Ole kuin pieni lapsi, joka haltioituu omista toiveistaan, vastaanottaa lahjoja ja juhlii elämää

Vetovoiman laki reagoi tunnetilaasi joka hetki, ja siksi ilo ja huolettomuus on aina ainoa päämääräsi

Olet jo luonut suunnattoman paljon asioita, joita haluat saavuttaa. Olet luonut nuo asiat elämällä ja kokemalla elämää. Ei-toivottu kokemuksesi on luonut toivottua. Sinun tehtäväsi ei siis ole "yrittää luoda" mitään, saati saavuttaa mitään kärsimyksen kautta. Voit kyllä tehdä niin, mutta yrittäessäsi valitset vaikeimman tien, ja sinnikkyydestäsi voi muodostua ikään kuin "tapa elää", kärsimystä aiheuttava vankila. 

Jos totut yrittämiseen ja kärsimykseen, olemaan sinnikäs, kärsimätön tai kärsivällinen, niin olet jo unohtanut, millaista oli olla vaikkapa huoleton pieni lapsi, joka uskoi joulupukkiin, ja odotti ja uskoi saavansa lahjoja (esim. englannin kielessä uskon tunnetilan sisältämä sana "expect" on erotettu sanasta "wait" eli "odottaa", suomen kielessä vain tunnetila erottaa erilaiset odotukset toisistaan). Tuo joulupukki oli pienelle lapselle konkreettisesti totta, koska lapsen tunnetila oli aidon innostunut, haltioitumisen tila.

Haltijoiden ja noitien, samoin kuin joulutonttujenkin ylöspäin kapeneva lakki kuvastaa yhteyttä ei-fyysiselle tasolle, kvanttitodellisuuteen, jossa mikä tahansa on mahdollista. Sana "hiippalakki" tarkoittaa tällaista teräväpäistä päähinettä, jonka avulla on otettu yhteys korkeamman minämme tunnetaajuustasoon, ja sama sana on myös uskonnollisessa termissä "hiippakunta". Jopa puna-armeijan sotilailla oli mukaeltu versio hiippalakista, "budjonnovka".

Myös joulupukilla on hiippalakki, mutta koska tuon hatun alkuperäinen shamanistinen merkitys on unohdettu, niin lakki ei ole "pukkitontulla" useinkaan enää pystyssä, kohdistuen korkeuksiin, eli rajattomiin mahdollisuuksiin. Moderni joulupukki on synkretistinen hahmo, yhdistelmä shamanistista hedelmällisyyssymbolia eli vuohipukkia (Suomessa kekripukki tai nuuttipukki, lahjojen tai vitsojen jakaja) ja erilaisia uskonnollisia pyhimyshahmoja (kuten Pyhä Nikolaus, myös Jeesus). 

Lapsi joka iloitsee aidosti joulujuhlasta saa toivomiaan lahjoja, jolloin ilo kertautuu vetovoiman lain vaikutuksesta. On myös sellaisia lapsia, jotka saavat paljon lahjoja, mutta eivät iloitse niistä, koska eivät arvosta niitä. Noita lahjoja ei ole annettu "rakastavien ajatusten saattelemina", tai lapsi itse ei syystä tai toisesta kykene pysymään huolettomuuden ja haltioitumisen tilassa. Lahjojen määrällä pyritään eli yritetään korvata laatu, ja tuo laatu tarkoittaa siis korkeaa, rakkaudellista ajatusta, joka inspiroi antajaa lahjan antamiseen. Siksi sanonta "lahjan antajan ajatus on itse lahjaa tärkeämpi ja arvokkaampi" on aina konkreettisesti totta.

Kyse on siis samasta asiasta, kuin suhtautumisessa rahaan ja vaurauteen. Raha ei tee ketään onnelliseksi tai onnettomaksi, mutta rahan arvostaminen tekee rikkaan TAI köyhemmän ihmisen onnelliseksi. Ja onnellisuus on lopulta aina se asia, jota kaikki ihmiset tavoittelevat, oli heillä paljon tai vähän rahaa. Ja siksi vaurauden mahdollistama onnellisuus on aina suhteellista.

Jos haluat, että universumi antaa sinulle runsaasti toivomiasi "lahjoja", niin muista, että sinä itse luot kaikki toiveesi omilla ajatuksillasi. Ja vain sinä itse voit myös päättää, otatko toiveitasi vastaan vai estätkö itseäsi saamasta niitä. Eli sinä itse OLET tuo universumi. Erilaiset myyttiset hahmot - enkelit, jumalat, messiaat, pyhimykset, haltijat ja joulupukit - ovat vain ajatuksia olennoista, joiden kuvittelet ja uskot antavan sinulle noita lahjoja. Ja jos uskot, että nuo myyttiset hahmot antavat sinulle lahjoja, niin näin myös tapahtuu. Jos et usko olevasi lahjojen arvoinen, niin et saa lahjoja, koska estät itseäsi vastaanottamasta niitä.

Olet siis itse tuo joulupukki, enkeli, "jumala" tai runsaudensarvi, korkeassa tunnetaajuustilassa.

Myös kaikki juhlat ovat alun perin syntyneet siksi, että niillä "nostatetaan konkreettisesti henkeä" eli yhteisön tai perheen tunnetaajuustilaa. Ja kaikki juhlat ovat aina ns. siirtymäriittejä, eli käännekohtia, joiden avulla siirrytään uuteen. Joulu/yule on kristinuskossa syntymäpäivä (ja kaikki syntymäpäivät ovat aina "uudestisyntymisen juhlapäiviä"), shamanistisessa kulttuurissa taas satokauden päätös- ja hedelmällisyysriitti, pimeään aikaan eli kaamokseen valoa tuova juhla (talvipäivänseisaus). Pimeyden on tiedostettu sisältävän valon mahdollisuuden (jin ei voi olla olemassa ilman, että on olemassa myös jang), ja valoa on kaamosaikaan "hehkutettu" polttamalla kynttilöitä, soihtuja ja kokkoja. Samalla tavalla häät ovat olleet "perheiden uudelleenjärjestymisjuhlia", varpajaisissa on juhlistettu maailmaan manifestoitunutta sielua, nimiäisissä on juhlittu "egon eli persoonan" syntyä (nimi on enne persoonasta), hautajaisissa on juhlittu sielun vapautumista fyysisyydestä. 

Ja kaikissa näissä siirtymäriiteissä ja juhlissa on aina tarjottu mahdollisimman paljon ruokaa ja juomaa ja useimmissa niistä jaettu myös lahjoja ja rahaa, koska on tiedostettu, että nauttiminen runsaudesta juhlissa mahdollistaa runsauden ja nautinnon kokemukset myös tulevissa hetkissä, ja ns. arjessa. Juhlissa on myös pidetty "kohottavia" eli arvostavia puheita, tanssittu, naurettu, soitettu musiikkia, laulettu ja itketty, jotta tunnetaajuustila kohoaisi, "tunnelma nousisi kattoon" (sekä nauru että itku poistaa negatiivista resistanssia ja kohottaa tunnetaajuustilaa). Myös arvomerkkien jakaminen ja kaikki modernit kilpailut ja palkintogaalat ovat tämän shamanistisen juhlimisperinteen jatkumoa: Rituaalilla halutaan vahvistaa saavutuksen, elämäntyön tai lahjakkuuden arvokkuutta, koska arvostaminen mahdollistaa menestyksen jatkumisen.

Jos verrataan nk. alkuasukasheimoja moderneihin ihmisyhteisöihin, niin juhliminen on edellisissä ollut ja on edelleen olennainen osa myös arkea, eli arkea ja juhlaa ei heimoyhteisöissä erotella toisistaan, vaan "arkikin on juhlaa". Ja koska uskotaan että näin on, niin arki myös manifestoituu jatkuvana juhlana, "elämän juhlimisena". Tästä samasta syystä monet vähemmistöheimot kantavat edelleen arkenakin ns. heimovaatteitaan ja korujaan, eli "pukeutuvat juhlavaatteisiin" arkenakin - tosin usein tiedostamatta tunnetasolla tuollaisen heimopukeutumisen alkuperäistä merkitystä, ja siksi esim. romaninaisille heidän juhlava hameensa on usein myös pelkästään taakka. Ja tuo hame on muuttunut koko ajan painavammaksi, joten se on muuttunut kirjaimellisestikin taakaksi, verrattuna Intiasta tulleiden romaninaisten alkuperäiseen asuun eli sariin, joka sekin oli värikäs ja koristeellinen, siis "juhlavaate".

Jos sinä haluat "juhlia elämää", niin päätä ikään kuin LUKITA itsesi haltioitumisen ja ilon tunteisiin, sillä matkasi on ikuinen, etkä tule joka tapauksessa koskaan saavuttamaan "lopullista määränpäätä". Matkasi on iloinen ja onnistunut, jos iloitset matkasta. Matkan päämäärä ei ole koskaan matkan päättyminen, vaan matkalla oleminen, elämästä nauttiminen. 

Jos et kykene juuri nyt tuntemaan iloa ja olet masentunut ja "alavireinen", niin muista, että voit hyvin nopeasti päästä kohoamaan tunneskaalassa ylöspäin "sisuuntumalla", eli tuntemalla hetkellisesti vihaa ja raivoa (viha on voiman tunne verrattuna masennukseen), ja pääsemällä siten toiveikkuuden tunnetilaan, jossa näet jo "ilon ja valon pilkahduksia". Seuraa sen jälkeen noita valonkajoja, ja kieltäydy ajattelemasta mitään sellaista, joka laskisi jälleen tunnetaajuustilaasi. Ja näin mahdollistat positiivisen tapahtumaketjun, jonka voimana ja moottorina on vetovoiman laki. Kun tunnet - mistä tahansa syystä - onnellisuutta, niin olet jo päämäärässäsi! Muista, että pysyvää onnellisuutta ei ole koskaan olemassa, elämä on jatkuvaa muutosta.  Onnellisuuden tunteesi mahdollistaa sen, että manifestoit lisää toiveitasi, mikä puolestaan vahvistaa uskoasi onnellisuuden tunteen jatkumisen mahdollisuuteen.

Ja kun uskot vahvasti onnellisuuden tunteeseen, eli todella tunnet sitä, niin manifestoit lisää onnellisuutta, ja kykenet pysymään toiveikkaana (hieman matalampi tunnetila) silloinkin, kun koet hetkellisesti ongelmia. Opit näin näkemään ongelmat pelkästään tarpeeellisina tienviittoina, jotka ohjaavat sinua toiveitasi kohti. Et siis enää törmää itse ongelmaan eli tienviittaan, ja jää paikallesi yrittäen tunkeutua tienviitan läpi, vaan kuljet tienviitan NUOLEN osoittamaan suuntaan.

Sano universumille eli omalle itsellesi: "Haluan, että minulla on hauskaa matkallani kohti mitä tahansa unelmiani." Näin sanoen et tuijota joidenkin tiettyjen unelmiesi "olemattomuutta" eikä tunnetaajuutesi laske, vaan sallit korkeamman minäsi johdattaa sinut muiden iloisten kokemusten (jotka nekin ovat unelmiasi, et vain enää muista toivoneesi niitä!) kautta kohti tiedostettuja unelmiasi.

Ilo on kaikkein nopein ja helpoin tie kohti mitä tahansa asioita, joita elämääsi toivot, koska ilosi kohottaa sinut taajuustasolle, josssa unelmasi ovat jo olemassa.