"Paha anoppi" ja katkera, jätetty puoliso ovat vihaisia, koska he eivät arvosta itseään

 

Oletko koskaan miettinyt, miksi on syntynyt stereotyyppinen kuva "rasittavasta anopista"?


Tuo karikatyyrihan tarkoittaa naista, joka sekaantuu muiden ihmisten asioihin ja kun häntä yritetään miellyttää, hän ei lähde poikansa tai tyttärensä perheen luota kulumallakaan, vaan pyrkii kontrolloimaan, paapomaan, syyttämään, uhrautumaan...


Hänkin on siis hyväätarkoittava, mutta silti - ja juuri siksi! - häntä inhotaan.


Todellisuudessa nuo inhoajat inhoavat itseään eli sitä, että he yrittävät mielistellä anoppia, josta tulee perheelle päivä päivältä enemmän rasite.


Anoppi puolestaan vaistoaa mielistelyn (joka ei ole aitoa kunnioitusta) ja etsii kiihkeästi hyväksyntää noilta nuoremmilta ihmisiltä. Ja kun hän kokee, että ei saa sitä (hyväksyntää ei voi koskaan saada muilta kuin omalta itseltä), niin hän yrittää kohottaa tunnetilaansa kontrolloimalla ja määräilemällä eli hän ei kunnioita poikaansa ja miniäänsä/tytärtään ja vävyään, ja nuoripari "saa mitä itse tilaa".


Miellyttämisenhalu on aina nöyristelyä ja negatiivinen tunnetila.


Tuloksena on kärsimys, koska kumpikaan osapuoli ei kunnioita toisiaan.


Samanlainen hahmo on jätetty puoliso. Myös jätetystä tulee "rasittava" ja jopa aggressiivinen, jos hänelle ei olla rehellisiä eli häntä ei rakasteta ehdottomasti, erotilanteesta huolimatta.


Saamme aina muilta ihmisiltä juuri sitä, mitä heiltä itse tunnetaasolla tilaamme.