemalla.

Elä siis ja anna muidenkin elää. Vapaudu draamasta, ole huoleton.

Ps: Kuvassa luonnon oma villiyrtti osmankäämi eli sikaripamppu, ämmänkulta eli näkinvaltikka viskoo tuuleen siemeniään. Se EI ole huolissaan siitä, että saatat ehkä tämän luettuasi innostua hyväksikäyttämään sitä:

Osmankäämin mehevästä juurakosta on sotien aikana tehty hätäleipää ja punottu narua, siemenistä on puristetty öljyä ja siementen pehmeillä kehäkarvoilla on täytetty tyynyjä ja eristetty asumuksia. Ruokomaisilla varsilla katettiin rakennuksia ja lehdillä tilkittiin puuastioita vedenpitäviksi. Osmankäämin nuoria versoja ja kukintoja voi myös syödä salaattina ja valkoista sisäosaa voi käyttää parsan tapaan tai paistaa nuotiolla.