Valkoinen magia on positiivista, tietoista taikauskoa

Sekä negatiivinen että positiivinen taikausko ovat itseään toteuttavia. Se, mihin itse tunnetasolla aidosti uskomme, on aina totta. Pelot manifestoituvat, pelottavat kokemukset lisääntyvät kun pelkäämme, ja viha lisää vihaa. Toisen ihmisen tuomitsija tuomitsee todellisuudessa aina itsensä.

Intuitiivinen, selkeyden tunnetilassa oleva mieli tietää sen sijaan paljon enemmän, kuin egomme hallitsema ns. järkevä mieli. Pelle Pelottoman lamppu on korkea tietoisuus, joka on kollektiivista tietoa (myös modernin tietoisuustutkimuksen mukaan), keksijä on vain ihminen, joka uskoo tunnetasolla oman intuitionsa johtavan häntä oikeaan suuntaan. Hannu Hanhi taas onnistuu ja manifestoi toiveitaan, koska hän ei edes ymmärrä pelätä epäonnistumista, ja uskoo siksi onnekkuuteensa. Rahoistaan huolissaan olevalla Roopella on paljon rahaa, mutta hän ei nauti rahoistaan, vaan säilöö niitä, peläten Karhukoplaa. Raha tekee siis onnelliseksi vain sellaisen ihmisen, joka on valmis myös luopumaan rahoistaan. Aku Ankka puolestaan kärsii, koska tuntee pelkoa, voimattomuutta ja kateutta. Akun "sisäinen viisaus" ovat hänen veljenpoikansa, sillä lapset näkevät usein elämän ennakkoluulottomammin, kuin negatiivisten kokemusten pelkoon turruttamat vanhemmat ihmiset.

Fyysisessä maailmassa elävä ihminen eli ego, joka tiedostaa oman minuutensa, voi olla onnellinen vain, jos hän hyväksyy myös ajatuksen jatkuvasta muutoksesta, menettämisestä ja kuolemasta. - ja ei-erillisyydestä, egottomuuden tilasta.

Kaiken taikauskon kieltävä ihminen kieltäytyy myöntämästä, että hänkin käyttää maagisia, intuitiivisia kykyjään joka päivä. Kun autot hevosajoneuvojen aikakaudella keksittiin, niin niitä pidettiin hengenvaarallisina (mitä ne myös usein ovat), ja ne haluttiin kieltää. Kun autoiluun alettiin vähitellen tottua, niin autot hyväksyttiin, koska halu liikkua nopeammin oli riittävän voimakas. Auto on siis intuitiivisen mielemme maaginen manifestaatio, joka on lisännyt vapauttamme. Moni ajaa tänäänkin moottoritiellä enemmän tai vähemmän transsitilassa, vaihtaa intuitiivisesti kaistaa, ja pysyy siksi hengissä. Pelkäävät ja stressaantuneet taas ajavat kolareita, tai eivät uskalla ajaa autoa ollenkaan.

Miksi taikausko ja magiikka sitten demonisoitiin ns. jumaluskonnoissa, vaikka kaikki maailmanhistorian tunnetuimmat profeetatkin ovat aina olleet maagikkoja, selvänäkijöitä ja henkiparantajia?

Siksi, että mustaa magiaa pelkäävät eivät negatiivisten uskomustensa vallassa ole itse kokeneet hallitsevansa omaa voimaansa, eivätkä siten tunnistaneet valkoista maagikkoa itsessään.

Siksi kaikki "noidat ja parantajat" demonisoitiin ns. synnillisyyden pelkoon perustuvissa uskonnoissa, vaikka he olivat samalla tavalla "jumalallisia ja pyhiä", kuin uskonnolliset profeetatkin. Jokainen meistä on maagikko, omien ajatustensa ja uskomustensa todellistaja. Ilman mielemme voimia ja ajatustemme "kuvia" emme kokisi elämää lainkaan.

Paradoksaalinen, pelkoon perustuva ajatus "vääristä profeetoista" on saanut myös kristinuskon jakautumaan lukemattomiin erilaisiin kirkkokuntiin ja lahkoihin, ja esim. geneettisesti lähisukulaisia olevat juutalaiset ja palestiinalaiset pelkäämään, vihaamaan ja tappamaan toisiaan.

Ylpeys, tuomitseminen, uhkarohkeus, sääli/empatia ja toiveikkuus eivät ole positiivisia, intuitiivisia, selkeitä mielentiloja, ja siksi ihmiskunta on aina syyllistänyt itseään rohkeuteen pyrkimisestä, ja manifestoinut kärsimystä. Ja tästä kokemuksesta ovat syntyneet ihmistä ja esim maagikkoja (ihmisiä, jotka tiedostavat oman voimansa ja myös käyttävät sitä) syyllistävät uskonnolliset tulkinnat.

Karrikoitu, maskuliinisen ja feminiinisen välinen olemuksellinen ero, on ajatella mies järkeväksi ja nainen tunteelliseksi. Ja että maskuliininen ja feminiininen ihminen täydentävät toinen toisiaan, jolloin he myös "tarvitsevat" toisiaan, ollakseen kokonainen yhdessä. Mutta ihminen, joka tarvitsee toista "puoliskoaan" ollakseen onnellinen, ei ole rohkea ja voimakas, eikä myöskään myötätuntoinen, vaan vajavainen, toisen puoliskonsa tunteiden ja tarpeiden armoilla elävä.

Ns. tunneälykäs taas on ihminen, joka kykenee yhdistämään nämä molemmat puolet itsessään (jin ja jang). Ja tämä olemuspuolten balanssi (henkinen sukupuolettomuus) on myös ihmiskunnan vanhimman uskonnon eli luonnonuskonnon (shamanismi) ihanne.

Musta magia eli pelkoa manifestoiva taikuus (esim. voodoo tai tuomitseva uskonnollisuus) taas on mahdollista vain, jos magiikan eli negatiivisilla ajatuksilla vaikuttamisen kohde itse pelkää.

Valkoinen maagikko kykenee olemaan samaan aikaan sekä ego että korkeampi, intuitiivinen olento, ja näkemään myös kaikki muut ihmiset sellaisina.

Ja siksi myös pelkoon perustuva tieteeseen uskominen aiheuttaa kärsimystä, kun taas positiivinen taikausko, ja intuitiivista tietoa (oivallukset) hyväkseen käyttävä tiede todellistaa toiveitamme.

Jokaisen maailmankatsomuksen - oli kyse sitten uskonnosta tai tieteeseen luottamisesta - vaikutuspiirissä on aina sekä valkoisia että mustia maagikkoja, aidosti rohkeita uudistusmielisiä ja pelkääviä. Ja tämä pätee siis myös ns. tiedeuskovaisuuteen. Tiedettähän ei ole edes olemassa ilman jatkuvaa muutosta, uusien oivallusten ja hypoteesien hyväksymistä.

Pandemian aikana negatiivinen tiedeuskovaisuus eli musta magia on hallinnut maailmaa, ja lääketieteenkin todentama negatiivinen lumevaikutus on todellistunut. Voimme kuitenkin milloin tahansa valita mustan magian sijasta myös valkoisen magian eli plasebon, ja hyväksyä myös sen, että kuolemakin on vain vapautus egotietoisuuden mahdollistamista negatiivisista tunteista, ja edellytys elämän jatkumiselle.

Usko olevasi taikuri  ja taikasi toteutuvat!