Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa

 

Taivastelemme "maailman ja ihmisten pahuutta" laumana muiden mukana niin kauan, kunnes itse olemme taivastelun kohteina ja opimme asettumaan tunnetasolla jokaisen syytettynä tai säälin kohteena olevan asemaan. Näkemään hänet kaltaisenamme.


Muistatko vielä koronapaniikin ja kuinka rokotetut taivastelivat ja pilkkasivat rokottamattomia ja päin vastoin?


Muistatko vielä rasismikohun ja kuinka rasismin vastustajat taivastelivat rasisteja ja rasisteiksi syytetyt taivastelivat suvakkeja?


Ennakkoluulojen kohteista monet olivat hiljaa, koska he tiesivät itsekin olevansa inhimillisiä ihmisiä, jotka tuntevat pelon lisäksi myös vihaa.


Venäläisten pahuuden taivastelu on edelleen käynnissä. Myös Israelin ja palestiinalaisten kannattajat taivastelevat ahkerasti. Tyhjät tynnyrit kolisevat.


Hevosten kaltoinkohtelutaivastelu on levinnyt Tanskasta myös Suomeen. Pikkulapsetkin kuvaavat salaa talleilla löytääkseen "pahoja ja julmia rääkkääjiä".


Ja kuka on tuollainen "paha eläintenrääkkääjä"?


Hän on ahdistunut ja pelokas ihminen, jollaisia me kaikki olemme ajoittain. Hän ei "parane pahuudestaan" syyttämällä ja taivastelemalla, koska hän ei ole paha. Ahdistuneesta ei voi tehdä iloista halveksimalla häntä.


Voit auttaa kaltaisiasi inhimillisiä ihmisiä vain tuntemalla myötätuntoa.
Ja silloin et kaiva omaa kuoppaasi.


"Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa."
Ja se johtuu siitä, että aina kun syytämme toista ihmistä syytämme todellisuudessa itseämme - vaikka haluamme tuntea rakkautta, niin itsämme kuin muitakin kohtaan.