Tietoisessa tunnemeditaatiossa tyytymättömyytesi olosuhteisiin ei laske taajuuttasi

 

Lause "arvosta sitä, mitä sinulla jo on, ja saat myös sen, mitä sinulla ei vielä ole", pätee aina. Mutta jos sinulla on paljon huolia, ja mielesi ajatuksineen on hyvin aktiivinen ja levoton, niin usein käy niin, että nekin asiat, joita sinä elämässäsi todella aidosti arvostat saavat sinut ajattelemaan myös niitä asioita, joita sinulta vielä puuttuu. Ja tuolloin tyytymättömyyden tunnetila tuleekin tyytyväisyyden ja arvostuksen tilalle.

Olemme ikuisesti jonkin asian suhteen "vajavaisia", eli aina kulkemassa "jotakin kohti", ja siksi voit olla onnellinen, jos arvostat aina juuri sitä hetkeä,  ja niitä olosuhteita, joissa olet juuri nyt. Mutta tiedosta siis myös tilanne, jossa vain yrität tuntea arvostusta, mutta et todellisuudessa tunnetasolla tunnekaan sitä!

Esimerkiksi, jos sinulla on kaunis koti, ja riittävästi ruokaa, mutta paljon velkaa, ja yrität kovasti tietoisesti arvostaa noita hyviä olosuhteitasi päivästä toiseen, niin ajaudut helposti toiveikkuuden taajuudelle, joka on alempi taajuus, kuin tiedon, eli manifestaation taajuustila. Eli olet kyllä koko ajan hyvin lähellä sitä värähtelytaajuutta, jossa "havaitset toiveesi todeksi", toisin sanoen todellistat eli "realisoit" ne, mutta pienenpieni kärsimättömyytesi saakin sinut tuntemaan toiveikkuutta, jolloin alat itse yrittää nopeuttaa synkronista prosessia sen sijaan, että päästäisit täydellisesti irti, ja antaisit toivomiesi asioiden vain tapahtua. 

Kaikella, mitä koemme, on nimittäin AINA täydellinen ja täsmällisesti oikea todellistumishetkensä. Ja huomaa: tuo hetki ei riipu kronologisesta ajasta, vaan vain ja ainoastaan sinun omasta tunnetaajuudestasi. Eli nk. suuret toiveet eivät toteudu hitaasti siksi, että tuollaisia "hartaita" toiveita olisi vaikeampi manifestoida, vaan siksi, että meidän on vaikeampi uskoa toiveisiin, joita toivomme hyvin kiihkeästi - ja juuri tuo kiihkeys kertoo epäuskostamme (toivomisen tunnetila on aina uskon tunnetilaa alempi). Jos kiihkeästi toivot jotakin, uskoen, että juuri tuo toive tekisi sinut toteutuessaan onnelliseksi, niin et voi saavuttaa toivettasi, jos et ensin tavoita onnellisuuden tunnetilaa jostain muusta syystä. Eli jos rakastat elämää, niin vedät puolesi kokemuksia, jotka saavat sinut rakastamaan elämää jatkossakin. Jos vihaat elämää, niin löydät jatkuvasti todisteita elämän "vihattavuudesta".

Eli mitä useammin olet tietoisesti elämääsi arvostaessakin korkeintaan tuolla toiveikkuuden taajuudella, ja  koet siksi toistuvasti myös pettymyksiä, kun toiveesi eivät toteudukaan, niin alatkin uskoa, että KÄRSIVÄLLISYYS (siis kärsiminen) on elämässä tarpeellista, etkä  uskokaan enää olevasi täysin kaikkivoipa! Ja tällöin ns. positiivisesta ajattelustakin voi tulla vain mekaanista, turhautunutta toimintaa, jota harjoitat vain siksi, että odotat koko ajan kärsimättömänä (siis kärsien) jonkin tietyn unelmasi toteutumista.

Kärsivällisyyden - ja toisaalta kärsimättömyyden - taajuus EI siis suinkaan ole sama, kuin harmonian ja tyytyväisyyden, eli onnellisuuden taajuus. Jos toiveesi tuntuvat toteutuvan hitaasti, niin se johtuu vain siitä, että sinä itse hidastat prosessia, yrittämällä nopeuttaa sitä.

Muista, että negatiivinen ajatus on ainoa asia, joka voi koskaan rajoittaa vapauttasi toiveidesi todellistajana, ja jos paradoksaalisesti "yrität kovasti vahtia ajatuksiasi", niin todellisuudessa huomiosi kiinnittyykin  juuri siihen, mitä yrität rajoittaa, eli negatiivisiin ajatuksiin. Samalla tavalla kuin ihminen, jota on kielletty kiroilemasta, pelkää kiroilevansa, ja juuri siksi kiroilee, koska hän yrittää aktiivisesti vastustaa jotakin, joka on kiellettyä. Juuri nuo kielletyt kirosanat ovat siis aktiivisesti hänen mielessään.

Jos olet havainnut, että mielesi on edellä kuvatulla tavalla yliaktiivinen, eli suhtaudut itseesi "tietoisena" luojanakin suorittajana, et sallijana, ja koet usein kärsimättömänä tarvetta "toteuttaa asioita väkisin", niin sinulle saattaa olla hyötyä täydellisen ajatusmelun hiljentämisen eli meditaation ohella ns. olosuhteista riippumattomasta  tunnetilameditaatiosta.

Tunnetilameditaatio, kuten meditaatio yleensäkin,  on helpointa aamuisin, jolloin mielesi ei ole ehtinyt vielä aktiivisesti kuormittua huolista ja velvollisuuden ajatuksista.

Jos siis mielesi on parhaillaan melko rauhallinen ja selkeä, niin arvosta tuota olosuhteista riippumatonta selkeyden tunnetta, eli kokemusta siitä, että tunnet oman korkeamman minäsi läsnäolon, "ilman mitään syytä". Tosin moni meistä kuvittelee, että tuo rauhallinen, harmoninen selkeys ei ole "tarpeeksi fantastinen" tunne, ja juuri siinä kohtaa tunnetila alkaakin laskea, koska selkeyden tilalle tulee turhautumisen ja pettymyksen tunne. Olosuhteista täysin riippumattoman selkeyden tunnetilan arvostaminen on kuitenkin portti kaikkein suurimpienkin unelmiemme luokse, koska juuri se on "irtipäästämisen hetki", josta seuraava askel on manifestaatio. Selkeyden ja tyytyväisyyden tunnetila EI siis tunnu valtavalta euforialta siksi, koska tuossa tunnetilassa ei yksinkertaisesti ole mitään ihmeellistä ja harvinaislaatuista: Sinun perusolemuksesi nimittäin ON juuri tuo täydellinen harmonia ja mielenrauha - ja täydellisen rajaton voima ja kyky saavuttaa ihan mitä haluat!

Ja  jos olet vakaasti todella uskonut voivasi olla täydellisen rajaton ja vapaa Luoja, niin tavoittaessasi jollakin hetkellä tuon tiedon korkeimman tunnetilan, jossa todelliset unelmasi (sydämesi toiveet) konkreettisesti toteutuvat, niin tuo uskoa hieman korkeampi taajuus on vain seuraava askel, ei siis "valtava harppaus" kohti vapautumista.

Tietoinen tunnetilameditaatio on siis positiivisten tunnetilojen arvostamista:

Arvosta puhdasta myötätuntoa, jota selkeyden tilassa tunnet itseäsi, muita ihmisiä ja koko muuta luomakuntaa kohtaan. Arvosta sitä, että sinulla on aitoon uskoon perustuva tieto vetovoiman laista, eli oma  kokemus siitä, että se todella on universumia ylläpitävä, ehdoton voima. Arvosta sitä, että tunnetasolla tiedät olevasi täysin vapaa luomaan sekä positiivisia että negatiivisia kokemuksia, eli arvosta myös ongelmiasi, jotka luovat aina heti ongelman tiedostaessasi ratkaisun itseensä. Arvosta sitä, että tiedät luovasi todellisuuttasi ajatuksillasi, ja että voit milloin tahansa valita joko positiivisen tai negatiivisen tapahtumaketjun, jotka johtavat joko negatiiviseen tai positiiviseen todellisuuskokemukseen. 

Nauti universumin suunnattoman suuruuden ajattelemisesta, ja nauti siitä, että tälläkin hetkellä universumissa vallitsee täydellinen synkronia (esim. planeettojen liikkuessa radoillaan; maapallomme vauhtikin on joka hetki todella kova, ja silti emme törmäile muihin planeettoihin), ja että kaikki mitä tapahtuu, vaikuttaa aina Kaikkeen Mikä On, sillä kaikkeus pyrkii aina kokonaisuuden osien väliseen harmoniaan. Nauti siitä, että sinulla on juuri nyt mahdollisuus osallistua universumin laajentumiseen oman elämäsi, eli omien kokemustesi ja toiveidesi kautta, tässä aika-avaruudessa, jonka koet todeksi.

Nauti ajatustesi ja niiden luomien mahdollisuuksien loputtomasta runsaudesta ja monimuotoisuudesta, ja  unelmiesi rajattomuudesta. Nauti siitä, että kaikki se, mikä on nyt "olemassa", on joskus ollut vain ajatus itsestään, ja että sen on joku olevainen ensin sallinut olevaksi, uskomalla sen mahdollisuuteen. Nauti siitä, että voit joka hetki vastaanottaa mitä tahansa ajatuksia, ja sitten toteuttaa niitä, vain uskomalla niihin, eli ottamalla ne vastaan. Nauti siitä, että myös muut ihmiset maapallolla unelmoivat kanssasi samoista asioista, eli että ajatusvirrat ovat kollektiivisia. Nauti siitä, että voit kokea iloa yhdessä muiden kanssa, sillä jaettu ilo on aina suurempi ilo. Mutta nauti myös siitä, jos havaitset negatiivisten uskomustesi toteutuvan, sillä sekin todistaa, että sinä todella olet oman todellisuutesi Luoja, ja että vetovoiman laki on aina ehdoton ja oikeudenmukainen.

Kuriositeettinä liittyen omien tunnetilojen vaikutuksen tiedostamiseen: Raamatun Uudessa Testamentissa (mm. 1. Kor 13:13) oleva lause "Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus" on sanajärjestykseltään hieman epätarkka. Eli mikäli Paavalina tunnettu henkilö käytti tunnetaajuushierarkiaa kuvaavaa, ikivanhaan tietoon vetovoiman laista perustuvaa sanontaa (UT:han on suurelta osin vanhempien uskontojen legendakopioista koottu, ja todella paljon editoitu käsikirjoituskokoelma), niin on mahdollista, että hän ei itse täysin ymmärtänyt, mitä se tarkoittaa.

Hepreaksi:

הָאֱמוּנָה וְהַתִּקְוָה וְהָאַהֲבָה וְהַגְּדוֹלָה שֶׁבָּהֶן הִיא הָאַהֲבָה

 Sillä toiveikkuutta (hepr. הַתִּקְוָה eli 'tikva') korkeampi tunnetila on usko (הָאֱמוּנָה eli 'emunah'), ja uskoa korkeampi puolestaan ehdoton rakkaus (הָאַהֲבָה eli 'ahava'), eli tieto, eli tuo laajalti  tunnettu ja toistettu lause olisi enemmän oivalluksia herättävä, jos se kirjoitettaisiin muotoon: "Niin pysyvät nämä kolme, eli toivo, usko ja rakkaus (tieto). Mutta suurin niistä on (ehdoton) rakkaus (tieto)." Ja tämä havainto on tarpeen erityisesti siksi, että rakkaus on "suurin", eli lukija ymmärtää noiden kahden muunkin sanan  järjestyksen hierarkkiseksi. Uskominen on kuitenkin mahdollista vain, jos ensin tunnemme toiveikkuutta.

Nauti mittaamattomasta arvokkuudestasi universumin laajentajana ja Luojana, sillä elämän ainoa tarkoitus on luomisen ilo, jota koemme sekä luodessamme toiveita, että toteuttaessamme niitä.