Intuitio eli sisäinen tieto - omatunto - on kuudes aistisi

 

Miksi yhdistämme vaistonvaraisen eli yliaistillisen tiedon inhimillisiin aisteihimme, eli maku-, haju-, kuulo-, näkö- ja tuntoaistiin?


Vaistoa eli intuitiivista, sisäistä tietoahan kutsutaan kuitenkin kuudenneksi aistiksi.


"Vainuan palaneen käryä."
"Minulla on nyt sellainen kutina, että onnistumme."
"Näkisin, että mahdollisuuksia onnistumiseen on."
"Tuosta ihmisestä jäi minulle hieman ikävä maku suuhun."
"Kuulen jo hälytyskellojen soivan."
"Omatunto kolkuttaa."


Se, että kuvaamme sisäistä tietoa perinteisten aistien kautta kertoo juuri siitä, että sanaton tieto eli intuitiokin ON aistittavissa, missä mielentilassa tahansa.


Kutsumme tätä sisäistä tietoa usein "omaksitunnoksi", oman tiedon tuntemiseksi.


Negatiivisissa eli egon tunnetiloissa emme vain usein halua noudattaa omantuntomme ohjausta.


Jos taas olet selkeyden mielentilassa ja TIEDÄT jonku asian olevan totta, niin tunnet resonanssin ihollasi "kylminä väreinä" eli iho menee kananlihalle. Intuitiivinen tietosi värähtelytaajuus on silloin sama kuin vastaanottamasi ajatuksen eli tiedon taajuus. Tunnet siis jonkin asian todeksi konkreettisesti tuntoaistisi välityksellä.


Myös negatiiviset tunteet kuten pelko ja häpeä tunnetaan eli ne manifestoituvat kehossa: Pelko "sumentaa näköaistin" (kun ihminen on esim. paniikkihäitiötilassa) tai pelokkaan "tukka tuntuu nousevan pystyyn" (vs. koiran ja kissan niskakarvat kohoavat, kun niitä uhataan), häpeää tuntevaa ihmistä "kuumottaa" eli hän punastuu ja vihaisen ihmisen "otsasuonet pullistuvat". Katkeran ihmisen suussa taas maistuu "katkera eli kitkerä kalkki, jonka hän joutuu nielemään".