Kaikki tuhannet toiveesi eivät todellistu samalla hetkellä, kun tunnetaajuustilasi kohoaa, sillä sydämen toiveesi on myös mielenrauha

Jokainen negatiivinen kokemuksesi luo aina toiveen paremmasta korkeamman minäsi taajuustilaan, ja juuri siksi olet oman elämäsi täydellisen vapaa Luoja. Tätä luomistapahtumaa on alunperin kuvastanut myös sanonta "kärsi kärsi, kirkkaamman kruunun saat". Kärsimys ei kuitenkaan ole tarpeellista, sillä pelkkä hetkellinen negatiivinen tunnetila luo toiveen (ajatus on materiaa eli ainetta, jolla on tietty värähtelytaajuus), mutta mitä enemmän vietät eläessäsi aikaa negatiivisissa tunnetiloissa, niin sitä voimakkaamman vapauden tunteen koet, kun vihdoin päästät irti, eli sallit tunnetilasi kohota, ja otat vastaan ei-toivotun luomat toiveet. Tämä voi tapahtua jo fyysisen elämäsi aikana, tai vasta kuolemasi hetkellä.

Mutta miksi et kuitenkaan korkeassa tunnetilassa ollessasi koe välittömästi valtavaa manifestaatiotulvaa,  eli aivan kaikki toiveesi eivät todellistukaan kerralla, vaan koet "iloisia yllätyksiä", aina yhden kerrallaan? (positiivinen tapahtumaketju, flow)

Tämä johtuu siitä, että yksi tärkeä toiveesi on myös mielenrauha, ja jos vastaanottaisit negatiivisen elämäntilanteen jälkeen yhtäkkiä hyvin suuren määrän positiivisia manifestaatioita samalla hetkellä, niin mielesi ei pysyisi rauhallisena ja tyytyväisenä, vaan kokisit tuollaisen positiivisen tapahtumavyöryn aivan liian voimakkaana. Et siis pysyisi tunneresonanssissa iloa tuottavien manifestaatioidesi kanssa, vaan kokisitkin päin vastoin onnettomuutta - liika on aina liikaa, myös silloin, kun kyse on positiivisista asioista.

Esimerkiksi hyvin suuret lottovoitot, joita monet lottoajat toivovat, saattavat saada voittajan mielen järkkymään, vaikka voisi kuvitella, että onnellisuuden tunne on yhtä suunnaton kuin suuri voittokin. Todellisuudessa onnellisuuden tunne on AINA suhteellista. Sopeudumme toteutuviin toiveisiimme yksitellen, samaan tapaan kuin kehomme ja mielemme sopeutuu esim. kuumaan ilmastoon tai kylpyveteen - vähitellen. Ja tästä syystä suunnattoma rikkaat ihmiset eivät ole suhteessa lainkaan onnellisempia, kuin sellaiset köyhemmät ihmiset, jotka iloitsevat hyvin pienistäkin asioista (onnellisuus on aina vain sitä, että vapaudumme astetta hieman negatiivisemmasta tunnetaajuustilasta hieman korkeampaan).

Suuren voiton voittaja voi siis joutua tasapainottomaan mielentilaan, koska suuri rahamäärä vie yhtäkkiä "pohjan pois" hänen normaalilta, tutulta elämältään. Jos ihminen on tottunut köyhyyteen ja puutteeseen, niin hän kokee paradoksaalisesti tuollaisen "kurjan" elämäntilanteen myös turvallisena, koska se on siis hänelle tuttu. Samasta syystä moni ihminen pysyy epätyydyttävässä ja paljon negatiivisia tunteita herättävässä avioliitossa vain siksi, koska huono ihmissuhde (negatiivinen tunnesidos) tuntuu turvallisemmalta kuin ajatus siitä, että parisuhdetta ei olisi lainkaan.

Kärsimyksen ja rajallisuuden kokemus on aina oma vapaa valinta, ja suurin osa esim. kovalla työllä rahansa hankkivista ihmisistä ei todellisuudessa haluakaan luopua raskaasta elämäntavastaan. Sillä köyhä ihminen tietää sisäisesti, että vauraus aiheuttaa muissa (hänen itsensä kaltaisissa!) ihmisissä myös kateutta, ja jos köyhä ihminen on tottunut kokemaan elämänsä haastavana, ja myös arvostamaan kärsimystä, niin hän saattaa kokea menettävänsä ihmisarvonsa kokonaan rikastumisen seurauksena.  Hän kokee menettävänsä sen muiden silmissä siksi, koska hän menettää sen OMASTA mielestään. Todella suuri osa ihmiskunnasta siis uskoo kärsimyksen lisäävän ihmisarvoa, ikään kuin oikeus elää pitäisi ansaita kärsimällä (negatiivinen erillisyyskokemus). "Se joka ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä".

Todellisuudessa kuka tahansa meistä voi vastaanottaa vaurautta tekemättä yhtään mitään. Tarvitaan ainoastaan aito tunnnetason usko siihen, että se on mahdollista.

Samoin ihminen, joka on tottunut työskentelemään aina jonkun toisen henkilön alaisena, saattaa kokea hyvin ahdistavana tilanteen, jossa hänelle tarjotaankin johtajan tehtäviä. Moni alainenhan on joskus myös kritisoinut johtajaansa, ja jos alaisesta tuleekin johtaja, niin tämän entisen alaisen on ikään kuin kohdistettava oma kritiikkinsä nyt omaan itseen. "Valta tuo myös vastuuta", eikä suuri osa ihmisistä halua kantaa vastuuta muista ihmisistä ja heidän kohtaloistaan. Olkoonkin, että tuollainen oletettu vastuu on pelkkää harhaa, sillä jokainen meistä luo täysin vapaasti itse oman todellisuutensa.

Ihminen, joka on kokenut köyhyyttä voi alkaa vähitellen rikastua, vahvistamalla uskoaan rahan virtaukseen eli siihen, että raha on vain energiaa, jota joko otamme vastaan tai jonka torjumme ja kiellämme itseltämme.

Ihminen, joka haluaa laihtua voi saavuttaa pysyvämmän hoikkuuden vähitellen, muuttamalla omaan kehoonsa liittyvää uskomusta. 

Ihminen, jolla on paljon negatiivisia kokemuksia parisuhteista, voi samalla tavalla alkaa kokemus kerrallaan vahvistaa positiivisia uskomuksiaan parisuhteisiin liittyen.

Ihminen, joka on sairastanut paljon voi alkaa uskoa kehonsa solujen kykyyn pysyä harmoniatilassa, iloitsemalla elämästään. Eli kokemalla henkistä hyvää oloa eli mielen harmoniaa hän voi vähitellen muuttua myös fyysisesti terveeksi.

Todellisuutemme on aina omien uskomustemme kuva, ja jos haluat muuttaa uskomustasi todellisuudestasi positiivisemmaksi (toiveitasi paremmin vastaavaksi), niin voit siis muuttaa mitä tahansa uskomuksiasi vähitellen, positiivisten kokemustesi avulla. Vain omat tunnetason kokemuksemme muuttavat uskomuksiamme, ja siksi "kokemus opettaa, eivät pelkät sanat".