Yleisökysymys: "Eikö ihmisen pitäisi puolustaa omaa reviiriään ja estää tunkeilijoiden pääsy elinalueelleen, tekeväthän eläimetkin niin?"



Kaikki estäminen ja rajoittaminen, ja kaikki pelkääminen ja vihaaminen, tapahtuvat negatiivisessa tunnetilassa. Jos haluat, että toinen ihminen ei tule asumaan lähellesi, niin yrittämällä estää sen vedätkin tuota ihmistä puoleesi. Vetovoiman laki saa siis ei-toivotun väistämättä toteutumaan, jos tunnetilasi on negatiivinen. Mutta jos toivot saavasi elää ns. rauhassa, ja lopetat muiden ihmisten vapaan tahdon vastustamisen, niin saat elää rauhassa, ja mahdollistat silti myös kanssaihmistesi toiveiden toteutumisen. Universumi ja korkeampi minäsi - joka on samalla kaikkien muidenkin ihmisten korkeampi olemus ja tietoisuus -  löytää aina ratkaisut mihin tahansa ongelmaan. 

Ihmisen tuntema "reviiriraivo", esimerkiksi ulkomaalaisia kohtaan, perustuu siis aina pelkoon. Pakolaisia pelkäävä pelkää omaa rajallisuuttaan, ja pelkää siksi noiden kotinsa jättäneiden ihmisten heikentävän omaa elintasoaan entisestään. Muukalaisia pelkäävät ihmiset vastaanottavat matalasta tunnetaajuudestaan johtuen pelokkaita ajatuksia kollektiivisesta, pelon ajatusvirrasta, ja keskittymällä noihin ajatuksiin he myös kokevat uhkaa, eli uskovat ulkomaalaisten olevan uhkana heidän omalle hyvinvoinnilleen. Ja tällöin he myös kokevat kokemuksia, jotka "todistavat" heidän pelkonsa olevan aiheellinen! Eli he kokevat ulkomaalaisten olevan juuri sellaisia, kuin millaisia he itse uskovat ulkomaalaisten olevan. Muovaamme muista ihmisistä AINA omien uskomustemme mukaisia. Ja kokemuksemme vahvistavat sen jälkeen näitä uskomuksiamme. Ja vaikka myös ns. rasisteille tarjoutuu päivittäin mahdollisuuksia vapautua vihasta, eli heidän oma korkeampi minänsä kutsuu heitä koko ajan väsymättä kohti korkeampia tunnetiloja, niin tuo vapautuminen tuntuu paradoksaalisesti vaikealta, koska vihaava on tottunut negatiiviseen tunnetilaansa, ja haluaa takertua tuohon tuttuun, negatiivisen voiman tunteeseen.

Pelko ja raivo tekee kuitenkin onnettomaksi vain sen, joka pelkoa ja raivoa itse tuntee. Ja pelkäävä ja raivoava vetää puoleensa muita pelkoa ja raivoa tuntevia. Eli pelkäävät ja raivoavat ihmiset elävät tunnetilansa mukaisessa todellisuudessa. He siis vain kuvittelevat, että myös kaikki muut ihmiset (vaikkapa samassa maassa asuvat) tuntevat samanlaista uhkaa, pelkoa ja raivoa noita ulkomaalaisia kohtaan. Ja jos he havaitsevat, että joku ihminen ei tunnekaan tuota pelkoa, niin he pitävät tuota ihmistä "sinisilmäisenä", tyhmänä ja ei-rationaalisena. Mutta rohkea ei ole tyhmä, vaan hän tietää, että rohkena (eli omaan voimaansa uskovana) hän on vapaa valitsemaan itse oman todellisuutensa, ja kaiken, mitä hänelle tapahtuu. 

Mutta huomaa: Tuo pelkääväkään ei ole tyhmempi kuin rohkea, sillä hänkin uskoo vilpittömästi omaan todellisuuteensa, jonka kokee todeksi. Ja tästä syystä pelkääjiä - ja esimerkiksi rasisteja - tulee aina arvostaa aidosti, eli tuntea heitä kohtaan puhdasta myötätuntoa, EI siis sääliä, saati vihaa.

Negatiivinen tunnetila on kärsimystemme ainoa syy. Viha aina vain lisää vihaa, eikä viha ole koskaan ihmiskunnan historiassa saanut aikaan mitään, mitä sen avulla on tavoiteltu, ellei viha ole lopulta muuttunut myötätunnoksi vihattavia kohtaan. Sillä kaikki ihmisyksilön tuntema viha on aina pohjimmiltaan vihaa itseä kohtaan, muut ihmiset tekemisineen ovat vain tekosyitä tuolle vihalle. Olemme kaikki ns. samassa veneessä, ja jokainen kohtaamamme ihminen on aina peilikuva itsestämme.

Ja kaikki tuntemamme viha kertoo aina pelosta, eli viha vapauttaa ihmisen, koska pelko on matalampi tunnetila, kuin viha. Viha on "voiman tunne" verrattuna arvottomuuteen ja masennukseen, joita tuntiessaan ihminen kokee olevansa täydellisen voimaton, "kohtalonsa armoilla". Ja ihminen voi tuntea onnellisuutta fyysisenä olentona vain vapautumalla astetta matalammasta tunnetilasta hieman korkeampaan. Siksi syyllisyyttä ja arvottomuutta kokeva tuntee vapauttavana sen, että voi syyttää muita. Tai katkera tuntee vapautuvansa tuntiessaan turhautumista. Ja turhautunut tuntee iloa tuntiessaan toiveikkuutta. Toiveikas taas tuntee helpotusta, jos hän pystyy vihdoin uskomaan oman toiveensa voivan toteutua.

Mutta jos vertaamme ihmistä ja muuta luomakuntaa, niin ei ole koskaan "luonnollista" jäädä kiinni pelkoon tai vihaan, eivätkä niin tee eläimetkään, vaikka lhminen pyrkii usein selittämään itseaiheutettua kärsimystään luontoa esimerkkinä käyttämällä. Eläimet nimittäin eivät pelkää kärsimystä ja kuolemaa, ja pelko on vain refleksi, joka on tarpeellinen luonnon harmonian ylläpiämisen kannalta. Esimerkiksi saalistustapahtuma luonnossa on vain eräänlainen "refleksinomainen tanssi", ei siis negatiivisten tunteiden täyteistä katkeraa kaaosta, kuten ihmisten taistelut. Jos esim. hevoslauman johtajaori ja -tamma antavat laumalle pelkosignaalin, havaitessaan lähistöllä vaanivan pedon, niin muu lauma lähtee pakenemaan refleksinomaisesti, mutta lauma ei jää "kiinni pelkoon", vaan rauhoittuu välittömästi jälleen syömään, kun vaara on ohi. Sillä eläimet eivät koskaan pelkää "egon kuolemaa", koska ne tietävät, että kuolemaa ei ole olemassa, eli elämä ei katoa yksilön kuollessa, vaan fyysinen olemus on vain kuin puun lehti, eli ilmentymänä osa "lehtien suunnattoman suurta laumaa".

Eläimelle ja kasville jokainen elossaolemisen hetki on siis arvokas, ja täynnä elämäniloa, koska eläin tai kasvi tiedostaa, että mitään muuta onnellisuutta - ja mitään muuta elämää - ei ole olemassa, kuin se, jonka koemme juuri nyt.

Sisäisesti eli vaistotasolla, korkeamman minän taajuustasolla, myös jokainen ihminen tietää aivan samalla tavalla olevansa kuolematon, osa luomakuntaa, elämän voiman ja energian ulottuvuus, ja juuri siksi tunnemme negatiivisia tunteita pelätessämme. Sillä mitään syytä pelkoon ei koskaan ole, kuolema on aivan yhtä tärkeä ja arvokas osa elämän näytelmää kuin syntymäkin, juhlavampi vain, koska kuolema on aina täydellinen vapautus negatiivisista tunteista, siis euforinen kokemus. Mutta kuolemassa vapautunut sielu pyrkii kuitenkin aina takaisin maailmaan luomaan todellisuutta, koska korkean minämme tasolla tiedämme, että elämää ei ole edes olemassa ilman "ajatusta elämästä". Ja vaikka fyysinen elämä ja koko universumi on pelkästään ajatus itsestään, ajatus, johon itse uskomme, niin voimme kokea kuitenkin nautintoa siitä, että laajennamme tuota ajatusta, kokemalla kokemuksia, eli "kohtauksia elämän näytelmässä".

Ja koemme tuon nautinnon aina VAPAUTUESSAMME negatiivisista tunteista, eli luomalla ei-toivotun kautta toivottua.

Pahan toivominen toiselle ihmisyksilölle on pohjimmiltaan AINA pahan toivomista ja lietsomista itselle, koska me emme ole erillisiä. Ja kukaan meistä ei voi koskaan toivoa pahaa kenellekään kanssaihmiselleen, tuntematta lopulta itse kärsimystä. Sanonta "joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa" toteutuu siksi aina, jos emme tiedosta vihamme todellista syytä, ja siten vapaudu vihastamme.

Viha siis kyllä vapauttaa pelkäävän ja ahdistuneen, eikä vihan tunne ole koskaan "paha" asia, vaan pyrkimystä tuskasta vapautumiseen. Mutta vihan tuntemisen jälkeen sinun on vapauduttava myös vihasta, jos haluat tuntea onnellisuutta. Sillä vain korkeamman minäsi tunnetaajuus, eli täysin puhdas rakkaus, on pysyvä onnellisuuden tila.

***********************************

Jos olet kiinnostunut osallistumaan Korkean tunnetaajuuden kohtaamiseen Barbaarikartanossa, Porvoon lähellä, niin ota yhteyttä, joko Sinä Olet luoja- tai Barbaarikartano-sivun kautta Facebookissa, tai tämän sivun palautelomakkeen välityksellä (sivupalkissa vasemmalla). Kohtaamisissa tunnetaajuus kohoaa aina hyvin korkealle siksi, että läsnä on myös muita tietoisia luojia, sekä kaikkien osallistujen "kutsumina" henkisiä opettajia muilta taajuustasoilta. Yhden päivän Kohtaaminen maksaa 50 euroa/osallistuja, ja sisältää todella runsaan ja herkullisen, itämaisen aterian välipaloineen ja virvokkeineen. Tilauksesta järjestetään myös kahden päivän kohtaamisia, yöpymismahdollisuudella (kaikki ateriat, yöpyminen ja kahden päivän kurssi 120 e/osallistuja).

Tammikuussa Barbaarikartanossa järjestetään yleisön pyynnöstä myös itämainen kasvisruokakurssi. Päivämäärä varmistuu joulukuun aikana.

Halutessasi voit tilata myös oman kurssin omalle ryhmällesi sinulle sopivana viikonloppuna, joko Korkean tunnetajuuden kohtaamisen tai kasvisruokakurssin (min. 5 osallistujaa).




Kommentit