Vain ehdollinen rakkaus voi tehdä sinut onnettomaksi

 

Ihminen, joka "kärsii rakkautensa tähden", tuntee kärsimystä siksi, että hän ei tunne kärsiessään rakkautta lainkaan - ei itseään, eikä muita ihmisiä kohtaan. Hän vain käyttää sanaa "rakkaus", mutta hän ei siis tunne sitä tunnetasolla. Eikä rakkautta  voi olla olemassa, ilman rakkauden tunnetta. Rakkaus itseä kohtaan on siis aina edellytys sille, että voit rakastaa muita ihmisiä. Ja kärsiessäsi et rakasta ketään, eiväkä muutkaan voi siksi "antaa" sinulle rakkautta, vetovoiman laki estää sen. Rakkaus on aina vain korkea tunnetila, jota tunnet itse, ei siis koskaan mitään sellaista, joka aiheuttaa kärsimystä.

Samoin ihminen, joka on "huolissaan luonnon tuhoutumisesta", ei todellisuudessa auta huolestumisellaan luontoa, vaan hän vain kärsii itse, ja saa itsensä kanssa samalla tunnetaajuudella olevat ihmiset tuntemaan arvottomuutta, syyllisyyttä, vihaa, vahingoniloa tai halveksuntaa - eli kärsimään. Sillä negatiiviset tunnetilat ovat inhimillisen kärsimyksen ainoa syy.

Sellainen ihminen, joka haluaa auttaa muita ihmisiä, ja kokee voimattomuutta ja turhautumista siksi, että ihmiset maapallolla ovat niin eriarvoisia, tai että hyväntekeväisyysjärjestöjen avustusrahat menevät usein "vääriin käsiin", tai että hänen auttamansa ihmiset eivät tunnekaan kiitollisuutta auttajaansa kohtaan, ei todellisuudessa turhautuneena - saati katkerana - voi auttaa ketään. Hänen turhautumisensa kyllä luo toiveen siitä, että maailmassa ei olisi niin paljon kärsimystä, mutta tuo toive ei siis voi toteutua, ellei hän itse lakkaa kärsimästä ja yrittämästä, siis negatiivisesta tunnetilasta käsin. Sillä voimme auttaa muita ihmisiä vain tuntemalla puhdasta myötätuntoa, ja toimimalla korkean minämme inspiroimina, eli pysymällä itse resonanssissa korkean minämme kanssa.

Sanonta "kiittämättömyys on maailman palkka" kertoo tilanteesta, jossa ihminen auttaa muita ihmisiä säälimällä heitä, ja odottaen heiltä kiitollisuutta. Meidän ei tule koskaan odottaa kiitollisuutta keneltäkään, sillä voimme auttaa muita ihmisiä vain arvostamalla autettaviamme, emme siis ajattelemalla, että autettavamme eivät kykenisi itse auttamaan itseään. Olemme kaikki täsmälleen yhtä arvokkaita, ja täysin kaikkivoipia, ollessamme  korkeassa tunnetilassa.

Sanonta "ei kannettu vesi kaivossa pysy" kertoo tästä samasta asiasta: Emme voi saavuttaa hyväätarkoittaviakaan unelmiamme taistelemalla, vaan ainoastaan sallimalla niiden toteutuminen. Taistelumme vain hidastaa unelmiemme toteutumista.

Et siis voi koskaan tehdä elämässäsi mitään "hyvää", jos kärsit samalla itse, eli jos tunnet negatiivisia tunteita niin usein, että ne muuttuvat kärsimykseksi, siis "kärsimyksen todellisuudeksi". Ja siksi empatia ja sääli, marttyyrius ja uhrautuminen, ovat hyödyttömiä tunteita, jos jäät niihin kiinni. Yksi ainoa negatiivinen, eli ei-toivotun ajatus, luo jo positiivisen vastineen itsestään, kärsimys siis vain hidastaa toiveesi toteutumista.

Et voi auttaa myöskään omia lapsiasi, jos pelkäät heidän puolestaan, ja asetat heille rajoituksia vihaisena ja ärtyneenä, sillä lapset ja nuoret eivät kunnioita eivätkä arvosta pelkoa, eivätkä  pelkäävää ihmistä, ellei heitä ole pienestä saakka  pakotettu siihen (ja silloin kyse ei ole arvostuksesta, vaan pelosta ja arvottomuudentunteesta). Pieni lapsi tietää olevansa kaikkivoipa, korkeampi olento, ja hän rakastaa luonnostaan itseään, ja myös huolestuneita vanhempiaan, mutta hän ei siis rakasta huolta, koska huolen tunteminen on olemista erossa korkeammasta minästämme.

Lapset ja nuoret ovat rohkeita, viisaita ja intuitiivisia, ellei heitä pakoteta uhmaamaan, eli taistelemaan vapautensa puolesta.

Samasta syystä monet eläimet karttavat negatiivisessa tunnetilassa olevaa ihmistä, eivätkä ymmärrä vihaisen ja pelokkaan ihmisen käskyjä (esim. koirat ja hevoset), ja myös kasvit reagoivat negatiivisiin tunteisiin luopumalla elinvoimastaan. Kasvi ei siis "kärsi" lakastuessaan, vaan kulkee vain kohti kuolemaa, koska kasvit ymmärtävät, että kuolema mahdollistaa aina uuden syntymän, ja uuden elämän.

Ihminen, joka pelkää sairauksia ja kuolemaa, ja yrittää hallita olosuhteita ja muita ihmisiä ja heidän käytöstään tilanteissa, joissa on luotu "kollektiivisen uhan ilmapiiri", ei todellisuudessa estä kontrolloinnintiyrityksillään sairauksien lisääntymistä, vaan  hän vain lisää niitä. Ja tämä johtuu siitä, että voimme auttaa muita ihmisiä vain omalla esimerkillämme, eli pysymällä korkeassa tunnetilassa, emme siis koskaan voi auttaa ketään negatiivisesta tunnetilasta käsin. Ja jos olet negativisessa tunnetilassa esimerkiksi tarkkaillessasi sitä, käyttävätkö kanssaihmisesi pandemiatilanteessa maskia vai eivät, niin negatiivinen tunnetilasi saa sinut kärsimään, ja samalla vedät  puoleesi juuri niitä ihmisiä, jotka ovat hekin negatiivisessa tunnetilassa, ja jotka uhmaavat sinua. Ja negatiivinen tunnetila saa sairaudet lisääntymään ja pahenemaan, eivät siis virukset tai bakteerit itsessään.

Sairaudet johtuvat siitä, että mielemme ei ole harmoniatilassa, jolloin solummekaan eivät voi parantaa meitä - aivan kuten rakkaudettomuus  ja ongelmat parisuhteessakin johtuvat vain siitä, että  parisuhteen osapuolet eivät rakasta toisiaan ehdottomasti, jolloin parisuhde ei voi olla onnellinen, koska "rakkaus ei ravitse sitä". Eli se, joka syyttää toista ihmistä, millä tahansa verukkeella, ei itse tunne rakkautta, eikä siksi voi myöskään vastaanottaa rakkautta muilta.

Kaikki ihmisinä kokemamme tragediat johtuvat siis lopulta rakkaudettomuudesta. Myös se, että pitkäaikaissairas ihminen kärsii kauan, ja pelkää kuolemaa, johtuu siitä, että hän ei rakasta itseään tarpeeksi parantuakseen, tai kuollakseen fyysisesti, eli vapautuakseen fyysiseltä tasolta. Sillä pelkäämme ja suremme kuolemaa juuri siksi, että kuolemassa ei ole mitään pelättävää, eikä mitään surtavaa. Vain kärsimys on tuskallista, ei siis vapautuminen sairaudesta, tai vapautuminen fyysisestä elämästä.

Sanonta "älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon" kertoo sarkastisesti tilanteesta, jossa yritämme kontrolloida muita ihmisiä tuntematta itse rakkautta -  sen kummemmin itseämme, kuin noita muitakaan kohtaan.

"Pelkkää sanahelinää" on siis sellainen rakkaus, josta puhumme, tuntematta kuitenkaan puhdasta rakkautta.

Puhdas rakkaus on siis ainoa voima universumissa, kaikkivoipaisuuden ja onnellisuuden salaisuus, joka mahdollista mitä tahansa, mitä toivot. Sillä puhdas rakkaus, ilo ja onnellisuus vetää puoleemme lisää samalla tunnetaajuudella värähteleviä kokemuksia ja tunteita. Ja puhdas rakkaus sammuttaa aina myös vihan ja katkeruuden, jota joku muu ihminen tuntee sinua kohtaan. Jos et ole kokenut tätä rakkauden voimaa esimerkiksi omassa parisuhteessasi, niin et ole tuntenut puhdasta rakkautta, vaan ehdollista rakkautta.

Voit ottaa tämän täysin ehdottoman rakkauden voiman käyttöösi milloin tahansa - et siis vain puhumalla siitä, vaan tuntemalla sitä itse.

Sillä sinä olet tuo rakkaus.

***********************************

LÖYDÄT VANHOJEN BLOGIEN ARKISTON KLIKKAAMALLA ETUSIVUN VASEMMASSA YLÄKULMASSA OLEVAA KUVAKETTA! Sieltä löytyy myös mm. kielenkääntäjä, palautelaatikko, sekä tietoa Korkean tunnetaajuuden kohtaamisista.