Kokemuksemme maailmasta ja todellisuudesta on unta

Ovatko kokemuksemme todellisuudesta ja tunnetilamme "totta"?

Molemmat ovat totta vain omana havaintonamme eli tulkintanamme energiavärähtelystä. Kokemuksemme todellisuudesta maailmassa on siis vain unta, ei todella olemassaolevaa.

 
Tunnetilamme määrittää sen, millaisia ajatuksia vastaanotamme. Ajatukset joita vastaanotamme vahvistavat tämänhetkistä todellisuuskokemustamme (kana ja muna ovat olemassa yhtä aikaa, koska aikaa ei ole).

 
Ego kokee olevansa "olemassa" juuri sellaisessa todellisuudessa, kuin missä se kullakin hetkellä on. Ja koemme olevamme egoja eli yksilöitä alemmilla tunnetaajuuksilla (ns. negatiiviset tunnetilat, joihin kuuluvat myös sääli, toiveikkuus ja uskominen).

 
Jokainen ihminen on kuitenkin samalla koko ajan myös korkeampi tietoisuus eli egottomuus (maailmattomuus) ja juuri siksi tunnemme tunnetiloja. Tunnetilat ovat indikaattoreita siitä, kuinka kaukana olemme todellisesta olemuksestamme joka on ei-erillisyys, kaikkivoipaisuus, tieto siitä, että ajatus manifestoituu ja että absoluuttista todellisuutta ei ole.

 
Ihminen joka tuntee täysin puhdasta rakkautta ei siis tuolla hetkellä tunne olevansa erillinen muusta maailmankaikkeudesta vaan hän on "maailman omistaja". Kirjaimellisesti. Mikä tahansa on hänelle mahdollista.

Hevonen laumassa on samalla sekä lauman jäsen että lauma. Se ilmentää "yksilöllisyyttään" muiden lauman jäsenten seurassa esim. kun se testaa omaa paikkaansa hierarkiassa, mutta se ei kuitenkaan koe olevansa "henkilö jolla on omia päämääriään tulevaisuudessa". Eläimet ja kasvit kokevat elämää nykyhetkessä, eivät luo sitä ja "tulevaisuutta" ajatuksillaan. Kesyt eläimet kyllä saattavat jossain määrin oppia imitoimaan ihmisten käytöstä ja negatiivisia tunnetiloja kuten häpeää, mutta silti ne elävät ajattomuudessa. Jos ihminen inhimillistää eläimen niin hän myös näkee eläimen käytöksen inhimillisenä, havaitsija vaikuttaa aina havaintoon todellisuudesta.