Yhteisöt ja heimot ovat ihmislaumoja, joilla on enemmän tai vähemmän kollektiivinen tietoisuus

Ns. alkukantaisissa heimoyhteisöissä ihmiset olivat enemmän "laumasielu", eli heimon eri jäsenten tietoisuus oli yhtenäisempi, koska yksilöllisyyttä ei korostetttu, jolloin eri yksilöt vastaanottivat yhdessä hyvin samankaltaista ajatusvirtaa. Ja tämä mahdollisti esim. telepaattisen, sanattoman viestinnän, ja heimon yhteishengen loikin juuri tuo sanojen ja verbaalisen puheen vähäisempi merkitys. Ihmiset elivät siis kirjaimellisesti enemmän "vaistotasolla", eli yhteydessä korkeaan tietoisuuteen, eläinten tapaan.

Tällaisia heimoyhteisöjä elää maailmassa edelleen, eli esim. sademetsissä ja savanneilla elävät metsästäjä-keräilijä -heimot, ja  perinteistä nomadielämää elävät kiertolaiskansat ovat usein "kollektiivisesti tietoisia", eli yksilöiden väliset erot todellisuuskokemuksissa ovat melko pieniä. Ja yhteisöllisyyttä vahvistetaan jatkuvasti riiteillä, perinteillä ja yhteisillä juhlilla.

Myös Intiasta keskiajalla vaeltamaan lähteneiden romanitaustaisten ihmisten jälkeläiset ovat viime vuosikymmenille saakka säilyneet eri puolilla maailmaa asetuttuaan - ainakin jossain määrin - yhtenäisinä paikallisina heimoina juuri siksi, että perinteillä ja tavoilla on ylläpidetty ja vahvistettu kollektiivista tietoisuutta. Suomen romaneilla heimoyhteyttä on ihan näihin päiviin saakka vahvistanut etenkin tapa- ja pukeutumiskulttuuri, muualla Euroopassa myös perinteinen musiikki ja romanikieli (Suomessa romanikielen käyttö on vähentynyt, ja kristillinen kulttuuri on joissakin perheissä jopa estänyt perinteisen musiikin esittämisen). Romanien alkuperäinen uskonto oli shamanistinen luonnonuskonto, eli Intiasta lähteneet romanit ovat olleet tietoisia omasta luomisvoimastaan. Ns. kirjaviisautta ei ole heimon piirissä aiemmin korostettu, ja romaneilta puuttui hyvin pitkään oma kirjallinen perinne, ja intialaisperäinen traditio on säilynyt suullisena perimätietona, joka kuitenkin on todellisuudessa ollut myös "intuitiivisesti olemassa", sillä alkuperäisiin romaniperinteisiin kuuluu siis myös shamanismi, ja intuitiivisen tiedon ja kommunikaation arvostaminen, ja mm. ennusmerkkien ja unien tulkitseminen. Muiden heimojen kirjatietoa ei ole arvostettu siksi, että heimon piirissä on intuitiivisesti ymmärretty, että heimon ulkopuolisten ihmisten ajatukset ja uskomukset muuttavat heimon sisäistä tietoisuutta, sillä jokainen yksilön ajattelema ajatushan luo aina uutta. Romanit ovat siis juutalaisten tapaan erityinen heimo siksi, että molemmat ryhmät ovat eläneet omassa "kuplassaan" myös muiden kulttuurien keskellä, mutta koska omaa kulttuuria on aina voimakkaasti korostettu, niin heimotietoisuus - eli kirjaimellisesti "yhteishenki" - on siis säilynyt vahvana.

Myös muut kansat perinteineen ja kansallistunteineen ovat alun perin perustuneet samanlaiseen "laumatietoisuuteen", mutta esim. Suomessa on asunut useita eri heimoja (mm. lappalaiset, pohjalaiset, savolaiset, hämäläiset, karjalaiset), ja kulttuurisesti yhtenäistä Suomen heimoa ei ole edelleenkään olemassa, vaikka kieli ja runsas sata vuotta sitten tietoisesti luotu "yhteinen" kulttuuri jossain määrin yhdistääkin suomalaisia. Mutta toisaalta: kaikki maapallon pohjoisosissa eläneet heimot ovat kiertolaiskansojen ja trooppisten alueiden alkuasukasheimojen tapaan olleet hyvin pitkään kulttuuriltaan shamanistisia, eli ihmisen korkeamman perusolemuksen  ja luonnonvoimat eli -energiat myös arkielämässään tiedostavia, joten voidaan puhua myös pohjoisten heimojen shamanistisesta yhtenäiskulttuurista. Ja tämän "voimatietoisuuden"  omaavia ihmisiä elää Suomessakin edelleen paljon. Ja tähän liittyy myös profeetallinen ajatus "valo tulee Pohjolasta".

Internetajalla tällaisia näennäisesti yhteisen tietoisuuden omaavia heimoja on syntynyt todella paljon lisää, esimerkiksi tietyn musiikkityylin harrastajat voivat kirjaimellisesti muodostaa maailmanlaajuisen, "henkisen heimon". Mikä perustuu siis siihen, että he keskittävät ajatuksensa voimakkaasti yhteen musiikkityyliin, ajattelevat samankaltaisia ajatuksia, eli vastaanottavat samoja ajatusvirtoja, ja kokevat siksi myös paljon yhteisiä tunnekokemuksia muiden samanhenkisten ihmisten kanssa. Mutta tällainen yhteisöllisyys on siis "yhden asian heimolaisuutta", ja yksilöt voivat modernissa maailmassa kuulua samanaikaisesti lukemattomiin erilaisiin henkisiin ja kulttuurisiin yhteisöihin.

Aikana, jolloin "maapallokokemuksemme" värähtelytaajuus oli vielä alhainen, ja ihmiskunta ajatteli ja unelmoi vähemmän, eli toiveidemme kollektiiviset ajatusvirrat ja uskomukset olivat heikompia (jokainen ajatus, joka on koskaan ajateltu, on ikuisesti olemassa), niin ihmiset kaikkialla planeetallamme elivät ja kokivat todellisuuttaan kollektiivisemmin, joten yksilöllisyys, eli henkilökohtainen unelmointi, oli kaikissa ihmisyhteisöissä vähäisempää (huomaa, että myös sana "unelmoida" kuvastaa mielikuvillamme luomamme todellisuuden unenomaisuutta). Kaikki ihmislaumat muistuttivat siis enemmän eläinlaumoja, jotka elävät ja kokevat todellisuutta aina kollektiivisesti, intuitiivisella vaistotasolla, aistien voimakkaasti  nykyhetkeä, ja olematta huolissaan tulevasta (myös käsitys ajasta oli näillä ihmisillä aivan erilainen, koska kelloja ei tuijotettu, ja oma intuitio tai kylän kukko herätti nukkuvan, ei suinkaan herätyskello). 

Mutta koska ihmisolennon olemukseen on aina kuulunut kuitenkin myös ajattelu (jos asia halutaan ilmaista täsmällisesti, niin ihminen ei ole "ajattelemaan opetellut apina", vaan "ajatus ajattelemalla todellisuuttaan luovasta ihmisapinasta"), niin pelon ajatukset laskivat lauman tunnetilaa, ja näin ihminen alkoi yhä enemmän luoda todellisuutta ajatuksillaan, jolloin ihmisolennon evoluutio kiihtyi, sivilisaatioiden kehittymisen ohessa. Useimpien eläinten ja kasvien evoluutiohan perustuu tarkoituksenmukaisemmaksi kehittymiseen, eli elämän sallimiseen, joka on prosessina paljon hitaampi, kuin ajatuksila luominen. 

Kun puhumme tällaisista alkukantaisista ihmisistä, niin on kuitenkin muistettava, että aikaa ei ole lainkaan olemassa, ja muinaisuus ja nykyhetki ovat olemassa samanaikaisesti. "Evoluutiotarinan" kaikki vaiheet ovat siis mahdollisuuksina aina olleet olemassa - menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus - koska ei ole olemassa olevaisuuden alkua, nykyisyyttä eikä loppua. Eikä olevaisuuden "takana" ole mitään. Inhimillinen ajattelumme vain rajallisuuden tunnetilassa (negatiivinen tunnetila, egokokemus) vaatii, että kaikki olisi joskus alkanut jostain, ja päättyisi jonnekin. Ja että todellisuus itsessään on "jotakin, joka todella on". 

Todellisuudessa mitään ei ole olemassa, mutta samalla ajatuksilla luominen eli elämän uni jatkuu ikuisesti.

Modernit heimot ovat siis kuitenkin olemassa vain näennäisesti. Innostuksen ja euforian vallassa, siis korkeassa tunnetaajuustilassa esim. rock-konsertissa, uskonnollisessa herätyskokouksessa, tai poliittisessa kansanliikkeessä syntyy usein heimotietoisuus, joka perustuu siis meitä kaikkia ihmisiä yhdistävään korkeaan tietoisuuteen. Tällainen kollektiivinen, korkean tunnetaajuuden kokemus ei kuitenkaan kerro mitään esimerkiksi jonkin tietyn uskonnon opin totuudellisuudesta (uskonnot oppeineen ovat ihmisten luomia ja editoimia, vaikka niissä onkin useimmiten profeetallisena pohjana ns. korkea tieto), tai poliittisen liikkeen oikeassaolemisesta, mutta koska tuo voimakas yhteisöllinen tunne LIITETÄÄN uskontoihin ja aatteisiin, niin tuollaisissa yhteisöissä mukana olevat ihmiset kokevat itse oman uskontonsa ja aatteensa tärkeäksi. 

On myös huomattava, että yhteisöllisyyden tunne - "joukkohurmos" - voi perustua myös negatiivisiin tunnetaajuuksiin ja ajatusvirtoihin, kuten vaikkapa kollektiiviseen katkeruuteen ja vihaan. Tästä syystä myös sodat ja kansanmurhat ovat mahdollisia, koska aina, kun on vähintään kaksi ihmisryhmää, jotka tuntevat toisiaan kohtaan negatiivisia tunteita, niin molemmat ryhmät ovat pelon ja vihan vallassa, jolloin väkivalta tuntuu "oikeutetulta" (viha kohottaa pelokkaan ihmisen tunnetilaa, eli vapauttaa hänet hetkellisesti pelosta). Kaikki sotapropaganda, ja myös kaikki menneisiin sotiin ja uhrikokemuksiin liittyvä muisteleminen, on siksi aina uusia sotia mahdollistavaa, itse itseään aktivoivaa. 

Ja niin ikään kansojen väliset "urheuilutaistelut", eli vaikkapa jääkiekko- ja jalkapalloturnaukset, voivat kyllä hetkellisesti vapauttaa ja kohottaa arvottomuutta kokevia ihmisiä kollektiivisen voittokokemuksen myötä, mutta koska urheilujoukkueita kannustavat yksilöt elävät hyvin erilaisissa elämäntilanteissa, eivätkä itse ole pelaamassa noita pelejä, niin oman omanarvontunteen kohottaminen tuollaisten turnausten avulla ei voi koskaan onnistua kuin hetkittäin. Ja jos oma suosikkijoukkue häviää, niin joukkueen kannattaja on täysin voimaton, "maansa myynyt", koska hän oli kannustaessaan toiveikkuuden taajuudella (hieman negatiivinen tunnetaajuus, joka sisältää pelkoa häviämisen mahdollisuudesta), ja putosi häviön hetkellä syvään epätoivon tunnetilaan, eli palasi negatiivisiin tunnemuistoihinsa, ja niiden todellistamaan todellisuuteen. 

Emme voi koskaan rakentaa omaa elämäämme muiden ihmisten menestyksen varaan, vaan voimme menestyä itse vain, jos olemme resonanssissa oman korkeamman minämme kanssa, ja uskomme siis itse omiin mahdollisuuksiimme. Tämä sama pätee myös yrityksiin ja työelämään: Jos et itse usko itseesi, niin suurikaan yritys, jossa työskentelet, ei voi "pelastaa" sinua. Ja kääntäen: Et tarvitse menestymiseesi ketään muita ihmisiä, saati suuryrityksiä, hyvinvointiyhteiskuntaa tai globaalia talouskasvua, jos todella uskot itseesi, ja omaan luomisvoimaasi.

Voimme kannustamalla ja "joukkuehenkeä nostattamalla" (esimerkiksi aplodit ovat alun perin ihan kirjaimellisesti tiedostettu kollektiivisen energiatason eli tunnetaajuuden kohottamiseksi) kyllä vaikuttaa kannattamiemme urheilujoukkueiden menestykseen, mutta on aina muistettavat, että emme voi koskaan kannustaa mitään yksittäistä joukkuetta "lopulliseen voittoon", koska voittajia voi olla yhdessä turnauksessa aina vain yksi. Ja jos vastustamme "vihollista", niin vastustamme samalla aina myös itseämme, sillä emme ole ihmisinä koskaan erillisiä.