Sinä Olet Luoja

  Miksi ihailemme usein "sankareita", jotka ovat kokeneet paljon kärsimyksiä? Jos ihminen ei tiedosta sitä, että hän voi saavuttaa toivomiaan asioita helposti vain ottamalla niitä vastaan, tyytyväisyyden ja ilon tunnetilassa, niin hän alkaa uskoa uhrautumisen eli negatiivisen sankaruuden arvokkuuteen ja tärkeyteen. "Sankaruus on siis negatiivisiin kokemuksiin ja tunteisiin perustuva myytti, jota suuri osa ihmiskunnasta arvostaa: Sotasankaruutta, työn sankaruutta, parisuhdesankaruutta, tasa-arvotaistelun sankaruutta, sankariäitejä ja -isiä...Eli ihmiset uhrautuvat ja kärsivät ja haluavat, että muut ihmiset arvostavat heidän uhrauksiaan - siis henkilökohtaisia kärsimyksiään, joita he ovat itseaiheutetuissa taisteluissaaan kokeneet. Jos hakkaat itseäsi vuosia sinnikkäästi lekalla päähän ja lopulta väsyt ja lopetat, niin kipu lakkaa - ja olet siksi kaikkien muidenkin masokistien sankari.

  Miksi ahdistunut ihminen pitää myötätuntoista ja rakastavaa ihmistä usein "tunteettomana"? Jos kahden ihmisen tunnetaajuudet eroavat selvästi toisistaan, niin matalammalla taajuudella oleva tietää intuitiivisesti, että hänenkin kannattaisi tuntea mielenrauhaa ja iloa, ahdistuksen sijasta. Ahdistus on tunne, jossa koemme olevamme todella kaukana omasta kaikkivoipaisuudestamme, joka on todellinen olemuksemme. Koska ahdistunut ei kuitenkaan rajallisuuskokemuksensa vallassa voi tietoisesti tavoittaa omaa sisäistä viisauttaan, niin hän tulkitsee tuon rakkautta tuntevan ihmisen tunnetilan ja motiivit väärin. Masentunut yrittää kuitenkin kaikin keinoin päästä tunneresonannssiin tuon rakkautta tuntevan kanssa, ja hän vapautuu ahdistuksestaan tuntemalla vihaa ja halveksuntaa, koska ne ovat hieman korkeampia tunnetaajuuksia kuin ahdistus. Emme voi koskaan hypätä tunnetaajuuksien yli vaan meidän on käytävä koko tunneskaala läpi eli tuntea ainakin hetkellisesti asteittain kaikki tunnet

  Oletko turhautunut tai pettynyt, koska unelmasi eivät näytä toteutuvan, vaikka tiedät jo, miten universumi "toimii"? Pettymykseesi ei ole mitään syytä! Juuri toteutumattomat toiveesi pitävät sinut hengissä. Älä siis kiroa unelmia, jotka eivät ole vielä todellistuneet. Jos kaikkein SUURIN unelmasi toteutuisi tänään, toivoisit välittömästi jälleen uusia asioita. Jos sinulla ei olisi yhtään unelmaa, et olisi hengissä, koska sinulla ei olisi elämänhalua. Elämä on jatkuvaa virtausta, ei siis koskaan staattinen tila, jossa ei tapahdu mitään. Rentoudu siis ja nauti, ja iloitset jokaisesta hetkestä matkallasi!

  Aamuhetki kullan kallis. Aikainen lintu löytää kultajyvän. Kun heräät aamulla ja mitään toivomaasi muutosta ei ole näyttänyt elämässäsi tapahtuneen, niin muista, että muutoksia tapahtui kun nukuit ja niitä tapahtuu myös valvetilassasi koko ajan. Energian liike ei koskaan pysähdy. Olet joka hetki matkalla joko kohti unelmiasi - tai näennäisesti niistä pois päin, jos olet epäuskoinen. Ja silloinkin, kun et usko unelmiisi ja mielialasi on siksi matala, niin epäuskosikin vahvistaa unelmiasi, eli toiveesi tarkentuvat. Sinun tehtäväsi ei ole YRITTÄÄ aikaansaada toivomiasi muutoksia, vaan sinun tehtäväsi on vain vastaanottaa ideoita ja intuitiivisia inspiraatioita, jotka mahdollistavat asioita, joita tavoittelet. Toiveajatuksesi mukainen asia oli olemassa välittömästi, kun ensimmäisen kerran sitä ajattelit. Jos tavoitat edes kerran päivässä hetken, jossa mielesi on tyyni ja rauhallinen (olosuhteista riippumatta), niin arvosta suuresti tuota hetkeä, sillä se kuljettaa sinua kohti kaikkia une

  Miksi vetovoiman laki on ainoa universumia ja aika-avaruutta ylläpitävä voima? Se johtuu siitä, että mitään ei ole olemassa ilman kokijaa ja/tai ajattelijaa, siis havaitsijaa. Myös "sieluina" eli ei-fyysisinä olentoina koemme olevamme olemassa ja siksi olemme - tai emme koe, jolloin emme ole. Myös "jumala", "saatana", "enkelit" ja muut ns. arkkityypit ovat vain oman mielemme luomuksia eli olemassa vain, jos itse uskomme niihin. Myös "karman laki" eli syyn ja seurauksen laki perustuu vetovoiman lakiin. Emme ole erillisiä vaan kaikki samaa elämän energiaa ja siksi se, mitä teemme muille, niin sen teemme myös itsellemme. Egotilassa (matalammassa tunnetaajuudessa kuin intuitiotilassa) oleva ihminen vain ei havaitse omaa olemustaan kaikkeutena ja ei-erillisyytenä, ja siksi hän kokee rajallisuutta ja puutetta, eli uskoo, että jos hän esimerkiksi antaa jotain muille, niin se on pois itseltä. Se ei pidä paikkaansa, koska luomme ajatuksillamme

  Se, mikä on "motaalisesti oikein" on pelkästään mielipide. Rahan ansaitseminen ei siis ole koskaan "moraalitonta", ellei maksaja tai rahaa ansaitseva koe sitä itse sellaiseksi.  Ei siis voi olla olemassa "esimerkiksi moraalittomia ennustuskauppiaita", aivan kuten ei voi olla olemassa moraalittomia taiteilijoita, ruokakauppiaita, lääkäreitä tai henkiparantajiakaan. Ostaja on nimittäin aina itse vastuussa siitä, mitä hän ostaa. Jokainen, joka vastaanottaa jonkun tiedon tai ostaa jotakin - mitä tahansa - tekee aina itse valinnan, valitsemalla omat asenteensa, tunnetilansa ja ajatuksensa. Raha on energiaa, jota on maailmassa loputtomasti, koska jokainen, joka toivoo rahaa luo rahaa lisää. Eli tässä mielessä ihminen, joka kristisoi esim. henkiparantajan, lääkärin, taiteilijan tai ennustajan ansaitsemistapoja kritisoi myös omaa oikeuttaan vastaanottaa rahaa. Vai pidätkö joitakin kauppiaita moraalisempina kuin toisia? Miksi? Ja viittaan tässä jälleen synkroniaa

  Unelmiesi todellisuus toteutuu eli manifestoituu välittömästi, kun TUNNET sen todeksi. Sanonta "kun aika on kypsä" on totta, mutta huomaa, että taajuusresonanssin tapahtuessa ajalla ja viiveellä ei siis ole merkitystä, sillä aika on vain illuusio. Manifestaatiot tapahtuvat aina taajuusdimensiossa, eivät aikadimensiossa. Jos tuskailet muutosten hitautta, niin manifestoit hidasta muutosta, koska uskot sen olevan hidasta. Ihminen voi esimerkiksi muuttua tuntemattomasta unelmoijasta kaikkien tuntemaksi, ihailluksi julkisuudenhenkilöksi kirjaimellisesti "yhdessä yössä", jos hän on uskonut omiin unelmiinsa. Negatiivinen julkisuus voi samalla tavalla tulla hetkessä näkyväksi, jos ihminen on pitkään yrittänyt "puskea läpi harmaan kiven" kohti menestystä, eikä hän arvosta itseään eikä muita - tällöin hän manifestoi julkista häpeää. Ihminen voi syntyä millaisiin oloihin tahansa (rikkauteen tai köyhyyteen, demokratiaan tai diktatuuriin, pelottavaan tai turvalliseen