Oma asenteesi ratkaisee sen, onko joku ilmiö "siunaus vai kirous"

 

Turismin näkeminen joko "siunauksena tai kirouksena" on hyvä esimerkki vetovoiman laista ja omien asenteidemme vaikutuksesta subjektiiviseen todellisuuskokemukseemme.


Monella on vielä tuoreessa muistissa korona-aika, jolloin esim. espanjalaiset turismin parissa työskentelevät olivat epätoivoisia, kun matkailijat kaikkosivat maasta ja rahantulo loppui.


He loivat samalla hyvin voimakkaita toiveita siitä, että turistit palaisivat.


Ja yksi korona-pandemian aikaansaaja (aika-avaruuteen saattaja) oli nimen omaan tyytymättömyys nk. massaturismiin, eli ihmiset kaikkialla maailmassa "saivat mitä itse tilasivat".


Kun turistit sitten turistikohteisiin palasivat, monet paikalliset ihmiset kokivat heidät jälleen lähes välittömästi ongelmana, ja esim. Barcelonan kaupungissa kritisoidaan nykyisin korkeita vuokria ja massaturismia ampumalla matkailijoita vesipyssyillä.


Vain sellainen ihminen, joka pyrkii tietoisesti näkemään myös elämän "aallonpohjat" arvokkaina ("hengähdystaukoina"), uskoen siihen, että kaikki tilanteet ovat aina vain väliaikaisia, voi tuntea onnellisuutta missä tahansa olosuhteissa.


Turisti, jota ammutaan vesipyssyllä voi iloita virkistävästä suihkusta sen sijaan, että suuttuisi ampujalle ("käännä toinenkin poski", kunnioita aina vihaista, sillä hänen motiivinsa toimia on pelko).


Toiveidemme manifestoitumisprosessi on koko ajan käynnissä, myös silloin, kun koemme haasteita ja näennäistä ahdinkoa. Jos turismin parissa tyskentelevät iloitsisivat matkailijoiden kanssa, he eivät kokisi mitään turismiin liittyvää ns. lieveilmiötä ongelmana.


Iloitse siis aina toisen ihmisen onnesta ja olet itsekin onnellinen. Emme ole erillisiä.