Miksi monet "henkiset" ja uskovaiset ihmisen halveksivat materiaa ja tuomitsevat fyysisyyden?

Miksi monet "henkiset" ja uskovaiset ihmisen halveksivat materiaa ja tuomitsevat fyysisyyden?

Materian ja fyysisyyden halveksunta johtuu monoteististen uskontojen ihmistä syyllistävästä tulkinnasta, ja myös monijumalisten uskontojen kuten hindulaisuuden negatiivisista tulkinnoista.

 
Buddhalainen ja taolainen ajattelu taas perustuu (pohjimmiltaan) keskitien kulkemiseen ja materian ymmärtämiseen henkisenä (mitäänhän ei ole todella edes olemassa).

 
Kun esim. Jeesuksen oppia aletttiin tulkita pelosta ja syyllisyydestä käsin (keksittiin tarina ristinkuolemasta ihmisten "syntien" puolesta), niin alkuperäinen buddhalainen Jeesuksen oppi muuttui tavallaan "saatananpalvonnaksi" eli pelkoon perustuvaksi uskonnoksi.

"Jumalasta" tuli samanlainen egoistinen hahmo kuin "saatanasta".

 
Ja kun ihminen pelkää, hän tuntee syyllisyyttä ja vapautuakseen syyllisyydetä hän syyttää. Ja materia on ollut hyvä tekosyy syyllisyydelle ja syyttämiselle, koska tuon syyllistävän kristinuskon mukaan saamme palkkiomme kärsimyksistä vasta "taivaassa", siis vasta kuolemamme jälkeen.

 
Sama ideahan on omaksuttu myös islamiin.

 
Alkuperäinen Jeesuksen oppi taas pyrki ohjaamaan ihmisiä tuntemaan iloa tässä elämässä, "tulemaan lasten kaltaisiksi". Moni uskovainen elää pelon ja vihan vallassa, koska Raamattu on siis erittäin ristiriitainen kirja (VT versus UT) ja myös nuo erilaiset tulkinnat ovat suorastaan skitsofreenisiä. Jos "jumala on rakkaus" niin tuo rakkaus ei voi olla yläpuolellamme ilman, että kärsimme itse, eli emme rakastakaan itseämme.