Kuinka ennen 1980-lukua syntyneet suomalaiset selvisivät usein hengissä ilman pyöräilykypäriä, jarrusukkia ja turvavöitä?
Vain sellainen pelko, johon liittyy voimakas kollektiivinen uskomus vaikuttaa suurten ihmisjoukkojen elämään eli mahdollistaa monien ihmisten pelkojen manifestoitumisen.
Sodanjälkeiset sukupolvet ja heidän äitinsä pelkäsivät usein isiään/miehiään, ja siksi isät/miehet olivat hyvin usein väkivaltaisia.
Väkivaltaa ja onnettomuuksia esiintyy aina, mutta niitä ei voi esiintyä, ellei esiinny myös pelkoa.
Esim. Espanjassa järjestetään edelleen jatkuvasti julkisia juhlia, jossa tuhannet ihmiset (myös lapsiperheet) ja sadat hevoset liikkuvat samalla alueella. Ihmisten ja hevosten välillä ei siis ole aitaa, kuten esim. suomalaisissa ravi- ja ratsastuskilpailuissa.
Maissa, joissa pelätään voimakkaasti hevosten "hallitsemattomia reaktioita" tällaiset juhlat eivät olisi mahdolllisia, koska enemmistö ihmisistä ei usko olevansa tuollaisissa tilanteissa "turvassa".
Suomalainenkin saattaa kyllä ulkomailla matkustellessaan tehdä asioita, joita hän ei tekisi Suomessa. Ja tämä johtuu siitä, että toisen maan ilmapiiri on erilainen ja lomamatkalla olemme usein "hyvällä mielellä", joka vähentää onnettomuusriskiä (ellei onnettomuuden kokeminen ole toive).
Omat uskomuksemme todellistuvat aina.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kommentoi, esitä kysymyksiä tai ilmoittaudu Korkean tunnetaajuuden kohtaamisiin (Barbaarikartanossa) täällä!