Miten eläimet, kasvit ja myös omat autonomiset solumme eroavat todellisuuden luojina meistä ihmisistä

 

Ihminen kokee olevansa "olemassa" ajattelemalla olemassaoloa, maailmaaa ja aikaa, mutta eläimet ja kasvit ja myös omat solumme kokevat "ikuista nykyhetkeä" eli sallivat elämää, noudattaen vaistojaan. Ns. evoluutio on siis vaistotasolla tapahtuvaa tarkoituksenmukaista muutosta, jalostumista.

 
Me ihmiset tarvitsemme ajatuksia luomiseen, eli luomme todellisuuttamme ajatuksillamme. Tuo luomistyö perustuu täydelliseen vapauteen eli voimme valita joka hetki joko mielenrauhan (flow: ei-toivottu luo välittömästi toivotun, kysymys luo vastauksen, ongelma luo ratkaisun) tai kärsimyksen.

Voimme vaikuttaa ajatuksillamme myös muuhun luomakuntaan, johon kuuluvat myös omat solumme. Oma elimistömme on siis vaistotasolla elossa oleva ekosysteemi siinä missä muukin luomakunta.

 
Negatiivisessa tunnetilassa voimme saada aikaan epätasapainoa niin omassa kehossamme kuin luonnossakin, mutta nuo vaistojen varassa elävät ekosysteemit eivät koskaan syyllistä ihmistä disharmonian tuottamisesta, koska "kuolemaa" ei ole olemassa, on vain olomuotoaan muuttava elämän energia - ja vaistotasolla elävät olennot tietävät tämän.

 
Solujahan kuolee ja uusia syntyy joka tapauksessa joka hetki. Ja siksi esim. negatiivisten tunnetilojemme aikaansaama sairaus ei ole elimistömme solujen näkökulmasta "tragedia" vaan päin vastoin terveyttä vahvistava prosessi.