Toiveen välitön todellistuminen on mahdollista, koska vastaanotat ajatuksesi kollektiivisesta ajatusvirrasta - et luo ajatuksia aivoissasi

 Kaikki universumissa on aina synkroniassa eli täydellisessä tasapainossa toisiinsa nähden. Korkean taajuuden ilmentymät eli esimerkiksi planeetat, kasvit, eläimet ja alkuaineet ovat korkean taajuuden  värähtelytaajuudessa (vaistotilassa) ja pyrkivät siksi koko ajan harmoniaan toisiinsa nähden. Ja myös nuo pyrkimykset ovat joka hetki täydellisessä harmoniassa, eli kun vaikkapa petoeläin saalistaa saaliseläintä. Petoeläin ei ole "paha" eikä saaliseläin "säälittävä uhri", vaan molemmat osapuolet täydentävät toisiaan ja mahdollistavat toinen toistensa olemassaolon (petojen ja saaliseläinten suhteellinen lukumäärä pysyy harmoniatilassa).

Me ihmiset luomme todellisuuskokemustamme eli kokemusunta ajatuksillamme, ja siksi ajattelemme ei-toivottuja ajatuksia ja tunnemme ei-toivottuja tunteita luodaksemme toivomiamme asioita. Mutta myös tuo negatiivisena kokemamme todellisuus on aina synkroniassa, eli "vihainen ihminen kohtaa muita vihaisia ja pelokkaita", epäonnistumista pelkäävä kokee epäonnistumisia, ja masentunut saa vahvistusta arvotomuudenkokemukselleen, jolloin hän kokee, että mitään toivoa ei ole, koska uskoo, että toivoa ei ole. Hän siis VASTAANOTTAA ajatuksen toivottomuudesta negatiivisesta ajatusvirrasta, jolloin toivottomuuden kokemus vahvistaa itseään ja todellistuu kokemuksina. Toivottomuutta ei ole "oikeasti olemassa" (mikä tahansa on mahdollista milloin tahansa) vaan kyse on pelkästään itseaiheutetusta ja itsevalitusta manifestaatiosta.

Ja kun arvottomuutta kokeva kokee tarpeeksi kauan toivottomuutta, niin hän tuntee vihaa, jolloin hän vapautuu arvottomuudenkokemuksestaan ja kokee siksi nautintoa (uhoaminen esim. riita- tai sotatilanteessa, "kosto on suloinen"). Erillisyyskokemukseen perustuva "egon ilo" jää kuitenkin aina hetkelliseksi, sillä jokainen meistä tietää sisäisesti eli intuitiotasolla olevansa yhteydessä koko muuhun luomakuntaan, joten jos emme päästä irti vihasta ja ylpeydestä, niin vihaa seuraa jälleen syyllisyys eli tunnetilan lasku, ja sen jälkeen hieman korkeampi tunnetila eli syyttäminen ja katkeruus. Riippuen huomiomme kohteesta ja valmiista tunnemuistoistamme jäämme joko kiinni negatiivisiin tunteisiimme tai vapaudumme toiveikkuuden kautta vielä korkeampiin tunnetiloihin.

Jos olet tietoisena oman elämäsi luojana jo harjoitellut tietoista manifestointia, eli ajatellut jotakin ja päästänyt sitten siitä irti, jolloin ajatuksesi on todellistunut, niin olet ehkä pohtinut, miten on mahdollista, että juuri SINUN toiveesi voi todellistua lähes välittömästi tai välittömästi. Kaikkihan on aina synkroniassa toisiinsa nähden, eli rationaalisen mielemme logiikan mukaan ei pitäisi olla mahdollista, että yksi ihminen "muovaa energiaa" eli todellisuutta mieleisekseen, ikään kuin itsekkäistä syistä.

Todellisuuden tietoinen ja myös välitön muokkaaminen on mahdollista siksi, että ollessasi korkeassa tunnetaajuustilassa et silloinkaan itse ajattele ajatuksiasi, vaan vastaanotat myös noita ideoita todellisuuden muovaamisesta korkean taajuuden ajatusvirrasta, joka on aina täydellisessä synkroniassa kaikkeuden kanssa. Kyse ei siis ole itsekkäästä omanvoitonpyytämisestä vaan sallimisesta, vastaanottamisesta. Universumi ei kiellä meiltä mitään eikä universumissa ole moralismia, sillä kaikkea haluamaamme on olemassa rajattomasti, olevainenhan on vain havaittavaksi muovautuvaa energiaa.

Eli jos korkeassa tunnetilassa "saat päähäsi", että haluat voittaa tuhat euroa rahaa ja voitat tuon summan, niin ajatus tuon summan voittamisesta on mahdollista siksi, että juuri tuolla hetkellä voitto on synkroniassa koko muun universumin kanssa. Ja sinä siis vastaanotit tiedon tästä mahdollisuudesta ja olit sen kanssa tunnetaajuusresonanssissa.

Rikkaat rikastuvat siksi, että he uskovat rahan virtauksen mahdollisuuteen ja vastaanottavat siksi sitä, mihin uskovat. Köyhä voi rikastua, jos hän muuttaa uskomustaan eli alkaa hänkin uskoa rahan täysin vapaaseen virtaukseen (raha on vain energiaa jota joko vastaanotamme tai torjumme).

Samoin rakkauden tunne on jokaisena hetkenä, aina ja ikuisesti mahdollista siksi, koska universumin perusolemus on rakkaus eli korkea tunne, rajattomuus, ei-erillisyys. Emme tarvitse muiden ihmisten tai muiden olevaisten rakkautta tunteaksemme itse puhdasta rakkautta. Muut ihmiset vain heijastavat meidän tuntemaamme rakkautta takaisin meihin. Rakkaus on siis AINA synkroniassa kaikkeuden eli korkeimman tietoisuuden värähtelytaajuuden  kanssa ja voit manifestoida tuota tunnetta millä hetkellä tahansa.

Ja jos toivot itsellesi mitä tahansa materiaalista hyvää, niin tuo toiveesi on välittömästi olemassa korkeassa taajuustilassa, koska se, että toivoit tuota asiaa oli myös jo valmiiksi olemassa (ajatus on ainetta), sinä vain vastaanotit ajatuksen tuosta toiveesta.

Jos olet toiveikkuuden tunnetilassa et voi vastaanottaa toivettasi, mutta heti jos päästät toiveestasi irti eli sallit tunnetilasi kohota, niin toiveesi pääsee todellistumaan, koska SINÄ olet nyt toiveesi kanssa resonanssissa. Toiveesi oli siis koko ajan olemassa, mutta et itse havainnut sitä, koska oma taajuutesi eli kokemuksesi olevaisuudestasi egona oli matalampi.

Sinä Olet Luoja, täydellisen kaikkivoipa vastaanottamaan niin toiveita kuin ei-toivottuakin, joka hetki.