Aidosti rohkeaa ihmistä ei voi pelotella


 Ns. suuret globaalit kriisit - kuten pandemiat - ovat "suuria" vain siksi, että ihmiset kaikkialla maailmassa pelkäävät, eli "uskovat omaan heikkouteensa" - eivätkä siis ole resonanssissa korkeamman minänsä kanssa.

Vahvimman ja äänekkäimmän laki perustuu  aina pelkoon, sillä sekä muita pelolla hallitsemaan pyrkivät, että tuon hallitsemisen sallivat ihmiset, tuntevat pelkoa. Ne, jotka pyrkivät vaikkapa pandemiatilanteessa hallitsemaan muita ihmisiä ja pelottavia olosuhteita, pelkäävät siis myös itse. Oikeassaolemisen, olosuhteiden ja muiden ihmisten kontrolloinnin tarve perustuu siis poikkeuksetta aina negatiivisiin tunnetaajuuksiin.

Ja koska pelot vahvistavat itseään, eli se joka pelkää ja se joka pelottelee (molemmat heistä pelkäävät) manifestoi pelkonsa todeksi, niin pelkouskomukset eivät muutu rohkeudeksi, ennen kuin pekääminen loppuu.

Ihminen, joka vastustaa muita ihmisiä ja heidän henkilökohtaisia uskomuksiaan, pelkää itse. Pandemiatilanteessa rokottamattomia tuomitseva rokotettu ihminen manifestoi itse itselleen kärsimystä ja sairautta, koska tuomitseminen tapahtuu aina negatiivisessa tunnetilassa. Rokottamaton, joka ei pelkää viruksia ja sairautta, mutta ei myöskään syyllisty tuomitsemisen seurauksena, pysyy terveenä ja hyvinvoivana, koska hän sallii oman elimistönsä parantaa itsensä. Myös rokotettu voi pysyä terveenä, jos hän uskoo rokotuksen suojaavan itseään, EIKÄ tuomitse niitä, joita ei ole rokotettu (kaikkiin ihmisen luomiin lääkkeisiin ja rokotteisiin liittyy aina myös plasebovaikutus). Rokotuksia pelkäävä, joka ottaa peloistaan huolimatta rokotteen, saattaa sen sijaan sairastua rokotuksesta, aivan kuten rokottamatonkin saattaa sairastua, jos hänen tunnetaajuustilansa on matala, eli hän kokee syyllisyyttä siitä, että vastustaa rokottamista.

Pelot, syyllisyys ja muiden ihmisten syyllistäminen siis manifestoituvat noita tunteita tuntevan omassa elämässä, mutta rohkeus ja myötätunto manifestoituvat niin ikään, eli aidosti rohkea toteuttaa aina omia toiveitaan.

Tätä tarkoittaa uskonnoissa esiintyvät lauseet "joka toiselle kuoppaa kaivaa se itse siihen lankeaa" ja "usko siirtää vuoria".

Kun pandemiarajoituksia poistetaan (mikään yksittäinen kriisi ei koskaan kestä ikuisesti, elämä on jatkuvaa aaltoliikettä), niin aidosti iloiset ihmiset voivat entistäkin paremmin, koska he ottavat nyt vastaan ne toiveet, joita kriisitilanne on synnyttänyt. Jokainen ongelmahan on aina arvokas aarre, ilman kysymystä ei voisi edes olla olemassa vastausta.

Sellaiset ihmiset, jotka edelleen tuijottavat muiden ihmisten "vääriä valintoja", kuten rokottamattomuutta, manifestoivat sen sijaan edelleen ongelmia itselleen, koska he jäävät "pelon ja tuomitsemisen kanavalle". Hekin voisivat milloin tahansa luopua oikeassaolemisen tarpeestaan, ja hyväksyä erilaiset näkemykset, jolloin heidänkin pelkonsa viruksia ja pandemioita kohtaan vähenisi. Esim. rokotepassia edelleen vaativat ihmiset eivät ole vielä luopuneet peloistaan ja kontrolloinnin tarpeestaan, ja he kärsivät siksi itse.

Oikeassaolemisen tarve ylläpitää siis aina kärsimystä, koska muiden ihmisten näkemyksiä vastustava ihminen ei ymmärrä, että jokaisen ihmisen OMAT uskomukset luovat juuri hänen oman uniikin todellisuuskokemuksensa. Väärinajattelijoita ja väärässäolijoita ei siis ole lainkaan olemassa, vaan on vain yksilöitä, jotka näkevät maailman omien uskomustensa "läpi". Todellisuuden kollektiivisuus on pelkkä harha, siis uskomus sekin.

Vertailun vuoksi: Samat ilmiöt ovat aina päteneet myös lakeihin ja oikeuslaitokseen. Ihminen, joka "hakee laillista oikeutta" syyttämällä muita ihmisiä, tuntematta myötätuntoa vastapuolta kohtaan, häviää aina itse, vaikka näennäisesti voittaisikin oikeustaistelun. Sillä negatiivisessa tunnetaajuustilassa käytyä taistelua (kuten sotaa tai oikeudenkäyntiä) ei kukaan voi koskaan voittaa. Me emme ole erillisiä, eli kun vastustajamme "häviää", niin myös me itse häviämme, ellemme tunne myötätuntoa. Kosto on korkea tunne vain hetkellisesti, kun kostaja vapautuu vihasta. Mutta lopullinen voitto ei koskaan ole kosto tai vahingonilo, vaan lopullinen voittaja on aina se, joka tuntee täysin puhdasta myötätuntoa, eikä tuomitse muita MILLÄÄN verukkeella.

Myös uskonnollinen oikeassaolemisen tarve perustuu aina pelkoon. Ja siksi esim. kristillistä rakkauden sanomaa julistava ihminen, joka tuomitsee muut uskonnot vääriksi, julistaakin todellisuudessa vihan ja tuomitsemisen sanomaa. Voimme vaikuttaa muihin ihmisiin positiivisesti vain ja ainoastaan omalla esimerkillämme, emme pelkillä kauniilla sanoilla - saati tuomitsemisella. Sillä jokainen kanssaihmisemme resonoi sisäisesti korkean tunnetaajuuden kanssa, onhan korkea tunnetaajuus jokaisen ihmisen perusolemus, ja negatiiviset tunteet vain ilmentävät hetkellistä eroa tuosta ns. vaistotilasta. 

Tätä oikeassaolemisen tarpeen paradoksia kuvaa ironisesti sanonta "älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan tehkää niin kuin minä sanon", ja myös: "Se joka ei itse osaa, opettaa muita".

Ehdoton rakkaus sammuttaa aina vihan, ja vapauttaa meidät kaikista rajallisuuden tunteista, mahdollistaen siten mitä tahansa toiveitamme. Sillä jokainen meistä on perusolemukseltaan täydellisen vapaa, kaikkivoipa, oman elämänsä Luoja.

*******************

Ilmoittaudu nyt Korkean tunnetaajuuden kohtaamiseen Barbaarikartanossa (tiistaina 5.10.2021). Kohtaamisessa käsitellään mm. konkreettisia menetelmiä, joilla voit tietoisesti muuttaa negatiivisia uskomuksiasi positiivisiksi, ja muuttaa siten todellisuuskokemustasi. Voit pyytää tarkempia tietoja osallistumiseen liittyen esim. tämän blogin viestikentän kautta.





Kommentit