Todellisuutesi on vain ajatus, elämys johon uskot - ja siksi kokemasi todellisuus on totta sinulle

Kaikkea nykyisin  ns. tieteellisesti todistettua on ennen tuota todistamista pidetty "hihhulismina". Ja näin on ollut siksi, että pidämme totuutena aina vain sellaisia asioita, joiden uskomme itse olevan totta. Ja tieteelliseen todistamiseen uskova uskoo tuon todistamisprosessin luovan "todellista totuutta".Vaikka tieteellinen ns. totuuskin on aina kuitenkin vain senhetkinen "paras oletus" eli hypoteesi, ei siis absoluuttinen totuus, niin tieteseen luottavat ihmiset hauavat usein pitää tiukasti kiinni omasta uskostaan tieteeseen, koska vakaa usko johonkin yleisesti todistettavaan ja todennettavaan  luo turvallisuudentunnetta, ja mahdollistaa edes ajoittaisen mielenrauhan. Kullakin hetkellä hyväksyttyyn tieteelliseen totuuteen uskova joskus myös halveksii sellaisia ihmisiä, jotka uskovat esimerkiksi intuitiiviseen tietoon. Ja tuo halveksunta kertoo negatiivisena  tunnetilana siitä, että tieteeseen uskova on halveksiessaan itse erossa korkeammasta minästään, eli sisäisesti hänkin tietää, että myös "tieteellinen totuus" perustuu uskomuksiimme.

Esimerkiksi lääketieteelliset kokeet, joissa koehenkilöinä ovat ihmiset, eivät koskaan voi tuottaa absoluuttista tietoa siksi, että jokaisen koehenkilön terveydentila on juuri sellainen, kun millaiseen hän itse kullakin hetkellä uskoo. Kemialliset lääkkeet siis voivat kyllä parantaa koehenkilön oloa, jos niillä vaikutetaan oireisiin eli tuntemuksiin, jonka jälkeen plasebovaikutus, eli ihmisen oma usko paranemiseen käynnistyy, tunnetilan kohoamisen seurauksena (solumme ovat autonomisia, ja pyrkivät aina harmoniaan, jota terveys aina on). Mutta jos ihminen ei usko paranemiseen, niin hän ei voi parantua, lääkkeen vaikutuksesta huolimatta, koska hän ei tunnetasolla "halua" parantua, eikä siis usko paranemiseen. Ja länsimaisen lääketieteen kehitys on hyvin hidasta juuri siksi, että vaikka tunne-elämän ja terveyden yhteys tunnetaan, ja plasebo-ja nosebotutkimuksiakin on tehty paljon, niin tunne-elämän vaikutusta paranemiseen ja sairastumiseen silti edelleen vähätellään, koska tunnetiloja (tunnetaajuuksia) ei voi "tieteellisesti mitata". Ihmisolentoa ja hänen elimistöään tutkitaan siis fyysisesti ja kemiallisesti, havainnoimalla ja tekemällä kokeita ja mittauksia, mutta terveyden todellinen mahdollistaja, eli solujen harmoniaan johtava korkea tunnetila, jää toisarvoiseksi.

Ja sellainen ihminen, joka ei  usko tieteellisiin totuuksiin, pitää puolestaan niitä huuhaana, jos ne poikkeavat hänen omista uskomuksistaan. Esimerkiksi ihminen, joka uskoo, että Raamatun kertomukset ovat kaikki kirjaimellisesti totta, myös kokee ne tosiksi - niin kauan, kun hän itse uskoo niihin. Ja Raamatun kirjoituksiin uskova ei useimmiten halua edes tietää, miten kirja nimeltä Ramattu on syntynyt, ja kuinka paljon satoja eri Raamatunversioita on vuosisatojen aikana muutettu, koska hän ei halua menettää uskoaan, joka tuntuu turvalliselta. Ja tällainen ihminen usein hermostuu, jos hänelle kerrotaan sellaisista muista maailman uskonnoista, jotka ovat historiallisesti vanhempia, kuin kristinusko (joka sekin on pirstaloitunut lukemattomiin erilaisiin lahkoihin). Hermostuminen johtuu tässäkin tapauksessa "uskon menettämisen pelosta", ja siitä sisäisestä tiedosta, että kaikki uskonnot ovat vain tunnekokemukseen perustuvia mielipiteitä, joihin joku tai jotkut uskovat, ja jotka kuvittelevat kaltaistensa uskovan täsmälleen samalla tavalla (mikä sekin on uskomusharha). Ja että "jumalan ilmoituksetkin" ovat alun perin olleet aina ns. kanavoitua tietoa, jonka joku ihminen (profeetta/selvänäkijä) on intuitiivisesti vastaanottanut, ja joka on myöhemmin kirjoitettu ylös, ja josta jokainen kirjoittaja ja kääntäjä on tehnyt oman tulkintansa.

Toisaalta myös kuka tahansa uskovainen, tai kuka tahansa tieteentekijä, tai tieteeseen uskova, voi myös seurata omaa korkean tietoisuuden intuitiotaan, ja siten tunnetasolla tiedostaa luovansa itse oman todellisuutensa uskomuksillaan. Uskonnollisuus, tai tiedeuskovaisuus, ja ns. agnostisismi tai skepsismi, eivät siis nekään  myöskään estä resonanssia korkeamman minämme kanssa, eli sisäisen tiedon vastaanottamista.

Jos haluat  ymmärtää vetovoiman lain ns. loogisesti, eli "järjellisesti", niin ajattele jokaista ajatustasi aineena, jolla on vain erilainen värähtelytaajuus, kuin kiinteällä aineella, jota voimme tunnustella tuntoaistillamme, tai vaikkapa ilmalla, jonka tunnemme niin ikään tuntemuksena ihollamme tai keuhkoissamme. 

Hyväksythän totuutena myös sen, että aistit värejä, ääniä, hajuja ja makuja, vaikka nekin perustuvat vain taajuuksiin, joita aistisi tulkitsevat. Et siis pidä esimerkiksi musiikkia, maalaustaidetta, tai kulinarismia "huuhaana", vaikka ne kaikki ovat "olemassa" vain siksi, että koet aisteillasi niiden olevan totta. Jos sinulla ei olisi lainkaan aistielimiä, niin et siis kokisi myöskään aistinvaraista todellisuutta "elämyksenä".

Jokainen ajatuksesi on siis välittömästi sitä ajatellessasi  aivan samalla tavalla totta, kuin ns. fyysinen todellisuus, ja  ajatuksesi myös "todellistuvat" fyysiseksi todellisuudeksi, eli perinteisin aistein aistittavaksi aineeksi, jos itse uskot niihin.

Ja aivan yhtä "todellinen" aisti on myös ns. kuudes asti, vaisto eli eli intuitio, ja aistimme todellisuutta tuolla aistilla aina silloin, kun olemme selkeyden tunnetilassa, eli resonanssissa korkeamman minämme kanssa.

Hyväksythän todelliseksi myös kokemasi "rakkauden tunteen", vaikka sekin perustuu vain omaan tunnetaajuuteesi, eikä se siis ole mitään fyysisessä mielessä konkreettista. Puhdas rakkaus on siis intuitiivinen tieto korkeamman minämme, korkean tietoisuuden, vaistotaajuustason, ja ei-erillisyyden tilan olemassaolosta

Ajatus jostakin on siis aivan samalla tavalla olevaa tai ei-olevaa, kuin vaikkapa musiikki, jota joko kuulemme, tai emme kuule. Negatiivisessa tunnetilassa olessamme aistimme ja koemme todeksi ei-toivottuja ajatuksia, ja positiivisessa tunnetilassa aistimme ja koemme todeksi toivomiamme ajatuksia.

Ja siksi mikä tahansa asia, johon uskot, muuttuu ennemmin tai myöhemmin todellisuudeksesi, jos et menetä uskoasi. Sillä vahva uskosi muuttuu tiedoksi, eli todellistaa unelmasi. Se, minkä TIEDÄT olevan totta, on totta.