Sinä Olet Luoja

  Tyytyväisyys on sinussa. Vauraus on sinussa. Rakkaus on sinussa. Ilo on sinussa Terveys on sinussa. Mahdollisuudet ovat sinussa. Toivomasi muutos on sinussa. Vapaus on sinussa. Tunne todeksi se, mitä todella olet - oman todellisuutesi luoja. Todellisuutesi on juuri sellainen, kuin millaiseen todellisuuteen itse uskot. Jos säälit tai halveksit "haihattelijoita tai hihhuleita", niin säälit ja halveksit itseäsi, ja estät itseäsi tuntemasta iloa. Elämänilo on tunnetila, jota voit tuntea missä olosuhteissa tahansa.

  Miksi oikeita ja vääriä mielipiteitä ei voi olla olemassa? Mielipiteet perustuvat aina uskomuksiin, ja ihminen voi esittää mielipiteensä negatiivisessa tunnetilassa, jolloin hän ei ole itsekään oman mielipiteensä kanssa samaa mieltä. Vihainen mielipide on siis aina harha, ei "tunnetason totuus", koska aidon rakkauden tunnetilassa emme koskaan esittäisi vihaisia mielipiteitä. Vihaistenkaan ihmisten mielipiteet eivät silti ole "vääriä", koska ne ovat heidän mielipiteitään tuon vihan tunteen hetkellä eli pelon vallassa. Ja ilman mielipiteen esitttäjää, "jotain mieltä olevaa", ei ole olemassa lainkaan mielipiteitä. Mielipiteet ovat siis "jonkun todellisuutta havainnoivan mielen piteitä", eli jotakin, johon mielipiteen esittäjän mieli on juuri nyt kiinnittynyt/pitäytynyt.

  Jos uskot aidosti tunnetasolla johonkin toiveeseesi juuri nyt, eli tunnet sen todeksi ja näet sen kirkkaasti "sielusi silmillä", niin ajan ja maantieteellisten etäisyyksien rajoitukset katoavat, sillä ne ovat vain mielesi luomaa illuusiota. Tätä ilmiötä kutsutaan välittömäksi manifestaatioksi. Mikä tahansa tapahtuma on mahdollinen millä hetkellä tahansa, jos siis itse uskot sen olevan mahdollinen. Niin sanotut etiäiset ovat manifestaatioita, jotka ennakoivat tuollaista synkronista tapahtumaaa, joka on tulossa. Näet ja koet etiäisen, koska intuitiivisesti jo tiedät, mitä on pian tapahtumassa. Jos näet kaupassa ihmisen, joka muistuttaa ystävääsi, niin intuitiosi viestittää, että tulet kohta "oikeasti" kohtaamaan tuon ystävän, jota tuo etiäinen olemuksellaan muistutti. Edellisessä lauseessa tuo sana "kohta" kertoo suomen kielen shamanistisesta alkuperästä: Se, mitä tapahtuu "kohta" on jo tapahtumassa - ja siksi "kohtaat" tuon tapahtuman.

  Miksi on paljon ihmisiä, jotka väittävät tietävänsä, että he ovat vastuussa kaikista kokemuksistaan itse, mutta jotka kuitenkin seuraavassa hetkessä ovat jälleen huolissaan "maallisista asioista" ja syyttämässä olosuhteita ja muita ihmisiä? Tiedostamaton usko todellisuuden olemassaoloon on usein se asia, joka estää ihmisiä oivaltamasta elämän unenomaisuutta ja luomasta tietoisesti omaa todellisuuttaan. Moni ihminen siis sanoo ymmärtävänsä, että todellisuus on vain mielen luoma harha (simulaatio, hologrammi), mutta usein he eivät kuitenkaan aidosti tunnetasolla usko, että näin todella on. Esimerkiksi kuolemaa ei voi olla olemassa, koska itse elämääkään ei ole. Kuolemme joka yö itseltämme kun nukumme, ja kuolemme joka hetki kun solujamme kuolee ja uusia syntyy - ja silti ihmiset pelkäävät "lopullista fyysistä kuolemaa" niin paljon, että eivät nauti elämästään. Suuri paradoksi. Siksi ihminen, joka tietää täysin varmasti kuolevansa huomenna, voi olla hyvin onnellinen.

  Jos tiedämme ennen syntymäämme olevaamme vapaita todellisuutemme luojia, niin miksi kuitenkin syntymämme jälkeen unohdamme tuon tiedon? Itse asiassa lapset EIVÄT ole sitä unohtaneet, vaan he oppivat unohtamaan kaikkivoipaisuutensa vasta sitten, kun he oppivat tuntemaan pelkoa eli erillisyysharhaa. Lapsethan luovat todellisuuttaan vaistomaisesti leikkimällä, käyttämällä mielikuvitustaan unelmien luomiseen. Teini-ikäiset taistelevat vielä vapautensa puolesta, uhmaikäiset kaksivuotiaat "maailman omistajat" raivoavat, kun heitä yritetään rajoittaa. Menneisyys merkityksessä "menneiden elämien muistot" otetaan pois lapselta kun hän syntyy uuteen kehoon juuri siksi, että hän voisi uudessa hahmossaan luoda "puhtaalta pöydältä" eli unohduksesta käsin, ei siis menneiden elämien kokemusten taakoittamana. Menneisyys meni jo, ainoa olemassaoleva asia on aina nykyhetki, ja siksi korkeavärähteinen vastasyntynyt ei kanna menneitä muistoja mukanaan. Se, että sielu on

  Onko hävytöntä, törkeää ja tuomitsevaa kutsua monoteistista uskontoa kuten kristinuskoa "saatananpalvonnaksi"? Ei, koska jos et itse usko "saatanan" olemassaoloon, ei väitteeseesi liity mitään tuomitsevaa. Se, joka pelkää "saatanaa tai jumalaa", palvoo molempia. Nuo kaksi hahmoa ovat itse asiassa sama hahmo, jos pelkäät molempia. Voimme siis kutsua kristinuskoa ja muita monoteistisia uskontoja "saatananpalvonnaksi", koska oikeassaolemisen tarve, ihmisen kutsuminen "syntiseksi" ja uskonnollinen "kilvoittelu", joka tähtää taivaaseenpääsyyn vasta kuoleman jälkeen, on hyvin kaukana Jeesuksen ehdottoman rakkauden filosofiasta. Emme voi samaan aikaan tuomita ja olla tuomitsematta. Tuntea alemmuutta "jumalan" edessä - ja aitoa rakkautta. Rakkaushan on aina rakkautta omaa itseä kohtaan. Lauseet "tulkaa lasten kaltaisiksi" ja "olkaa huolettomia kuin kedon kukkaset" kehottivat ihmisiä nautttimaan elämästä

  Oletko joskus säälinyt toista ihmistä, auttanut häntä - ja saanut lopulta "paskan palkaksesi"? Saamme lukea tällaisia tarinoita nykyään usein mediasta ja somesta: Säälijä ja säälittävä olivat alun perin ystäviä, ja nyt he taistelevat. Syyttäjä ja syyllistyvä tappelevat. Uhriutuva ja pahaksi tuomittu haastavat toisiaan oikeuteen, ja kokevat siis molemmat olevansa "uhreja". Ehdollinen rakkaus muuttuu vihaksi, koska se ei alun alkaenkaan ollut aitoa rakkautta. "Kiittämättömyys on siis maailman palkka." Meidän ei tule koskaan edellyttää kiitollisuutta keneltäkään, eikä tuntea kiitollisuutta muita kohtaan, koska luomme aina ITSE omat kokemuksemme. Miten itse toimit tällaisessa tilanteessa? Tuetko sääliä kerjäävää ja muita ihmisiä syyttävää? Vai tunnetko aitoa myötätuntoa molempia osapuolia kohtaan.? Toivotko, että taistelu vihdoin loppuisi? Muista, että voit tulla myös itse tuomituksi, jos osallistut toisten ihmisten taisteluihin. Ja se, että taivastelet muid