Olosuhteista johtuva ehdollinen mielihyvä ei ole tietoista luomista, ja siksi et hallitse sitä itse

Sanonta "pimeintä on juuri ennen aamunkoittoa" tarkoittaa tilannetta, jossa olet ns. suuren läpimurron ja menestyksen, hartaan toiveesi toteutumisen kynnyksellä, eli enemmän kuin toiveikas - mutta koetkin yhtäkkiä hyvin negatiivisen kokemuksen, jonka seurauksena et hallitse tunnetilojasi. Ns. Aristoteleen logiikan mukaan tarinoiden draaman kaaressa on tämä "viimeinen, epätoivoiselta tuntuva taistelu", jonka jälkeen sankari vihdoin sallii voiton itselleen. 

Jos olet jo pitkään harjoitellut tietoista luomista, niin vaikka tuollainen tilanne saattaa tuntua sinusta "paluulta inhimilliseen heikkouteen ja voimattomuuteen", niin tietoisena luojana katsot itseäsi ja käytöstäsi jo kuin ulkopuolelta, ja havaitset tuon negatiivisen kokemuksen arvokkuuden hyvin selvästi. Se saattaa tuntua sinusta jopa hullunkuriselta, vaikka tilanne olisi näennäisesti hyvin vakava. Koet "naurua kyynelten läpi".

Tällaiset voimakkaat negatiiviset kokemukset, jotka tapahtuvat juuri ennen lopullista läpimurtoa ja manifestaatiota,  ovat hyvin arvokkaita, koska pystyt niiden aikana samaistumaan yhtä aikaa sekä inhimilliseen itseesi, että korkeampaan minääsi. Ja ne mahdollistavat myös vanhojen negatiivisten tunnemuistojen puhdistumisen, koska ne tuovat nuo sinussa sisälläsi vielä vaikuttavat tunnemuistot "pintaan", päivänvaloon.

Esimerkki: Hyvin menestynyt, maineikas urheilija tai taiteilija saattaa menestyksestään huolimatta kantaa sisällään vanhaa negatiivista tunnemuistoa arvottomuudesta ja epäonnistumisesta. Jokainen menestyjähän on uransa alkuaikoina myös usein epäonnistunut. Mutta koska hän on siis nyt tunnettu ja arvostettu, niin hän on alkanut pitää tuota ehdollista arvostusta itsestäänselvyytenä, ja myös vaatimaan sitä kaikilta kanssaihmisiltään. Lahjakkuuden ja taitojen ohella muiden ihmisten arvostus siis pitää yllä hänen omanarvontunnettaan, eli hänen onnellisuutensa on ehdollista, ei ehdotonta. Kun hän sitten kohtaa ihmisen, joka ei "kuvia kumarra", ja joka ei vaikkapa lainkaan edes tunne tätä kuuluisaa ihmistä, niin tämän menestyjän vanha tunnemuisto arvottomuudesta tuleekin esiin "kuin kipeä peukalo". Hän saattaa turhautumisen tunnetilassa - esimerkiksi tehtyään jonkun inhimillisen virheen - huutaa kanssaihmisilleen: "Ettekö te tiedä kuka minä olen?", tehden itsensä naurunalaiseksi muiden silmissä.

Nuo muut hämmentyvät ja nauravat, koska heidän edessään on vain ihminen - kuin kuka tahansa meistä - joka paljastaa oman heikkoutensa. Kukaan meistä ei ole koskaan toista arvokkaampi, olemme kaikki aina täsmälleen yhtä arvokkaita.

Tällaisen menestyjän omanarvontunne on pohjimmiltaan ylpeyttä, eli negatiivista ylemmyydentunnetta suhteessa muihin ihmisiin. Ja voimme kokea onnellisuutta aina vain vapautumalla negatiivisista tunnetiloistamme korkeampiin tunnetiloihin. Siksi on väistämätöntä, että ylemmyydentunnetta tunteva ihminen "putoaa muille kaivamaansa kuoppaan", "ylpeys käy lankeemuksen edellä", ja joku hänen kanssaihmisensä "pudottaa hänet maanpinanalle", koska ylpeyttä tunteva itse sisäisesti vaatii sitä. 

Mutta nuo edellä mainitut sananparret käsitetään silti väärin silloin, kun niitä tarkastellaan negatiivisesta tunnetaajuustilasta käsin! Meidän ei nimittäin tarvitse koskaan nöyrtyä ja halveksia itseämme, "pelätä jumalaa", vaikka arvostaisimmekin itseämme. Meidän tulee vain havaita itsessämme ehdollinen eli olosuhteiden aikaansaama onnellisuus. Eli kyse on negatiivisen ylpeyden ja positiivisen omanarvontunteen välisestä erosta ja sen havaitsemisesta.

Toinen esimerkki: Olet jo pitkään harjoitellut rahaan liittyvien negatiivisten tunnemuistojesi tietoista puhdistamista, eli olet pyrkinyt suhtautumaan rahaan energiana, joka virtaa luoksesi, jos et pelkää sen loppumista. Eli olet opetellut myös menettämään rahaa ymmärtämällä, että kun sinä menetät rahaa, niin joku toinen - kaltaisesi - saa rahaa. Ja seuraavassa hetkessä sama tapahtuukin toisin päin, jos sinä sallit itsellesi rahaa, ja joku toinen luovuttaa sitä sinulle. Osaat siis jo iloita myös muiden ihmisten menestyksestä, ja siksi sallit menestyksen myös itsellesi. Mutta jos olet kokenut rahan puutetta jo hyvin kauan, eli rahaan liittyvä negatiivinen tunnemuistosi on hyvin vahva, niin ennen kuin kykenet aidosti luottamaan rahan riittävyyteen ja muuttumaan "sisäisesti vapaaksi ja vauraaksi" sinunkin tulee kokea noita putoamisia "maan pinnalle", jolloin katsot negatiivista ja pelokasta itseäsi ikään kuin korkeamman minäsi silmin, ulkopuolelta. Näet siis oman inhimillisen pelkosi selkeästi, jolloin saat tilaisuuden myös vapautua siitä lähes välittömästi.

Tällainen vapautuminen saattaa tapahtua esim. tilanteessa, jossa käytät itse rahaa hyvin vapaasti, mutta kanssaihmisesi "tuhlaa" rahaa, jolloin tuomitset hänen tuhlaavaisuutensa, mutta et sitä, että tuhlaat rahaa myös itse. Tätä tarkoittaa myös uskonnollinen lause "nähdä malka toisen ihmisen silmässä". Tunnet siis edelleen syyllisyyttä omasta rahankäytöstäsi, jolloin ikään kuin pakotat kanssaihmisesi näyttämään sinulle oman syyllisyydentunteesi ja pelkosi, joka saa sinut kohoamaan tunneskaalassa syyllisyydestä ja pelosta ylöspäin, tuomitsevuuden ja syyttämisen tunnetilaan. Tietoisena luojana annat tällaisessa tilanteessa kuitenkin jo tuon kokemuksen ja tilanteen aikana "armon" sekä itsellesi että kanssaihmisellesi, eli havaitset kärsiväsi vain itse omista peloistasi ja syyllisyydestäsi. Kaikki kanssakäymistilanteemme muiden ihmisten kanssa ovat AINA kanssaluomistilanteita, eli "pata kattilaa soimaa".

Sinun ei siis kuitenkaan tarvitse NÖYRTYÄ sen ihmisen edessä, jota syytit, eikä anella häneltä anteeksiantoa, pelkkä oman käytöksesi havaitseminen riittää. Tuo toinen ihminen vaistoaa kyllä tunnetilasi kohoamisen, joka tapahtuu oivalluksen ja itsetutkiskelun seurauksena. Hän saattaa ensin tuntea vihaa ja katkeruutta sinua kohtaan, koska syytit häntä, mutta koska sinun tunnetaajuutesi on jo kohonnut korkeammalle, niin hänkään ei voi enää vihata sinua. Ja muista, että myös tuo toinen ihminen oli osallinen tilanteessa, eli hänkään ei arvostanut itseään, jos tunsi syyllisyyttä tuhlatessaan rahaa, eli hänkin loi itse oman kokemuksensa. Ja jos taas hän ei tuntenut syyllisyyttä, niin hän ei myöskään kärsinyt tilanteesta. Ns. narsismisyytökset liittyvät usein juuri tilanteisiin, joissa toista ihmistä narsistiksi syyttävä "saa mitä itse tilaa": Narsismin "uhri" syyttää negatiivisesta kokemuksestaan kanssaihmistään, koska ei havaitse omaa luomistyötään ja osallisuuttaan.

Jos sinulla siis on negatiivinen asenne kanssaihmistäsi kohtaan, niin pakotat tuon toisen ihmisen todellistamaan omaa valmista asennettasi. Muuta asenteesi positiiviseksi ja myös tuo toinen ihminen muuttuu seurassasi uuden asenteesi kaltaiseksi. Korkeassa tunnetilassa olevana olet aina suunnattomasti voimakkaampi, kuin yksikään negatiivisessa tunnetaajuustilassa oleva ihminen.

Me olemme kaikki korkeampia olentoja, "jumalia", eikä meidän siis tarvitse tuntea ylemmyydentunnetta tunteaksemme oman mittaamattoman arvokkuutemme.  Mutta meidän ei myöskään tarvitse olla nöyriä ja anella anteeksiantoa, koska negatiiviset tunnetilat ovat olennainen osa ihmiselämää. Meidän tulee vain tuntea puhdasta myötätuntoa niin itseämme, kuin kaikkia muitakin kohtaan, tilanteessa kuin tilanteessa. 

Sinä olet oman todellisuutesi täysin kaikkivoipa Luoja.

***********************

Barbaarikartanolla järjestetään spesiaalikohtaaminen eli "pikkujuule" halloweensunnuntaina 31.10.2021. Jos koet, että kuulut korkean tunnetaajuuden joukkoomme, niin ilmoittaudu mahdollisimman pian!