Korkeassa tunnetilassa tiedät, että et voi yrittää nopeuttaa manifestaatioprosessia samalla hidastamatta sitä

Otsikon lause ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sinun tulisi olla kärsivällinen, odottaessasi manifestaatiota. Kärsivällisyys perustuu "kärsimiseen", eli negatiiviseen tunnetilaan, aivan kuten kärsimättömyyskin. Sinun tulee vain sallia korkea tunnetila, eli "vaihtaa kanavaa", lakata yrittämästä.

Toiveen toteutumisen eli todellistumisen ajoitus on siis sama asia, kuin  tunnetila eli tunnetaajuus. Negatiivisessa tunnetilassa manifestoimme reaaliaikaisesti ei-toivottua (negatiivinen tapahtumaketju on käynnissä, johtuen matalasta tunnetaajuustilastamme), kun taas positiivisessa tunnetilassa manifestoimme reaaliaikaisesti toivottua (positiivinen tapahtumaketju on parhaillaan käynnissä).

Välitön manifestaatio on siis joko onnellisuus, tai onnettomuus (aivan kuten rakkauskin "on", jos tunnet itse rakkautta). Nuo kaksi sanaa itsessään kuvaavat sitä, mitä "onni" ja "onnekkuus" todella tarkoittaa: Onnellinen eli iloinen manifestoi onnea, eli hänen toiveensa toteutuvat. Onneton eli surullinen manifestoi onnettomuutta, eli omien toiveidensa toteutumattomuutta.

Viruksia ja sairauksia ajatteleva ja niitä pelkäävä manifestoi lisää viruksia ja sairauksia, ja hänen pelkonsa kasvaa, koska hän keskittyy ongelmaan, ei sen ratkaisuun. Rokotus voi saada hänessä aikaan turvallisuudentunteen, jos hän uskoo rokotuksen estävän sairauksia, mutta hän kokee tuota turvallisuudentunnetta vain hetkellisesti, koska hänen mielenrauhansa yhdistyy tuohon yhteen rokotteeseen. Kun uusia viruksia ilmaantuu, niin rokotuksiin uskova pelkää jälleen ja haluaa uuden rokotteen. 

Uskonnot, joiden mukaan on olemassa ihmisen ulkopuolella olemassaolevia "jumalia", toimivat samalla periaatteella: Niin kauan, kun uskova uskoo, hän manifestoi toiveitaan. Mutta jos hän on ajoittain pyytämisen ja analemisen matalassa tunnetilassa, niin "jumala" ei toteutakaan hänen toiveitaan, koska matala tunnetila ei mahdollista niiden manifestaatiota. Ja mitä enemmän uskova ihminen kokee, että "jumala ei vastaakaan rukoukseen", niin sitä vähemmän hän uskoo. Ja lopulta kuva tuosta "jumalasta" muuttuu yhä ankarammaksi, ja uskova vastaanottaa negatiivisessa tunnetilassaan kollektiivisia ajatusvirtoja, joiden mukaan fyysisen elämän tuleekin olla kärsimystä, ja että koemme iloa "sitten taivaassa". Tästä syystä jumaluuksiin uskovista tulee usein lopulta marttyyrejä, jotka pitävät kiinni uskostaan, mutta jotka tuntevat katkeruutta nähdessään, että monet "jumalattomat" ovat onnellisia. Tämä kehityskulku on luonut myös uskomuksen siitä, että "maalliset asiat ovat syntiä" (vaikka kaikki fyysinen on hengestä syntynyttä). Se, mitä uskovainen itse ei "jumalaltaan" ole saanut, vaikka hän on sitä hartaasti toivonut, näyttäytyy lopulta "jumalan näkökulmasta pahana ja syntisenä", eikä sitä tulekaan tavoitella.

Ja aivan sama prosessi tapahtuu ehdollisissa rakkaussuhteissa: Niin kauan, kun uskot itse rakkauteen, niin tunnet rakkautta puolisoasi kohtaan, ja näet hänet täydellisenä. Mutta kun lakkaat itse rakastamasta, niin rakastettusikaan ei vaikuta enää rakastettavalta. Petyt rakkauteesi ja parisuhteeseesi, mutta todellisuudessa vain oma uskomuksesi ja tunnetilasi muuttuu negatiiviseksi, jolloin puolisosi ilmentää seurassasi ei-toivottua, toiveidesi sijaan. "Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan", "sitä saat, mitä itse tilaat".

Toiveikas ihminen TOIVOO onnea eli onnellisuutta, mutta ei ole täysin onnellinen, koska hänen toiveensa ei voi toteutua toiveikkuuden tunnetilassa, joka on uskoa ja tietoa negatiivisempi tunnetila (esim. "toivon lottovoittoa, mutta en tunne- eli taajuustasolla usko saavani sitä"). Toiveikas voi kuitenkin sallia tunnetilansa kohoamisen lakkamalla toivomasta (toive, jota jatkuvasti ajattelet, on todellisuudessa aktiivinen ajatus toiveen puuttumisesta). Kysyjä voi siis sallia vastauksen vain lopettamalla kysymisen.

Tästä ilmiöstä on kyse silloin, kun aamulla herätessäsi mieleesi tulee vastaus kysymykseen, jonka illalla esitit, ja joka jäi silloin vaille vastausta, koska keskityit kysymykseen, ja yritit löytää vastauksen (tunnetaajuutesi oli matala). Aivomme ei siis yön aikana "prosessoi" vastausta valmiiksi, vaan taajuustilamme on aamulla korkeampi, jolloin vastaanotamme vastauksen, joka syntyi välittömästi jo sillä hetkellä, kun esitit kysymyksen.

Koska tunnetilasi luo kokemuksesi todellisuudesta - eli negatiivisessa tunnetilassa näet elämäsi aivan erilaisin silmin, kuin positiivisessa tunnetilassa - niin on aina ajoittain hyvä muistaa, mistä vetovoiman laissa on lopulta kyse: vetovoimasta. Samanlainen vetää puoleensa samanlaista, absoluuttisesti ja poikkeuksetta. 

Voit siis saada inspiraation niin negatiivisessa kuin positiivisessakin tunnetaajuustilassa, ja molemmissa tunnetiloissa inspiraatiosi "tuntuu tulevan jostain itsesi ulkopuolelta". Tästä syystä hyvin masentunut ihminen voi kuulla päässään äänen, joka kehottaa polttamaan talon tai vahingoittamaan muita ihmisiä (masentuneen tunnetila kohoaa, kun hän kostaa). Iloinen ihminen taas saa intuitiivisen inspiraation auttaa ja ilahduttaa muita (iloinen kokee ei-erillisyyden suhteessa muihin ihmisiin, eli muiden tuntema ilo tuntuu hänestä konkreettisesti omalta). Molemmat "viestit" ovat inspiraatioita, mutta vain jälkimmäinen on korkeamman minäsi välittämä intuitiivinen viesti, joka johtaa toiveidesi todellistumiseen.

Valitse siis tietoisesti - ajatuksiasi kontrolloimalla - se taajuustila, jossa haluat vetovoiman lain toimivan. Mitään muita voimia, kuin vetovoiman laki, ei ole olemassa. Sinä olet täydellisen kaikkivoipa, oman elämänkokemuksesi luoja.