Sinä Olet Luoja

  Voiko ihminen kokea myös taistelun muita vastaan "harmittomana leikkinä"? Kaikestahan seuraa aina "pelkkää hyvää" metafysiikan näkökulmasta. Ei-toivottu vahvistaa aina toiveitamme. Ihminen voi kuitenkin kokea taistelun harmittomana leikkinä vain, jos hän ei pelkää ollenkaan. Ja silloin hän ei taistele ketään vastaan, koska hän ei taistele ITSEÄÄN vastaan. Itämaisten itsepuolustuslaajien alkuperäinen filosofiahan on: "Voimakkain soturi on aina se, joka ei tunne mitään negatiivisia tunteita, ei myöskään sääliä, koska häntä vastaan ei voi yksikään pelokas edes hyökätä" (pelokkaat ja rohkeat elävät aina täysin eri todellisuustioloissa). Pelkokin kannattaa siksi kohdata aina mielenrauhan tilassa, koska silloin ihminen voi huomata, että mitään pelättävää ei ole. Pelkohan on "väärä tunne", eli se kannustaa ihmistä rauhoittamaan mielensä, pyrkimään selkeyden tilaan, jotta negatiivinen tapahtumaketju ei lähtisi käyntiin eikä negatiivisena koettu tilanne...

  Onko erilaisuus rikkautta? Kyllä, erilaisuus eli todellisuuden havaitsijoiden täydellinen uniikkius on elämän kokemisen eli luomisen edellytys. Ja vain jatkuva luominen ja jatkuva muutos on "vaurautta". Elämän energia ei ole koskaan staattisessa tilassa. Jos me kaikki olisimme geneettisesti toistemme identtisiä klooneja, ja myös ajattelisimme ja toimisimme täsmälleen samalla tavalla, niin luomista ei tapahtuisi lainkaan. Luominen tapahtuu siis kokemalla elämää, ja siksi ilman havaitsijaa ei ole kokemustakaan eli todellisuutta. Sellaiset "suvaitsevaiset" ihmiset, jotka säälivät ja ihailevat esimerkiksi kuvitteellisia vähemmistöjä, eivät todellisuudessa ole suvaitsevaisia lainkaan, sillä he ovat luoneet mielikuvan tietyistä ihmisryhmistä tietynlaisina. Ja tuo mielikuva ei ole koskaan totta. Myös kaikki vähemmistöjen edustajat ovat inhimillisiä ihmisiä, ja aina sekaverisiä. Samalla tavalla suvaitsemattomia eli ylpeitä ja pelokkaita ovat avoimesti vähemmistöjä ja ...

  Miksi korkeasti koulutetut, arvostetussa asemassa olevat, lahjakkaat, ihaillut ja taloudellisesti menestyvät ihmiset eivät suinkaan aina ole menestyviä eli onnellisia? Se johtuu siitä, että koulutus, yhteiskunnallinen asema ja raha ei tee ihmisestä viisasta. Ja jos muut ihmiset ihailevat tällaista näennäisesti menestyvää ihmistä, niin hän kokee, että hän ei täytä ihailijoidensa odotuksia. Tai hänestä tulee ylpeä, ja ylpeys perustuu aina pelkoon. Myöskään ihailu ei ole kunnioitusta, vaan pyrkimystä määritellä ihailun kohde "täydelliseksi". Ja kukaan ihminen ei ole koskaan täydellinen. Jos joku ihminen on tänään ihailtu, hän voi huomenna olla halveksittu. Ihailijathan eivät arvosta itseään ja siksi he usein pettyvät myös ihailunsa kohteisiin. Yksikään lääkäri ei voi estää ihmistä sairastumasta ja kuolemasta, koska jokainen ihminen päättää omasta terveydentilastaan ja kuolemastaan aina itse. Yksikään nuori eläinlääkäri ei ole kokenut kaikkia niitä kokemuksia, joita vuosikymmen...

  Miksi mikä tahansa maailmankatsomus tuntuu joskus "toimivan" - ja toisinaan taas tuottavan pettymyksiä? Miksi kirkot ovat pääsisäisenä täynnä, mutta myös islamilla ja muilla uskonnoilla on miljoonia kannattajia? Miksi jokainen tulee omalla uskollaan autuaaksi? Vastaus on yksinkertainen: Todellisuus perustuu omiin uskomuksiimme. Voimme siis liittää minkä tahansa kokemuksen - positiivisen tati negatiivisen - mihin tahansa maailmankatsomukseen ja uskoa, että tuon kokemuksen aikaansai juuri tuo tietty voima: "jumala, sattuma, luonnonlaki tai kohtalo." Sinä itse olet kuitenkin tuo todellinen voima, sillä sinä olet se, joka uskoo. Kaikki tapahtuu tai ei tapahdu aina sinulle, todellisuuden havaitsijalle. Sinä olet tuo "jumala ja luonnonvoima". Sinä olet oman elämäsi kaikkivoipa luoja.

  Miksi viisas ihminen ei tunne sääliä eikä velvollisuudentunnetta, eikä uhraudu tai taistele kenenkään toisen ihmisen puolesta? Jos olet ylpeä ja uhraudut, taistelet ja kärsit "heikkojen" puolesta, niin tunnet hetken mielihyvää, koska uskot tehneesi jotain arvokasta. Nuo hyvät teot luovat siis illuusion omasta arvostasi - jota et ilman tekojasi olisi tuntenut. Todellisuudessa teet "karhunpalveluksen" sekä itsellesi että autettavillesi, koska et kunnioita heitä, vaan uskot heidän olevan heikkoja, ja autat heitä ylpeänä - eli olet itse edelleen pelokas, egoisti. Etkä pelokkaana rakasta itseäsi ETKÄ noita autettaviasi. Ylpeä ihminen on siis kuin vuorikiipeilijä, joka kaivaa kuopan vuoren juurelle, ja kiipeää sitten sankarillisesti ylös kuopasta. Vuori jää häneltä edelleen valloittamatta, ellei hän suostu rakastamaan itseään ja muita täysin ehdoitta. "Sotasankaruuskaan" ei siksi koskaan ole todellista sankaruutta, koska taistelun muita vastaan voi voittaa vai...

  Jos sinulla on joku suunnitelma, johon olet uskonut, mutta joka ei ole toteutunut, niin syytätkö siitä itseäsi? Olet ehkä kertonut tuosta unelmastasi myös muille, ja koska koet epäonnnistuneesi, niin olet alkanut vältellä muiden ihmisten seuraa. Sinua ärsyttävät uteliaat ihmiset, jotka tuntuvat halveksivan sinua, koska olet niin "saamaton", kykenemätön "saamaan mitä haluat". Puolustat itseäsi tuntemalla joskus myös vihaa noita muita ihmisiä kohtaan. Vapauta itsesi itsekritiikistä ja ole rohkeasti "keskeneräinen"! Nuo muut ihmiset eivät nimittäin kritisoi sinua, ellet ITSE tee niin. "Sanat eivät haavoita", ellet ole haavoittuvainen. Olit odottanut unelmaasi kuinka kauan tahansa, niin mielenrauha on silti aina ainoa asia, jota sinun kannattaa tavoitella, sillä hyväksymällä itsesi ja nykyhetkesi olet aina kulkemassa oikeaan suuntaan - silloinkin, kun suunnitelmasi ei tunnu edistyvän lainkaan. Muista, että kaikki muuttuu joka hetki, silloinkin, kun...