Ovatko ns. selvänäkijät eli profeetat aina viisaita ja "valaistuneita"?

 

Ovatko ns. selvänäkijät eli profeetat aina viisaita ja "valaistuneita"?


Eivät. He ovat ihmisiä kuten kuka tahansa meistä ja voivat "profetoida" myös negatiivisissa tunnetiloissa.


Yksi läntisen maaailman kuuluisimmista profeetoista eli Jeesus/Issa on vain synkretistinen legendahahmo, mutta osa Jeesuksen tarinasta saattaa kertoa myös jonkun ajanlaskumme alussa eläneen selvänäkijän ja meditaationharjoittajan persoonasta.


Ja hänhän legendan mukaan riehui, masentui ja itki, vaikka hän toisinaan opetti myös ehdottoman rakkauden ja mielenrauhan sanomaa ja auttoi sairaita paranemaan, pysymällä myötätunnon tunnetilassa.


Hänen legendansa syntyi yhdistelmänä hänen omasta elämäntarinastaan ja lukuisten häntä ennen eläneiden näkijöiden ja gurujen tarinoista.


Uskontojen historia tuntee myös lukemattomia herkkävaistoisia ja karismaattisia näkijöitä ja guruja, jotka ovat johtaneet seuraajiaan joukkoitsemurhiin tai jotka ovat valtaa saatuaan hyväksikäyttäneet heitä palvovia ihmisiä.


Selvänäkijähän on kuka tahansa herkästi ns. energioita aistiva ihminen ja näkijän omasta tunnetilasta riipppuu, miltä taajuudelta hän näkyjään vastaanottaa.


Siksi myös "maailmanlopun profeettoja" on aina ollut. Pelokas näkijä kokee hetkellisesti itsensä voimakkaammaksi, kun hän "maalaa piruja seinille".


Monet uskonnolliset ihmiset, jotka ovat herkkävaistoisia myös pyytävät "jumalaa" poistamaan heiltä tuon kyvyn, koska esim. kristinuskossa usein demonisoidaan "noidat ja näkijät". Kaikkiin pyyntöihimme vastataan (ajatus manifestoituu) eli uskova ihminen estää näin itse itseään vastaanottamasta noita viestejä.


Koska uskonnolliset profeetat itse ovat siis kuitenkin olleet selvänäkijöitä, niin monien uskonnollisten yhteisöjen suhde profetointiin on kaksinaismoralistinen.


Uskonnollinen ajatus "antikristuksesta", "sudesta lampaan vaatteissa", "ilmestyskirjan pedosta" ja "saatanan" lähettämästä "kristuksen" vastustajasta on täydellinen paradoksi, koska "tuomarijumala" itse on arkkityyppinä sama hahmo kuin "saatana".


Jeesuslaisuudessahan "elohim ahava" eli "rakkauden tunnetila meissä on jumala". Ehdoton rakkaus ei voi olla kenenkään eikä minkään yläpuolella. Tämä sama ajatus löytyy myös muista uskonnoista.


Ei siis ihme, että kristinusko on jakautunut lukemattomiin toisiaan tuomitseviin lahkoihin ja esim. monet herännäiskristityt kutsuvat Roomalaiskatolisen kirkon Paavia "antikristukseksi" - muiden uskontojen hengellisistä johtajista puhumattakaan.