Aito rakkaus sammuttaa aina vihan ja poistaa pelon

 

Olemmeko aina itse vastuussa muiden ihmisten negatiivisista tunnetiloista ja syytöksistä, jotka kohdistetaan meihin itseemme.? "Manifestoimmeko" toisten ihmisten vihaanpurkaukset?


Emme. Me emme ole koskaan vastuussa kenenkään toisen ihmisen tunnetiloista.


Emme myöskään omalla läsnäolollamme aiheuta noita purkauksia, vaan suuttumuksen tai halveksunnan syy on syyttäjässä itsessään. Hän ei siis tunne myötätuntoa vaan korkeintaan ylpeyttä.


Skeptikot sanoisivat, että hän "saarnaa" tai "jeesustelee" eli taivastelee (vaikka alkuperäisessä jeesuslaisuudessa ei kehotettu sellaiseen, "jeesustelu"-sana on reaktio kristilliseen moralismiin).


Voimme kyllä lähteä mukaan "sanailuun" tai tappeluun, joka perustuu negatiivisiin tunnetiloihin eli erillisyysharhaan, jolloin olemme tunnetasolla itsekin osallisia tuohon tappeluun - mutta jos olet itse mielenrauhan tilassa ja toinen ihminen haukkuu sinua, niin et ole hänen hyökkäyksestään vastuussa.


Ja jos säilytät aidon myötätunnon tunnetilan itse, niin tuo hyökkäys ei voi kestää kauan, koska "rakkaus sammuttaa aina vihan". Rakkautta tunteva ihminen on siis aina vaikutusvaltaisempi kuin yksikään matalammissa tunnetiloissa oleva, koska myös pelokkaiden ihmisten todellinen olemus on aina mielenrauhan tilassa.


"Totuus sattuu" (ns. "sielunkipu", joka johtuu riitelystä oman sisäisen tiedon kanssa) ja siksi "totuudenpuhujaa eli viestintuojaa" usein syytetään asioista, joihin heillä ei ole "osaa eikä arpaa". Mutta ihminen, joka kertoo omaa totuuttaan ei tunne syyllisyyttä ja siksi "sanat eivät haavoita" häntä.