Miksi ns. Murphyn laki toteutuu?

 

Miksi ns. Murphyn laki toteutuu?



Alun perin Murphyn laki on Yhdysvaltain armeijan kapteeni Edward A. Murphyn mukaan nimetty periaate, jonka mukaan ”jos jonkin asian voi tehdä monella tavalla ja näistä tavoista yksi johtaa onnettomuuteen, ennen pitkää joku tekee asian sillä tavalla”.



Ilmiö tarkoittaa kansanperinteessä kuitenkin useimmiten lainalaisuutta "jos jokin asia voi mennä pieleen se menee pieleen".



Meistä jokaisella on valmiita uskomuksia liittyen erilaisiin asioihin ja asiat "käyttäytyvät ja näyttäytyvät" elämässämme aina täsämälleen omien uskomustemme eli ennakkoluulojemme mukaisina.



"Jumala ja kohtalo" ovat siis vain ihmiskunnan keksimiä tekosyitä sille, että emme suostu näkemään omaa osallisuuttamme kaikessa, mitä meille tapahtuu.



Esimerkki: Ihminen on masentunut, hankkii lemmikin kohottaakseen tunnetilaansa ja kokee sen jälkeen paljon ongelmia tuon lemmikin kanssa - jotta havaitsisi, että ongelmat eivät liity tuohon lemmikkiin vaan masennukseen.



Tilanne, jossa ihminen alunperin inspiroitui hankkimaan tuon lemmikin oli siis negatiivinen eikä inspiraatio ollut intuitiivinen vaan lähtöisin matalammista kollektiivisista ajatusvirroista.



Lähtökohdat "matkalle" tuon lemmikin kanssa eivät siis olleet suotuisat, ja siksi onneton matka myös päättyy (omistajan näkökulmasta) onnettomasti ja lemmikki kuolee.



Omistaja jatkaa taistelua ja hankkii uuden lemmikin, joka sekin aiheuttaa ongelmia ja lopulta kuolee.



Joka kerta, kun tuon ihmisen tunnetila uuden lemmikin hankkimisen hetkellä hieman kohoaa, entiset negatiiviset tunnemuistot eli pelot pyrkivät esiin, jotta omistaja saisi tilaisuuden luopua noista peloista ja muuttaa suhtautumistaan.



Mutta koska hänen pelkonsa eli ennakkoluulonsa liittyen noihin lemmikkeihin on jo hyvin voimakas, niin hän ei koskaan ehdi pysyä huolettomuuden tilassa tarpeeksi kauan, jotta pelottavat muistot hälvenisivät. Epäonninen omistaja on siis jo valmiiksi "maalannut pirun seinälle" taistellessaan masennustaan vastaan hankkimalla uusia lemmikkejä kuolleiden tilalle. Valmiit pelot siis todellistavat eli ilmentävät ja vahvistavat itse itseään.



Vasta sitten, kun lemmikkien ja niihin liittyvän epäonnen ajatteleminen tuntuu masentuneesta ihmisestä niin pahalta, että hän päättää olla ajattelematta lemmikkejä lainkaan, alkaa "paranemisprosessi" eli pelot eivät enää kasva, koska omistaja ei enää aktivoi omia pelkojaan.



Jos tämä lemmikinomistaja löytää miltä tahansa muulta elämänalueelta asioita, jotka tekevät hänet iloiseksi, niin myös hänen suhteensa lemmikkeihin saa tilaisuuden alkaa muuttua myönteiseksi. Tuskalliset muistot alkavat siis muuttua päinvastaisiksi huomion puutteessa.



Siksi saamme aina sen, mistä päästämme irti eli minkä tavoittelemista emme enää edes yritä.



Murphyn laki toteutuu siis matalassa tunne- ja uskomustilassa, mutta kaikki kokemamme negatiivinen synnyttää myös aina toiveen paremmasta, eli Murphyn laki muuttuukin vastakohdakseen korkeavärähteisessä tunnetaajuustilassa.



Murphyn laista eli todellisuudessa siis vetovoiman laista johtuvat kaikki epäonnnistumisemme ja "kohtalonomaisilta" tuntuvat tragediamme:



Jos et usko saavasi rahaa, pyri olemaan ajattelematta rahaa.
Jos et usko löytäväsi onnellista parisuhdetta, pyri olemaan ajattelematta parisuhteita.
Jos et usko löytäväsi mukavaa työpaikkaa, pyri olemaan ajattelematta työpaikkoja.
Jos et usko paranevasi sairaudestasi, pyri olemaan ajattelematta sairauttasi.
Jos et usko "oikeuden" toteutuvan, vältä omaa tarvettasi olla oikeassa.



Helpommin sanottu kuin tehty, mehän elämme fyysisessä ja materiaalisessa maailmassa.



Mutta ajatuksia tietoisesti hallitsemalla tai meditoimalla eli hiljentämällä ajatusmelu säännöllisesti kokonaan onnistut luopumaan mistä tahansa kielteisistä ennakkoasenteista.



Kohtaa pelkosi "silmästä silmään" kun olet saavuttanut mielenrauhan tilan. Älä siis säikähdä kun vihdoin löytäessäsi ilon törmäät vielä kerran "pahimpaan ongelmaasi". Olet nyt hyvin lähellä tilannetta, jossa pelkosi katoaa lopullisesti, koska et enää pelkää pelkoasi vaan kunnioitat sitä tietoisesti.



"Pimeintä on juuri ennen aamunkoittoa."



Ja tuolla kaikkein pimeimmällä hetkellä aikaansaamasi manifestaatiot ovat usein jo niin ylidramaattisia, että "et voi muuta kuin nauraa" käsittämättömälle epäonnellesi. Ja kun naurat, niin tunnetilasi kohoaa, mielesi resistanssi pääsee purkautumaan ja onnistut yhtäkkiä asiassa, jossa et enää koskaan uskonut voivasi onnistua.