Kristinuskon perustajat tekivät "jumalasta ihmisen kuvan", egoistin

 

Miten pitäisi suhtautua sellaisiin raamatunjakeisiin, joissa profeetta Jeesus väittää olevansa "tie, totuus ja elämä". Esim. Joh 14: "Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin."



Olen sitä mieltä, että noihin ihan arkisiin ja käytännönläheisiin, henkisen (buddhalaisen) opettajan vetovoiman laista ja tietoisesta luomisesta (magiikasta) kertoviin sanoihin on kiinnitetty kohtuuttoman paljon huomiota. Jeesuksen asema henkisenä opettajana on siis "melodramatisoitu", ja luultavasti vastoin tuon profeetan omaa tahtoa ja tarkoitusta.



Ja näin on tehty siksi, että Jeesuksen legenda "pyhitettiin" jo ajanlaskumme alkuvuosisatoina, vaikka hän oli ihan tavallinen shamanisti ja vetovoiman lain tuntija (itse en usko, että hän edes kuoli ristillä, esim. Pyhän Issan tarina on paljon uskottavampi). Jeesuksen oppi muutettiin siis käytännöllisestä shamanistisesta ja buddhalaisesta opista monoteistiseksi, kun uutta uskontoa rakennettiiiin, gnostilaisuus syrjäytettiin, magiaoppia sensuroitiin ja apokryfisiä tekstejä ei hyväksytty Raamattuihin.



Legenda alkoi siis "elää omaa ellämäänsä" jo hyvin varhaisessa vaiheessa, ja profeetan alkuperäinen oppi muuttui myös sisällöltään aivan toisenlaiseksi, "isä jumalan" palvontaopiksi. Paradoksaalisesti siis juuri sellaiseksi pelkoon perustuvaksi opiksi, jota monet kristityt kutsuvat "pakanalliseksi".



Esim. Intiassa vastaavanlaisia "tietäjiä" on ollut aina paljon, mutta heitä on ollut myös shamanistikulttuureissa, kuten suomalaisten, saamelaisten, mongolien ja intiaanien yhteisöissä.



Kun joku päätti, että "Jeesus on jumalan ainoa poika" ja "jumala" on yli päätään ylempänä olentona olemassa, niin itämainen rakkauden oppi muuttui monoteistiseksi, ihmisen alamaisuuteen perustuvaksi opiksi, jossa oli "henkinen hierarkia".



Henkisyys ja kaikkeus siis ikään kuin inhimillistettiin. Jumalasta tehtiin ihmisen kuva, egoisti!



Koska ihmiskunnan ajatusvirrat ovat kollektiivisia, niin yksi henkilö voidaan tuolla tavalla nostaa muiden ihmisten yläpuolelle, vaikka me olemme kaikki "jumalia ja tietoisia luojia" ollessamme tyytyväisiä, siis hyvällä mielellä. Toki tietoisempia ovat sellaiset, jotka kykenevät arvostamaan myös negatiivisia tunteitaan eli katsomaan itseään korkeamman minänsä silmin myös rajallisuutta kokiessaan, ja jotka ovat kokeneet todellisuuden tietoista manifestointia.



Mutta muita ARVOKKAAMPI ei ole kukaan meistä, oli kyse sitten "profeetoista", "pyhimyksistä" tai "tietäjistä". Olemme kaikki yhtä.



Myös ajatus "sieluniästä" on hierarkinen, eli että ajatellaan toisten sielujen olevan nuorempia ja kokemattomampia, ja toisten taas vanhempia ja viisaampia. Kyse sieluniässäkin on vain erilaisista näkökulmista, ei arvojärjestyksestä.