Anna universumille täydellinen vapaus hemmotella sinua - älä yritä itse päättää ja kontrolloida, miten se tapahtuu

Sellaiset nuoret ihmiset, joiden tunnetaajuustila on - tunnetilojen vaihtelusta huolimatta - usein hyvin korkea, toteuttavat toiveitaan helposti. Tämä johtuu siitä, että heillä ei ole vielä yhtä paljon valmiita negatiivisia tunnemuistoja liittyen elämän tarjoamiin mahdollisuuksiin, kuin vanhemmilla, elämää enemmän kokeneilla ihmisillä. Tällaiset nuoret ihmiset elävät usein haavemaailmassa, ja vaikka he myös pettyvät, jos ovat olleet toiveikkaita ja "liian innoissaan" jonkin asian suhteen (hieman matalampi tunnetaajuus, kuin puhdas usko eli tieto), niin heidän kykynsä unelmoida ja olla huoleton ja ennakkoluuloton kuitenkin kantaa heitä monenlaisiin innostaviin seikkailuihin, joiden kautta he pääsevät toteuttamaan unelmiaan myös käytännössä.

Ja siksi moni ihminen löytää kumppanin melko helposti nuorena aikuisena, ja lapset syntyvät vanhempiensa toiveesta, ja puhtaasta innostuksesta (lapsi koetaan tuolloin vielä puhtaasti mahdollisuutena ja lahjana, ei ongelmien tai surujen aiheuttajana). "Nuoruus ja kauneus", tai "biologinen ikä" eivät siis ole konkreettisia asioita, jotka saavat monet ihmiset pariutumaan ja saamaan lapsia nuorena, vaan kyse on todellisuudessa korkeasta tunnetilasta, ja uskosta elämän voimaan, ja esim. hedelmällisyyteen. Lapsiahan ei koskaan voi tehdä yrittämällä, vaan ottamalla vastaan, sallimalla.

Jos ihmiskunta alkaisi laajemmin uskoa, että lapsia voi saada myös vanhempana, niin näin tapahtuisi, ja näin on myös jo alkanut tapahtua (todellistua), eli yhä vanhemmat naiset ovat synnyttäneet lapsia.

Mutta miksi ihmiselämässä sitten kuitenkin näyttävät lähes aina toteutuvan tietyt "lainlaisuudet", jotka koskevat suuria ihmisjoukkoja samalla tavalla, noudattaen samantyyppistä kaavaa? Tämä johtuu kollektiivisista uskomuksista. Ihmiskunnalla on aina ollut taipumus pyrkiä resonanssiin muiden ihmisten kanssa (sosiaalisuus), sen sijaan, että ihmiset olisivat tavoitelleet tietoisesti resonanssia oman korkeamman minänsä kanssa. Se, mihin yleisesti uskotaan, usein myös todellistuu kollektiivisesti, koska niin moni uskoo samaan uskomukseen (esim. maailmanlaajuiset pandemiat, usko luonnon tuhoutumiseen, pysyvään disharmoniatilaan, ja ihmisen aikaansaamaan ilmastonmuutokseen).

Pyri havaitsemaan tietoisesti itseäsi rajoittavia kollektiivisia uskomuksia, eli omaa luomisvapauttasi kahlitsevia ajatusmalleja. Hyvin vahva kollektiivineen ajatusmalli kaikkialla maailmassa on esimerkiksi "joka ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä", eli että ihmisen tulee raataa ja myös kärsiä saavuttaakseen toivomiaan asioita elämäänsä. Onnellisuutta ja hyvinvointia, jota ei siis ole saavutettu ainakin jossain määrin kärsimällä ja uhrautumalla, ei usein arvosteta. Ja siksi, ja vain siksi, tuo uskomus myös todellistuu.

Havainnoi itsessäsi myös sellaisia uskomuksia, jotka liittyvät OMAAN ns. kohtaloosi! Sillä jos olet kehittänyt esim. hyvin vahvan uskon siihen, että voit saada rahaa vain tietyllä tavalla (esim. tekemällä joka päivä töitä tietyssä yrityksessä), niin uskomuksesi todellistuu. Uskomustasi on tietenkin vahvistanut havainto, että rahaa todellakin virtaa luoksesi juuri tuolla tavalla (uskot, että palkkapäivä on totta), mutta huomaa, että jos et ole todella innostunut omasta työstäsi, ja olet  laittanut "kaikki munat samaan koriin", niin negatiivinen tunnetilasi johtaa lopulta siihen, että menetät tuon sinulle epämieluisaksi muuttuneen työpaikan, ja sen myötä tulosi kokonaan (rahan virtaus on ollut sinulle siihen saakka itsestäänselvää, mutta tunnetilasi usein apaattinen ja onneton). Sillä jos joku asia elämässäsi on pitkään epämieluista, niin negatiivinen tapahtumaketju saavuttaa jossain vaiheessa väistämättä  katkeamispisteen. Samanlainen "koko elämän romahtaminen" tapahtuu usein lopulta sellaisille perheellisille, jotka ovat uhranneet koko elämänsä perheen hyväksi (uhrautuminen tapahtuu aina negatiivisessa tunnetilassa). Romahdus ja suuri muutos mahdollistaa molemmissa tapauksissa uuden elämän alkamisen, mutta tuollaiset kokemukset ovat dramaattisia vain siksi, että ihminen on ollut aivan liian sinnikäs, "melonut vastavirtaan" jo pitkään, jolloin vetovoiman laki aikaansaa lopulta vapautumisen hyvin dramaattisella tavalla. Draama itsessään ei ole koskaan kuitenkaan välttämätöntä, eikä kohtalonomaista, vaan luot sen itse!

Jos siis olet "panostanut" todella paljon johonkin asiaan elämässäsi, mutta tuo asia ei enää tee sinua onnelliseksi, niin ns. todellinen toiveesi, eli mahdollisuus muutokseen,  toteutuu vääjäämättä ennemmin tai myöhemmin, vanhan elämän "kuolemana". Ja tunnet jääväsi ns. tyhjän päälle siksi, että olet rakentanut koko elämänuskosi vain tuon yhden asian varaan, ja tuon yhden asian nyt siis menetit.

Muista aina, että korkeampi minäsi on ihan joka hetki valmis ilahduttamaan sinua. Se tapa, jolla korkeampi minäsi sinua ilahduttaa, ei kuitankaan usein ole juuri se tapa, kuin mitä itse odotat ja toivot, koska negatiivinen uskomuksesi (negatiivinen tunnetaajuus) on tuon oman toiveesi esteenä. Korkeampi minäsi käyttää siis ikään kuin kiertoteitä ohjatakseen sinua kohti tyytyväisyyttä.

Todella vapaat, aidosti rohkeat ja menestyvät ihmiset eivät anna esim. työsopimusten, eivätkä myöskään avioliittosopimusten rajoittaa unelmiaan. Eikä tällainen vapaa unelmointi ole "narsismia", julmuutta tai ylimielisyyttä muita ihmisiä kohtaan, vaan se on oman luomisvoiman käyttämistä. Esim. avioeroissa, joihin on päädytty siksi, että toinen osapuoli on pyrkinyt toteuttamaan unelmiaan, mutta toinen taas on halunnut takertua jo olemassaoleviin olosuhteisiin, on molemmille osapuolille hyväksi, jos eri tunnetaajuustilassa olevat puolisot lopulta eroavat - ellei matalammassa taajustilassa oleva osapuoli halua hänkin nousta ehdottoman rakkauden tunnetilaan, joka mahdollistaisi myös hänen toiveidensa toteutumisen tuossa liitossa.

Sanonta "kannustaa kuollutta hevosta" kertoo tilanteesta, jossa ihminen pyrkii hinnalla millä hyvänsä pitämään itsensä kiinni tutuissa ja turvallisissa olosuhteissa, koska pelkää muutosta, tai yrittää sinnikkäästi selviytyä itse, sallimatta itselleen uudistumista, vastaanottamatta korkeamman minänsä ohjausta, jonka siis voimme havaita aina vain korkeassa tunnetilassa, huolettomuden tilassa.

Esimerkkejä: 

-Olet jo taitava tietoinen Luoja, ja olet onnistunut voittamaan paljon rahaa kuvittelemalla korkeassa tunnetilassa voittoja kasinopeleissä tai lotossa. Olet pelannut korkeamman minäsi inspiroimana, ja positiivinen uskomuksesi on vahvistunut, joten olet jo kirjaimellisesti alkemisti, joka ei enää pelkää häviämistä lainkaan, ja siksi korkean tunnetila kantaa sinut aina lopulta kohti suuria voittoja. Mutta koska suuri osa tuloistasi on tullut ns. uhkapeleistä, niin pelaamisesta onkin vähitellen tullut sinulle TYÖTÄ, ei siis enää huvia, etkä enää ole kuunnellut korkeamman minäsi muita ehdotuksia rahan saamiseksi. Ja siksi olet saavuttanut pisteen, jossa "onnesi on kääntynyt", ja negatiivinen uskomuksesi liittyen voittamisen mahdollisuuteen on alkanut vahvistua (ns. voittoputki onkin kääntynyt tappioputkeksi). Oletkin siis alkanut "yrittää voittamista", aidosti intuitiivisen pelaamisinspiraation sijaan. "Onni seuraa rohkeaa", mutta ei sellaista, joka "yrittää uskoa onnistumiseen". 

-Olet yksinäinen, ja menet ravintolaan tai vaikkapa nettideittipalstalle toiveikkaana, sillä haluat löytää itsellesi seuraa, joka tekisi sinut iloiseksi ja onnelliseksi. Vetovoiman laki mahdollistaa kuitenkin vain sen, että vedät puoleesi muita yksinäisiä, jotka saattavat kyllä herättää sinussa toiveikkaita unelmia, mutta jotka eivät todellisuudessa ole sydämesi todellisen toiveen mukaisia kumppaneita, koska olit heidät kohdatessasi itse matalassa tunnetaajuustilassa. Kyse ei siis ole siitä, että sinä et voisi löytää toiveidesi mukaista kumppania, vaan löydät vääränlaisia ihmisiä siksi, että et ole ITSE resonanssissa korkeamman minäsi kanssa. Ja juuri korkeamman minäsi taajuustilassa tavoitat ja todellistat todelliset toiveesi.

-Elät parisuhteessa ja perheessä, jossa pyrit kaikin tavoin huolehtimaan perheenjäsenistäsi ja heidän tyytyväisyydestään, usein myös oman onnellisuutesi ja ilosi kustannuksella. Iloitset kyllä edelleen usein myös läheistesi puolesta, mutta koska todellisuudessa uhraudut heidän puolestaan, ja kannat omiesi lisäksi myös heidän huoliaan, niin tunnetilasi on usein negatiivinen, joka lopulta johtaa siihen, että tunnetkin katkeruutta ja vihaa, ja siitä johtuvaa syyllisyyttä, sitten jälleen katkeruutta ja vihaa, ja saat negatiivisilla tunteillasi myös perheenjäsenesi peilaamaan noita omia negatiivisia tunteitasi käytöksellään, jolloin koet, että he ovat sinua kohtaan "kiittämättömiä". Eli todellisuudessa olet toivonut heidän arvostavan sinua, ja olevan kiitollisia, mutta koska et itse ole arvostanut itseäsi, niin läheisesikään eivät ole voineet arvostaa sinua. Ja kenenkään meistähän ei koskaan tarvitse olla kiitollinen kenellekään toiselle ihmiselle, koska me luomme kaikki oman todellisuutemme täysin vapaasti itse!

Ja siksi on tärkeää, että jos huomaat odottavasi muilta ihmisiltä kiitollisuutta, tai tunnet itse kiitollisuutta muita ihmisiä, ja vaikkapa perhettäsi kohtaan (tai "jumalia" kohtaan), niin tunnetaajuustilasi EI ole tuolloin korkea, vaan vedät puoleesi ihmisiä, jotka odottavat sinulta itseltäsi kiitollisuutta, tai joiden käytöksen koet kiittämättömänä, siis "ei-arvostavana".

Ja aivan samalla tavalla "sääli on sairautta", eli jos tunnet sääliä muita ihmisiä kohtaan, niin vedät jatkuvasti puoleesi sääliä kerjääviä ihmisiä, ja tunnet sääliä myös itseäsi kohtaan.

Kun seuraat aina iloasi ja olet huoleton, niin annat itsellesi joka hetki luvan uudistua "omien toiveidesi tahdissa", sillä mikään elämässämmehän ei koskaan pysy samana, vaan luomme elämäämme uudeksi joka ikinen hetki. Jos elämässäsi on olosuhteita, jotka ovat "tulleet tiensä päähän", niin iloitse tästä havainnosta, oli kyse sitten työpaikan, ihmisen tai kodin menettämisestä, tai läheisen fyysisestä kuolemasta.

Muista, että myös liiallinen turvallisuudentunne ja harmonia, liiallinen pysyvyys, on olosuhteena "seisova vesi", joka voi rajoittaa sinua. Ja siksi myös kaikkein onnellisimmatkin parisuhteet ja työsuhteet päättyvät aina lopulta, sillä sellainen ihanteellinen olosuhde, joka ei herätä sinussa enää innostusta, vaatii sekin jälleen kontrastia ja näennäisiä vastoinkäymisiä ja menetyksiä, jotta voit kokea elämäsi jälleen mielekkäänä.

Matkasi ei pääty koskaan, iloitse siis matkasta.