Viisas ihminen toteuttaa omia, todellisia toiveitaan - viisas ei koskaan moralisoi muita eikä yritä "pelastaa luontoa"

 

Evoluutio eli uuden luominen, jatkuva muutos, ei ole koskaan menetys vaan pyrkimystä kohti harmoniatilaa.


Siksi luonto ei sure lajien kuolemaa, ja metsäpalo, tulivuorenpurkaus tai tulva ei ole tragedia, vaan luonnollinen seuraus siitä, mitä on aiemmin tapahtunut.


Jos haluat itse elää "sovussa luonnon kanssa", niin tee niin vain siksi, että se tuottaa sinulle itsellesi mielihyvää.


Sillä jos kierrätät, jätät elämyksiä kokematta tai teet kuluttajana valintoja moralistisista syistä - koska syytät tai tunnet syyllisyyttä - niin et toteuta omia toiveitasi, ja kärsit siksi vain itse.


Olemme olemassa ihmisinä toteuttaaksemme omia toiveitamme.


Jos moralisoit ihmistä, joka elää "luontoa tuhoten", niin sabotoit todellisuudessa itseäsi, koska moralistina et itse ole iloinen vaan tekopyhä.


Jokaisella todellisuuden havaitsijallla on aina vain oma voima käytössään, etkä voi muuttaa tätä fysiikkaan perustuvaa tosiasiaa, vaikka kuinka uhrautuisit "luonnnon tai tulevien sukupolvien puolesta".

Tulevien sukupolvien takia kärsivä ihminen on masokistinen marttyyri: "Jätin jälkipolville miljoonia ja ne kiittämättömät ryyppäsivät kaikki rahat!".


Luonto voi kyllä milloin tahansa hankkiutua eroon suurimmasta osasta ihmiskuntaa, ja se ei ole luonnolle "surullinen" muutos, vaan luonnon omaa, viisauteen perustuvaa kierrätystä.


Ja tuossa kierrätystapahtumassakin ne jäävät eloon, jotka nauttivat elämästä juuri tässä ihmishahmossa ja haluavat vielä elää.


Ne, jotka kuolevat, vapautuvat, koska kuollut ei koskaaan kärsi.


Kun uusia ihmisiä tai muita olentoja syntyy, niin myös ne kuolemassa vapautuneet moralistit syntyvät uudelleen - korkeammassa tietoisuudentilassa, viisaina.


Elämä ei siis koskaan katoa muutoksissa, energia vain muuttaa olomuotoaan.


Ja siksi kaikki on aina hyvin.