Pääseekö kiusaamisesta tai syrjinnästä eroon pohtimalla noiden kokemusten syitä?

 

Pääseekö kiusaamisesta tai syrjinnästä eroon pohtimalla noiden kokemusten syitä?

Pääsee, jos havaitaan ongelma ja lakataan sitten heti tuijottamasta ongelmaa eikä syytetä ketään. Kaikki syrjintä ja kiusaaminen perustuu osallisuuteen. Kukaan ei ole koskaan "syyllinen ja paha" eikä kukaan ole "viaton uhri".

Esim. traumaterapiat saattavat kestää vuosikausia, jos menneisyydessä koetuista "epäreiluista" tapahtumista ei päästetä irti, eli jos kieltäydytään vastaanottamasta ratkaisua.

Terapiasuhteet muuttuvat lopulta sosiaalisiksi suhteiksi, eli potilas menee terapiaan "tavan vuoksi" (omien ongelmien käsittely voi tuntua egosta hyvältä: "olen tärkeä") ja koska terapeutti haluaa palkkaa, suhdetta jatketaan.

Hyödyllistä olisi siis kuitenkin vain ymmärtää kiusaamisen tai muun syrjinnän olevan aina "kahden kauppa" eli jos pohdimme, miksi joku kiusaa tai syrjii, niin pitäisi kysyä myös "miksi joku tulee kiusatuksi".

Ja kun tämä asia on oivallettu, eli että molemmat ovat pelokkaita ja siksi vihaisia, niin meillä on ratkaisu kiusaamisongelmaan: Oman itsen rakastaminen. Ja sen valinnan voi jokainen tehdä vain itse.

Mitä "kamalammat" lapsuuskokemukset, sitä viisaampi aikuinen voi lapsesta kasvaa, jos hän löytää itserakkauden. Ja siksi näkökulma pitäisi tällaisissa keskusteluissa aina olla: Kiitos, rakkaudettomat vanhempani että opetitte minulle, kuinka epämiellyttävää rakkaudettomuus eli pelkääminen ja vihaaaminen on.