Miksi on usein helpompi estää asioita tapahtumasta kuin sallia niiden tapahtuminen?

 

Miksi on usein helpompi estää asioita tapahtumasta kuin sallia niiden tapahtuminen?


Tämä ilmiö johtuu siitä, että kiinnität usein vähemmän ajatuksia jonkun kokemuksen estämiseen, kuin jonkun toisen kokemuksen toivomiseen.


Jos olet mielenrauhan tilassa ja toivot, että joku hetkeä aiemmin toivomasi asia ei tapahtuisikaan, niin estät sen tapahtumisen välittömästi, lakkaamalla vain ajattelemasta tuota asiaa. Tapahtumaketju, joka johtaisi manifestaatioon, pysähtyy "alkuunsa".


Tuollaiset "ei-toiveet" toteutuvat siis todella nopeasti juuri siksi, että emme ole "ei-toivoneet" niitä pitkään, jolloin niihin ei liity valmiita uskomuksia eikä ristiriitaisia toivomuksia. Tapahtuu välitön manifestaation deletointi/raukeaminen/deaktivointi.


Monissa kulttuureissa pelätään karismaattisten ihmisten "pahoja silmiä" ja tuollaisten ihmisten kykyä "noitua" muita ihmisiä, toivoa heille pahaa. Mutta kyse on siis manifestaatiosta, johon ei liity mielen luomia esteitä. Jos itse pelkäät "pahaa silmää" niin pelkosi todellistuu, koska pelkäät. 


Esimerkki:
Näet kaupassa vanhan tuttavan, jota juuri vähän aikaa sitten ajattelit. Sait siis telepaattisen viestin, että hän on tuossa kaupassa. Saatoit myös nähdä "etiäisen" eli näit jonkun toisen ihmisen, jonka luulit olleen tuo vanha ystävä. Sinulla on nyt tilaisuus tervehtiä tuota ihmistä. Jos kuitenkin epäröit, eli et tiedä, mitä sanoa hänelle (tai et muista tuon ihmisen nimeä) niin "menetät tilaisuuden" puhua tuolle ihmiselle helposti, jos vain päätät, että et haluakaan kohdata häntä. Toiveesi "raukeaa".


Samalla tavalla estämme päivittäin lukemattomia toiveitamme todellistumasta "sulkemalla niiltä mielemme" eli olemalla "umpimielisiä".