Jos provosoidut ja suutut, niin saat tilaisuuden kunnioittaa omia pelkojasi

 

Miksi joskus triggeröidymme, vedämme herneen nenään eli "otamme itseemme", kun näemme, kuulemme tai luemme jotain?

Siksi, että tuo asia jonka itseemme otamme ja joka "menee ihon alle", "tunteisiin", on meissä itsessämme. Muut ihmiset, joille suutumme, ovat siis suuttumiseemme syyttömiä.

"Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa".
"Hyökkäys on paras puolustus." Tai niin ainakin tuollaisessa tilanteessa kuvittelemme.

Ja miksi tuntuu niin pahalta, jos joku toinen ihminen huomaa ärsyyntymisemme, pilkkaa tai säälii meitä?

Siksi, koska emme halua nähdä itseämme heikkona.

Ja juuri tuo heikkouden pelko tekee meidät heikoiksi. Et rakasta itseäsi, kun pelkäät heikkouksiasi.

Huono itsetunto ja muiden ihmisten hyväksynnän etsiminen, se että yritämme pärjätä elämässä "hinnalla millä hyvänsä" ja teeskennellä rohkeaa - vaikka se ei ole totta - voi johtaa myös neuroottisuuteen ja vainoharhaisuuteen.

Tämä tarina on 1980-luvulta:
Olimme tekemässä Ylen silloisten rinnakkaisohjelmien aamuohjelmaa ja vitsailin radiossa uraohjuksesta, joka ajaa moottoritiellä ylinopeutta punaisella bemarilla.

Kun palasimme studiosta toimitukseen, niin ohjelmapäivystys kertoi erään erittäin vihaisen naisen loukkaantuneen ohjelmasta. Jostain syystä hänen puhelunsa yhdistettiin myös toimituksen huoneeseen.

Puhelun aikana paljastui, että kyseinen nainen oli kuunnellut ohjelmaamme ajaessaan punaisella bemarilla moottoritiellä ja hänen äitinsä oli juuri kuollut. Hän oli surun vallassa ja täysin varma siitä, että pillkkasin radiossa häntä. 

Jos sinulla on tällaisia tiedostamattomia pelkoja, jotka saavat sinut usein provosoitumaan, niin paras tapa välttää tällaisia tilanteita on havaita ne heti tilanteen alussa, laskea kymmeneen ja sitten pyrkiä tietoisesti ajattelemaan aivan muita asioita.

Näin negatiivinen tapahtumaketju ei pääse käyntiin eikä nolouden ja ahdistuksen tunne pääse kasvamaan.

"Painat siis ärsyttävää asiaa rohkeasti villasella".

Koska tiedostit jo itsessäsi olevan "kipupisteen", niin sinulla on nyt mahdollisuus myös vapautua siitä, koska se ei ole enää ns. piilotajunnassasi.

Kaikki negatiiviset kokemukset ovat aina arvokkaita ja olemme todellisuudessa itse toivoneet kokevamme niitä!

Älä siis koskaan "tee kärpäsestä härkästä" äläkä "tikusta asiaa", sillä kaikenlainen puolustautuminen, maineen puhdistamisen yrittäminen ja taivastelu vain pahentaa omaa häpeääsi ja vihaasi. Ja ärsyyntyneenä ja ylpeänä vedät puoleesi myös pilkkaajia, jotka ovat samalla taajuudella kanssasi.

"Ei sota yhtä miestä kaipaa."