Jumalat, demonit, enkelit ja muut myyttiset olennot ovat ajatusmanifestaatioita

 
Koska Kaikki Mikä On on vain ajatus itsestään (ajatus on tietyllä taajuudella värähtelevää energiavärähtelyä eli olevaista, siis "ainetta"), niin myös erilaiset myyttiset olennot ja niistä kerrotut tarinat ovat tässä mielessä "olemassa", siis ajatuksina ajatusvirroissa.

Jos siis joku ihminen uskoo myyttiseen olentoon (esim. "jumalaan", "enkeliin", "paholaiseen" tai "yksisarviseen"), niin tuo olento on hänelle olemassa, KOSKA hän uskoo siihen. Johonkin uskominen saa aikaan sen, että uskova ihminen vastaanottaa ajatuksen uskonsa kohteesta. Ja koska hän uskoo tuohon asiaan, niin se "tuntuu todelta". Huomaa, että myös suomen kieleen sisältyy ikivanha totuus jonkin asian "tuntemisesta todeksi". Kyse on siis tunnetilasta, joka todellistaa joko toivomamme tai ei-toivotun todellistumisen. Ja siksi usko "jumalaan" voi pelon tunnetilassa olla "jumalan pelkäämistä", jolloin ihminen ei koe "jumalaansa" ehdottomasti rakastavana, vaan tuomitsevana ja jopa uhkaavana.

Eli sanoihin, nimiin ja asioihin voi liittyä hyvin erilaisia uskomuksia riippuen siitä, mihin sanan, nimen tai asian ajattelija itse uskoo. Esim. päivämäärään "perjantai 13. päivä" liittyy monissa kulttuureissa uskomus epäonnesta, jota uskotaan koettavan tuona päivänä. Uskomus on siis kollektiivista ajatusvirtaa. Mutta kuka tahansa meistä voi myös itse muuttaa oman uskomuksensa tuollaisiin kollektiivisiin uskomuksiin, ja voimme siis halutessamme muuttaa epäonnenpäivän päinvastaiseksi, eli onnenpäiväksi. Valitse vain tietoisesti korkea tunnetila tuona päivänä, ja tästä seuraavat positiiviset kokemuksesi vahvistavat uskoasi siihen, että "perjantai 13. päivä on onnenpäivä". Omat uskomuksemme todellistuvat aina.

Ns. persoonallisen pahan nimistä "Lucifer" on alun perin tarkoittanut aivan muuta, kuin "pahan ruumiillistumaa". Lucifer-nimen alkuperäinen merkitys on nimittäin valontuoja (lucid=kirkas, selkeä, läpikuultava), nouseva venus, "aamutähti".

Luciferin merkityksen muuttuminen negatiiviseksi muistuttaa intialaisen ns. svastika-symbolin (hakaristi) vastaavaa, eli muuttumista ikivanhasta onnen symbolista pahuuden vertauskuvaksi.

Nimi "saatana" on myös muuttunut kristinuskon historian aikana alkuperäänsä negatiivisemmaksi, sillä tuo sana tulee etymologisesti heprean verbistä להסית eli "lehasit", joka merkitsee "polulta poikkeamista" ja sen aiheuttamista, harmonian rikkoutumista, tunnetilan laskua, hämmennyksen aiheuttamista, eli yksinkertaistettuna: negatiiviseen tunnetaajuustilaan ajautumista/ajamista.

Tässä mielessä "saatanan" merkitys on sama kuin alkuperäisen syntiä merkinneen heprean sanan "chata'ah", joka sekin tarkoittaa vain tunnetilan laskua ja sitä seuraavia tekoja, ei siis mitään tiettyjä "absoluuttisesti synnillisiä" tekoja. Puhtaan rakkauden tunnetilassa tehty homoseksuaalinen teko ei siis esim. voi koskaan olla "chata'ah", ja vastaavasti heteroseksi - kuten mikä tahansa seksuaalisuus - voi hyvin olla "chata'ah", jos kyse ei ole ehdottomasta rakkauden tunnetilassa koetusta seksuaalisuudesta.

 
Ihminenhän voi olla paha (itselleen tai muita kohtaan) vain ollessaan negatiivisessa tunnetilassa, eli erossa "korkeammasta itsestään", eli puhtaasta myötätunnosta (nk. ehdoton rakkaus, uskonnoissa "elohim", "allah", "nirvana" tms.).

Uskonnollisissa tulkinnoissa tunnetilat tyypillisesti henkilöityvät, eli "vertauskuvista tulee henkilöhahmoja". Myyttiset ajatukset "demoneista" ovat siis pohjimmiltaan vain negatiivista ajatusvirtaa, joka on "olemassa" jos yksi tai useampi ihminen uskoo niin olevan. Tällaisia henkilöhahmoja ovat "pahojen enkeleiden" ja demonien ohella myös kaikkien uskontojen erinimiset "jumalat" ja "hyvät enkelit" (korkean tunnetaajuuden ajatusvirtaaa).

Tästä voidaan myös vetää johtopäätös, että kaikki uskonnollinen käännyttäminen, eli myös lähetystyö (jos käännytystä tekevällä uskovalla on oikeassaolemisen tarve), on "saatanallista", eli "lehasit". Käännyttäjä “vetää toisuskoisen tunnetilan alas”, pois harmoniatilasta, ja aiheuttaa hämmennystä, tukkimalla tuon toisuskoisen ihmisen oman polun.

Voidaan siis sanoa, että uskonto, jossa uskotaan "demoneihin ja paholaisiin" ja pelätään niitä, on itsessään saatananpalvontaa ("pahan pelkäämistä ja vihaamista").

On myös sellaisia uskontoja ja uskontojen tulkintoja, joiden mukaan on monta polkua "valaistumiseen" eli ei-erillisyyden ja ehdottoman rakkauden ymmärtämiseen. Tällaisia uskontoja ovat itämaisten uskontojen lisäksi alunperin olleet myös juutalaisuus ja kristinusko ("jokainen tulee omalla uskollaan autuaaksi" ts. "kaikki, mihin itse uskot, on totta sinulle", "arvosta muita ihmisiä ehdoitta, niin hekin arvostavat sinua").

Kunnioita ja arvosta siis kaikkia ihmisiä ja heidän henkilökohtaisia uskomuksiaan, sillä ne ovat totta heille. Emme koskaan voi kertoa edes totuutta universumin laista ja vetovoiman laista sellaiselle ihmiselle, joka ei itse tunnetasolla usko tuohon totuuteen, eli ei ole "sisäistänyt" ajatusten, vetovoiman lain ja tunnetilojen vaikutusta omassa elämässään.

Sanat eivät opeta, vain kokemus opettaa. Voit auttaa muita ihmisiä vain ja ainoastaan omalla esimerkilläsi, eli pyrkimällä pysymään heidän seurassaan tai heitä ajatellessasi korkeassa tunnetaajuudessa, eli rakastamalla heitä täysin ehdottomasti.

******************

Vielä mahtuu muutamia osallistujia Korkean tunnetaajuuden kohtaamiseen Barbaarikartanossa tiistaina 5.10.2021. Ilmoittaudu FB:n Sinä Olet Luoja -postilaatikon kautta. Osallistumismaksu 50 e. Hinta sisältää myös runsaan ja herkullisen itämaisen kasvislounaan ja kaikki välipalat, kahvin ja teen. Kartanolla on myös kirpputori.