Yleisökysymys: "Mitä tarkoittaa Raamatussa oleva lause *ihminen ei elä ainoastaan leivästä*"

 

Tuo lause kuuluu nykyisin käytössä olevassa suomennetussa Raamatussa ja Matteuksen evankeliumissa näin: 

"Kirjoitettu on: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee'."

Raamatun erilaisia versioita on muutettu ja käännetty niiden historian aikana todella paljon, ja Uuteen Testamenttiin hyväksyttyjä, jo alun perin ns. legendakaavaan kirjoitettuja evankeliumeja on myös tietoisesti muutettu vastaamaan sisällöllisesti enemmän toisiaan, jotta legendat (joista suuri osa on kristinuskoa vanhemmista uskonnoista lainattua materiaalia) vaikuttaisivat uskottavammilta. 

Tuon lauseen tulkitseminen vetovoiman lain näkökulmasta edellyttää, että sana "jumala" muutetaan muotoon "korkea tietoisuus, hepreaksi "elohim". Tuossa samassa neljännessä luvussa puhutaan myös "perkeleestä" eli "kiusaajasta", jota ei ole esim. Tuomaan apokryfisessä evankeliumissa mainittu "persoonallisena pahana" lainkaan. "Paholainen" on "jumalan" tavoin vain ajatus itsestään, myyttinen hahmo, jonka alkuperäinen merkitys on ns. jeesuslaisuudessakin ollut "negatiivisessa tunnetaajuustilassa vastaanotettu ajatus". Korkean tietoisuuden tilassahan ei ole olemassa pahuutta ja pahantahtoisuutta. Voimme "ajatella saatanallisia ajatuksia" vain negatiivisessa tunnetilassa.

Lauseessa siis viitataan siihen, että ihminen on ajatuksilla todellisuuttaan luova olento.

Eläimet ja kasvit "sallivat elämää", ja siten elämän kokemus elämän virrassa riittää niille, eli niillä ei ole motivaatiota eikä myöskään kykyä haluta luoda mitään, joka uudistaisi niiden lajityypillistä olemassaoloa. Niiden evoluutio on kyllä sekin luomista, mutta se on tarkoituksenmukaisemmaksi kehittymistä kokemuksen kautta, ja ajatuksilla luomista paljon hitaampaa muuntumista.

Ihminen sen sijaan on siis ajatuksilla todellisuuttaan luova olento (ihminen on "ajatus ihmisolennosta joka ajattelee", ei siis kehittynyt apina, tai "parempi tai pahempi versio apinasta"). Ja koska ihminen luo ajatuksillaan, niin pelkkä fyysinen ja biologinen olemassaolo, hengissäpysyminen, syöminen, nukkuminen ja lisääntyminen, ei riitä hänelle, vaan hänen tulee todellistaa ajatuksiaan eli toiveitaan konkreettisesti ollakseen onnellinen. Ihminen on siis myös omien ajatustensa ja mielikuviensa todellistaja, vaikka samalla onkin biologisesti "eläin", elollinen, kuten muutkin eläimet sekä kasvit. Ihminen siis liittää myös "eläimellisiin toimintoihinsa" ajatukset eli mielikuvat. Hyvin nälkäinen ihminen voi kyllä syödä "kuin eläin", eräänlaisessa ajatuksettomassa transsitilassa, vaistotilassa, mutta ihmisen nälkäkään ei ole pelkästään vaistojen ohjaamaa, vaan siihenkin liittyy esim. kuolemanpelon ajatuksia, jotka ovat lähtöisin siis negatiivisesta tunnetaajuustilasta.

Kun ihminen manifestoi ajatuksiaan eli toiveitaan konkreettiseksi todellisuudeksi, ja muuttaa näin esim. omaa ympäristöään, niin myös hänen kanssaan elävät eläimet kokevat nuo samat asiat todeksi, eli "todelliseksi ympäristöksi", koska ihmisen manifestoimat asiat ovat hengestä syntyneitä. Mutta samalla eläimet kokevat nuo samat konkreettiset asiat hyvin eri tavalla kuin ihminen, koska eläinten aistit ovat hyvin erilaiset kuin ihmisen aistit, ja jokaisella eläinlajilla on täysin uniikki oma kokemuksensa ja elämyksensä todellisuudesta (esim. koiran haju- ja kuuloaisti luovat aivan toisenlaisen todellisuuskuvan, kuin mitä me ihmiset koemme "todeksi").

Lauseen "ihminen ei elä ainoastaan leivästä" voi tulkita kahdella tavalla, jotka molemmat liittyvät ajatuksilla luomiseen:

1. Ihminen ei elä pelkästä leivästä, koska hän on ajatuksilla ja toiveilla todellisuuttaan luova olento, oli hän itse tietoinen tuosta luomiskyvystä tai ei. Ja ainoastaan ajateltujen toiveiden toteuttaminen tekee ihmisen onnelliseksi, sillä ei-toivottu ajatus luo toivotun, ja toivotun salliminen on yhtä kuin onnellisuuden tunne, vapautuminen astetta negatiivisemmasta tunnetaajuustilasta hieman korkeampaan.

2. Lauseellaan tuossa kuvatussa tilanteessa profeetta viestittää, että negatiivisessa tunnetaajuustilassa emme voi manifestoida todellisia toiveitamme, vaan meidän tulee tavoittaa korkea tunnetaajuus "muuttaaksemme kivet leiviksi".