Korkeassa tunnetaajuustilassa vastaanotat korkeamman minäsi ajatuksia - negatiiviset ajatukset ovat reaktioita, jotka perustuvat aina rajallisuususkoon ja vastustukseen

 

Negatiivinen tunnetila saa sinut kokemaan erillisyyttä, eli "ego" on matalien tunnetaajuuksien luoma harha. Kun koet olevasi "yksilö, jonka tulee taistella muita yksilöitä ja muuta luomakuntaa vastaan", niin elät rajallisuuden harhassa - ja koet kärsimystä.

Negatiiviset ajatuksesi ovat aina reaktioita johonkin, jonka uskot olevan "todellinen olosuhde", ja jota haluat muuttaa. Mutta et voi muuttaa olosuhteita, jos yrität muuttaa niitä. Ja siksi sinun täytyy lakata yrittämästä eli päästää irti, jos haluat olosuhteidesi muuttuvan.

Koska kokemasi "todellisuus" on aina vain oma tulkintasi värähtelytaajuudesta (siis unta), niin sinun tulee muuttaa omaa taajuus- eli tunnetilaasi, jos haluat todellisuuskuvasi muuttuvan.

Voit kyllä kokea iloa myös matalammissa taajuuksissa, koska ilo ja onnellisuus on aina vapautumista ASTETTA MATALAMMASTA taajuudesta hieman korkeampaan. Ja suurin osa ihmiskunnasta elääkin elämäänsä juuri tällaisessa rajallisuususkokemuksessa, jossa "vähän on parempi kuin ei mitään","viha vapauttaa masennuksesta, ja kosto vihasta", ja "jos ei toivo paljon niin ei voi pettyäkään raskaasti".

Sellainen ihminen, joka ei ole koskaan tietoisesti manifestoinut toiveitaan, saattaa kyllä kokea täydellistä vapautta ja rajattomuutta sattumalta (esim. rakastuessaan). Mutta niin kauan kun tällainen ihminen ei TIEDÄ olevansa kaikkivoipa, niin hän ei kykene tietoisesti, ajatuksiaan ja tunnetilojaan kontrolloimalla,  siirtymään todellisuuskokemuksesta toiseen. Ja suurin osa ihmiskunnasta - myös esim. taloudellisesti menestyneistä - uskookin ns. onnen olevan sattuman seurausta, tai "jumalan/jumalien" meille antamaa.

Ajatukset elämän sattumanvaraisuudesta, "rouva Fortunasta", karmaveloista tai erilaisista korkeammista voimista ovat lähtöisin kollektiivisista, negatiivisista ajatusvirroista. Oletetun "jumalan" olemuksen voi kyllä kokea tunnetasolla korkeassa tunnetilassa (voimakas ns. uskoontulemisen kokemus), mutta kyse on siis aidosta tunnetilasta, joka yhdistyy uskomukseen tietynnimisestä "jumalasta". Eli tiettyyn jumalhahmoon uskova ihminen kokee olevansa yhtä juuri tuon tietyn myyttisen hahmon kanssa. Ja seuraavassa hetkessä, kun hänen tunnetilansa jo hieman laskee, hän vastaanottaakin ajatuksen siitä, että vain hänen oma "jumalansa" on oikea, ja muiden ihmisten erilaiset uskomukset vääriä. Ja kun uskova sitten yrittää todistella noille muille, että vain hänellä itsellään on "oikea, tunnekokemukseen perustuva tieto "korkeammasta", niin hän on jo paradoksaalisesti erossa myös omasta "jumalastaan".

Uskontojen eriytyminen toisistaan perustuu juuri tähän, korkean tunteen "korvamerkitsemiseen". Korkea tunnetila itsessään on siis täysin aito kokemus, mutta kun tuo tunnekokemus pyritään yhdistämään tiettyyn uskonperinteeseen, niin korkea tunne on jo menetetty, eli tunnetaajuus on laskenut. Emme voi koskaan puolustaa omaa uskoamme, jos vastustamme muiden ihmisten uskoa. Jokainen tulee omalla uskollaan "autuaaksi".

Samaa asiaa kuvaa sanonta "onni on katoavaista", eli onnea ei voi koskaan yrittää tavoitella, vaan onni on tunnetilakokemus, jonka voi vain vastaanottaa, uskomalla siihen, eli "tuntemalla onnellisuutta".

Toiveesi toteutuvat, jos lakkaat toivomasta. Löydät vastauksen, kun lakkaat kysymästä. Ongelmasi ratkeaa, kun et enää yritä ratkaista sitä, vaan uskot ratkaisuun, joka on jo olemassa. Löydät rakkautta, jos tunnet rakkautta itse. Saavutat vaurautta, jos tunnet itsesi vauraaksi. Olet vapaa, jos tunnet itsesi vapaaksi. Olet terve, jos uskot terveyteen, eli tunnet itsesi terveeksi. Taistelusi loppuu heti, kun itse lakkaat taistelemasta.