Se, mikä on "pahaa tai hyvää" perustuu aina uskomuksiin ja mielipiteisiin

 

Se, mikä on "pahaa tai hyvää" perustuu aina uskomuksiin ja mielipiteisiin.


Esim. kiroilu, seksuaalisävytteinen puhe ja suorasukaisen flirttailevat laulut ovat suomalaisessa agraarikulttuurissa olleet täysin normaalia tapa- ja seurustelukulttuuria - myös vanhempien ihmisten ja nuorten kesken.


Kukaan ihminen ei siis ole "paha ja törkeä", ellei joku tuomitse häntä sellaiseksi.


Vastaanottaja eli "uhrihan" mahdollistaa aina itse "pahuuden", silloinkin, kun tekijä on jostain syystä syyntakeeton, eli ei itse pidä tekojaan tuomittavina.


Metoo-kampanja, jossa miehet tuomittiin, oli hyvä esimerkki tästä.


Ja vastaavasti: Täysin viaton uhri ei syytä "pahantekijää", koska hän ei ole vielä oppinut pelkäämään ja tuomitsemaan.


Eri kulttuureissa on myös hyvin erilaisia kulttuurisia käsityksiä siitä, mikä on "pahaa ja väärin". Esim. monissa heimokulttuureissa on ollut hyvin tavallista, että teini-ikäiset pariutuvat (esim. solmivat "mustalaisliiton").


Asia, jota ei paheksuta, ei siis ole "paha". Tämä ilmiö näkyy nykymaailmassa siten, että monet nuoret ihmiset eivät paheksu tverkkaamista, strippaamista, käytetyjen alusvaatteiden kauppaamista, prostituutiota ja muuta seksityötä eivätkä avoimia parisuhteita.


Ihminen, joka ei tuomitse itseään eikä muita, ei kärsi.


Elä ja anna muidenkin elää - haluamallaan tavalla.