Yleisökysymys: "Miksi ns. lapsenusko ei riitä lentämiseen?"

Kysyjä valottaa kysymyksensä taustaa: "Talonmiehemme oli  n. 4-vuotiaana  taitellut suuresta paperista metrisen lennokin ja hänellä oli luja luottamus siihen, että hän pääsee lentämään sillä. Hän kokeili sitä sohvalta ja putosi häntäluulleen. Hän oli ollut varma lentämisestä ja mielikuva siitä, miten hän kaartaisi lennokilla keittiöön oli selkeä. Eli kysyisinmiksi kuitenkin ns. 'batman-viitta tragedioita' käy lapsille, vaikka vetovoiman lain mukaan se mihin tunnetasolla uskot, toteutuu aina?"

Vastaus:

Leikki-ikäinen lapsi - vaikka hän intuitiivisesti edelleen muistaakin olevansa korkeampi olento, on kuitenkin jo ihminen, eli hänenkään uskonsa ei riitä keholliseen lentämiseen, vaan alkuinnostuksen (=halu uskoa  lentämisunelman mahdollisuuteen) jälkeen hän tuntee jo inhimillistä pelkoa ja epäuskoa. 

Vastaavasti vastasyntyneitä vauvoja on selvinnyt joskus täysin vahingoittumattomina lento-onnettomuuksista, joissa kaikki muut koneessa olleet ovat menehtyneet, koska vauvat eivät ole "tienneet pelosta", eivätkä tiedostaneet, mitä tapahtuu. Tällaiset vauvat jatkavat elämää, koska he ovat alun perin ennen syntymäänsä niin päättäneet (kätkytkuoleman kokeva vauvahan vastaavasti palaa vain helposti takaisin sinne mistä oli juuri tullut, koska hän ei ole vielä ajatus- ja tunnetasolla "kiinnittynyt maailmaan"). Lento-onnettomuudesta selviävä vauva on siis tunnetilaltaaan vähän kuin humalainen, joka ei satuta itseään, koska on nousuhumalassaan korkean tietoisuuden tilassa.

Lasten ennakkoluulottomassa rohkeudessa (viattomuus, joka perustuu pelottavien kokemusten puuttumiseen) on kyllä suuria eroja, eli lapsen oman luonteen lisäksi hänen vanhempiensa tai muiden hoitajien luonteet, tunnetilat ja pelkouskomukset näkyvät pienissäkin lapsissa.

Jos lapsella on hyvin varovaiset vanhemmat, niin he saattavat istuttaa oman varovaisuutensa ("mitäs jos tapahtuu onnettomuus?") lapseensa jo hyvin varhain. Varovaisuus voi kuitenkin siis olla myös jälleensyntymässä valittu luonteenpiirre (vs. Lumikki ja 7 eriluonteista kääpiötä), ja luonteenpiirteitähän käytämme luomistyössämme, myös negatiivisena pidettyjä luonteenpiirteitä. Siksi ihmisten luonteiden erot ovat aina rikkaus kokonaisuuden kannalta. Ns. kanssaluominen tapahtuu kaikissa ihmisten välisissä kanssakäymistilanteissa. 

Lapsi voi kuitenkin rakentaa ja vahvistaa uskoaan ja rohkeuttaan kokemuksen kautta.  Ja tässä nuo perheessä vanhemmilta ja sisaruksilta opitut suhtautumistavat vaikuttavat paljon: 

Menestyvässä ja hyvin voimakkaasti omia lapsia kannustavassa (ns. pumpulissa eläminen, lapset saavat kaiken haluamansa hyvin helposti, ja he ajattelevat olevansa parempia kuin muut, joka on negatiivinen uskomus) perheessä lapsi uskoo itseensä ja saattaa onnistua rakentamaan hyvin vahvan uskomuksen menestykseen jo varhain. Uskomus mahdollistaa tällaiselle lapselle tai nuorelle lähes mitä tahansa saavutuksia, hyvin nopeasti. Hänen heikkoutensa on kuitenkin tällaisissa oloissa paradoksaalisesti juuri tuo hänen vahvuutensa eli vahva usko jatkuvaan menestykseen. Hän ei ehkä kestä epäonnistumista, koska ei ole kokenut sellaista. Ja on myös muistettava, että onnellisuus on aina suhteellista, eli tällainen lapsi ei ole menestyessäänkään suhteessa onnellisempi kuin vähemmän menestyneet lapset.

Mutta perhe voi olla myös positiivisessa mielessä optimistinen eli innostava, ja myös epäonnistumisten ja ongelmien arvokkuutta korostava. Ja silloin lapselle kehittyy tasapainoinen vahva itsetunto, joka auttaa häntä kestämään myös pettymyksiä, ja arvostamaan myös muita ihmisiä.

Ja vaikka perhe olisi hyvin epävakaakin kasvuympäristö, niin silti voimakastahtoinen lapsi voi kasvaa hyvin tasapainoiseksi ja vahvaksi. Mutta on myös paljon niitä, jotka tällaisessa perheessä eläneinä menettävät  jo varhain uskon omaan sisäiseen voimaansa, tai eivät ainakaan hallitse sitä tietoisesti (esim. ns. herkät taiteilijasielut, joilla tunne-elämä on myrskyisää,  ovat tällaisia).

Vastaus kysymykseen siis on, että lapsetkin ovat ihmisiä, joiden "usko unelmiin joskus horjuu" (innostus muuttuu epävarmuudeksi toteutusvaiheessa, sillä lentäminen fyysisesti on prosessi, joka edellyttää, että usko lentämiskykyyn säilyy KOKO lennon ajan). Mutta lapset luovat todellisuuttaan leikkimällä, ja heille leikki on todellakin "totta" niin kauan, kun he säilyttävät uskon tunnetilasa ja keskittyvät ja eläytyvät korkeassa tunnetaajuustilassa leikkiin. 

Matkustajalentokoneessa istuessaanhan pieni lapsi kokee olevansa turvassa, jos hän ei "osaa pelätä", ja jos hänen kanssaan matkustavat aikuiset ovat harmonisessa tunnetilassa. Linnun lailla lentäminen eli  oikea lentäminen ei kuitenkaan ole lapselle mahdollista, ellei hänen uskonsa riitä sen mahdollisuuteen. Kaikki kuitenkin ON mahdollista, jos ihminen uskoo tarpeeksi, ja pysyy tiedon tunnetaajuudessaan toteuttaessaan uskomuksiaan (jotkut vanhemmat ovat nostaneet mielensä voimilla ylös auton, jos heidän lapsensa on jäänyt pyörän alle). Siksi tunnetilojaan ja ajatuksiaan täydellisesti hallitsevat munkit kykenevät levitoimaan tai siirtämään kehonsa paikasta toiseen ajatuksen ja tunteen voimalla. Mutta levitaatiota ei voi kuitenkaan HAVAITA sellainen henkilö, joka ei usko sen olevan mahdollista (siksi ns. selvänäköisyyskokeetkin harvoin onnistuvat, jos paikalla on paljon skeptikkoja).

Esim. taikureiden ja mentalistien taikatemput ovat alun perin olleet "oikeaa taikuutta", joka on muuttunut aikojen saatossa "silmänkääntämiseksi", koska harva taikuri kykenee hallitsemaan mieltään täydellisesti.

Kaikki merkittävät keksinnöt ovat syntyneet vähitellen  intuitiivisesta ideasta (kaikki mikä on, on ollut aina olemassa, koska aikaa ei ole, ja intuitiotilassa tavoitamme nuo jo olemassaolevat ideat). Ja ideat ovat jalostuneet kollektiivisten uskomusten avulla (emme ole erillisiä), tällaisia keksintöjä ovat esim. lentokone tai tietoverkko, molemmat ovat "kollektiivisista toiveista syntyneitä".

Intuitiivinen idea on siis siemen, ja uskon vahvuus ratkaisee, mitä siemenestä kehittyy. Manifestaation eli todellistumisen mahdollistaa tiedon korkein tunnetila: Kun tiedät, eli tunnet todeklsi, että joku asia on totta/mahdollista, niin se on totta/mahdollista.