Vankeuden ja rajallisuuden kokemus on pelkästään mielentila

Miten on mahdollista, että mistä tahansa ns. mahdottomasta tilanteesta eli konkreettiselta tuntuvasta "olosuhteiden aikaansaamasta" vankeudesta eli pattitilanteesta, josta ei juuri nyt näytä olevan mitään "pakotietä", voi vapautua millä hetkellä tahansa?

Se on mahdollista siksi, että ainoa asia, joka saa sinut TUNTEMAAN voimattomuutta ja rajallisuutta missä tahansa olosuhteissa on oma mielesi.

Jos koet olevasi "velkavankeudessa" (et usko voivasi maksaa velkojasi) niin lopeta velkojesi ajatteleminen. Ajattele aineettomia asioita, joita kukaan ei voi sinulta ottaa pois: Hengitysilma, luonnon kauneus ja tasapaino, oma viisautesi, se että maapallo pysyy radallaan, saat ruokaa ja juomaa joka päivä jne.

Jos elät parisuhteessa tai perheessä, jossa et viihdy, niin muista, että elämässä kaikki voi muuttua hetkessä. Kaikki mitä toivot, voi todellistua. Ja toiveesi todellistuu välittömästi, jos tunnetilasi kohoaa. Vaikka olisit kuinka ahdistunut tahansa, niin voit sekunnissa vihaa tuntemalla vapautua ahdistuksesta. Viha on voimattomalle voiman tunne hetkellisesti.

Jos olet yksinäisyyden vankilassa, etkä tiedä, mistä tai miten voit löytää kumppanin, niin ajattele kuinka paljon maailmassa on ihmisiä. Ja ajattele, kuinka moni löytää tänäänkin itselleen kumppanin, jonka kanssa hän viettää vuosia. Eikä kyse ole sattumasta, vaan toiveiden toteutumisesta, synkronisesti parhaalla mahdollisella hetkellä. Se, joka tänään iltapäivällä löytää itselleen rakastetun ei vielä nyt aamupäivällä tiedä sitä! Hän rakastaa itseään ja nauttii olemassaolosta, joten rakastetun löytäminenkin on mahdollista (vetovoiman laki).

 
Vaikka olisit ihan oikeasti vankilassa eli "kiven sisässä" (jokainen meistä voi joutua myös oikeaan vankilaan, jos ajautuu tilanteeseen, jossa negatiivinen tapahtumaketju johtaa kohtalokkaaseen rikokseen), niin sielläkin voit tuntea mielenrauhaa, aivan samalla tavalla kuin erilaisia uskontoja harjoittavat munkit tuntevat luostareissa. Vankeus on pelkästään mielen vankeutta myös silloin, kun vankilan portti on lukossa. Vangit eivät ole "pahoja" ja vapaudessa elävät "viattomia". Luomme itse olosuhteemme ja voimme siis tuntea vapauden tunnetta myös vankeudessa.

Ihmiskunta on aina rakastanut kärsimystä ja taistelua siksi, että taistelun LOPPUMINEN tuntuu voitolta. Kärsimys on kuitenkin tarpeetonta, ellet paradoksaalisesti nauti siitä. Voit tuntea mielenrauhaa myös ajattelemalla hetken ongelmaa ja sitten vain päästää irti, jolloin ongelmasi alkaa välittömästi ratketa.
Sinun ei tarvitse leikkiä sidontaleikkejä nauttiaksesi konkreettisesta vapautumisesta. Voit kyllä antaa muiden sitoa itsesi ja sitten masokistisesti nauttiaa siitä, että et pelkää vaan oletkin sisäisesti voimakas ja rohkea. Mutta välttämättömiä tällaisten tilanteiden aiheuttaminen itselle ei ole.

 
Myös sitoutuminen tiettyyn työpaikkaan vuosikymmenien ajaksi on oma valinta ja voit kokea työurasi nautinnollisena - tai vankeutena, josta vapaudut vasta eläkkeellä. Jos et nauttinut työstäsi niin et nauti eläkkeelläolostasikaan.

 
Kivun kohtaamista voi harjoitella myös valelemalla jäässä olevia käsiä lämpimällä vedellä luottaen siihen, että lämpenemisen aikaansaama voimakas kipu ei hallitse sinua sillä tiedät, että kipu loppuu pian
Ja olisit voinut välttää myös tuon kivun pitämällä käsissäsi parempia hansikkaita.

Se, jonka mieli on vapaa, ei ole koskaan eikä missään tilanteessa olosuhteiden eikä muiden ihmisten vanki!