Ei voida erottaa toisistaan "yliluonnollista ja luonnollista", sillä kaikki, mitä koemme, on vain uskomus

Ihminen, joka väittää, että hän ei usko "magiikkaan", tai ns. henkiseen ja yliluonnolliseen, uskoo aistiensa kullakin hetkellä välittämään todellisuuteen, eli omaan tulkintaansa värähtelytaajuuksista niin vahvasti, että hän ei tiedosta tuon todellisuuskokemuksen perustuvan vain omiin uskomuksiinsa - jotka siis myös muuttuvat tunnetilojen mukaan. Ja vaikka tällainen henkilö kokisikin esimerkiksi telepatiaa, etiäisiä, tai "ihmeellisiä sattumia" (jotka eivät vaikuta sattumilta), niin hän kieltäytyy uskomasta, että kyse olisi jostakin sellaisesta, jota ns. päivätajuntamme ei osaa järkevästi selittää. Ja tuon "päivätajunnan" heijastama kuva maailmasta jää hyvin rajalliseksi siksi, koska esimerkiksi intuitiivinen tieto, ja yli päätään henkiset kokemukset, rajataan sen ulkopuolelle, keksimällä niille ns. luonnollisia selityksiä.  Emme kuitenkaan voi koskaan erottaa "luonnollista ja yliluonnollista" toisistaan, koska aivan kaikki kokemamme perustuu lopulta aina vain uskomuksiin, eli ne ovat vain ajatus itsestään.

Henkiset kokemukset "yliluonnolliseksi" luokitteleva, epäilevä ja skeptinen ihminen on epäillessään useimmiten negatiivisessa tunnetilassa, mikäli hänellä on valmis, torjuva asenne henkisiä ilmiöitä ja kokemuksia kohtaan. Vain aito agnostikko voi tehdä tulkintoja henkisestä korkeassa tunnetaajuudessa, eli intuition tilassa. Ns. materiaalisen maailmankuvan omaava ihminen pyrkii selittämään myös esimerkiksi rakkauden tunteen aivokemiallisena ilmiönä, eli eräänlaisena mielenhäiriönä (vaikka kyse on taajuusresonanssista oman korkeamman minän kanssa), ja sairaudet "välttämätömänä pahana", biologisena ilmiönä, jota vastaan tulee "taistella" kemiallisilla lääkkeillä. Hän ei siis kykene näkemään solujamme autonomisina, ja vetovoiman lain vaikutuksesta aina harmoniaan pyrkivinä.

Tietoisuuden olemusta, ja myös kollektiivisen tietoisuuden olemusta energiana ja värähtelynä, tutkitaan nykyisin kuitenkin jo aktiivisesti fysiikan ja kvanttifysiikan piirissä. Eli tiedetään, että "tyhjyys on täynnä jotakin", ja että "näkymätön" ei ole suinkaan sama asia kun "olematon". 

Ja myös jokapäiväisessä käytössämme oleva radio- , televisio- ja matkapuhelinteknologia perustuu taajuuksien tulkintaan, ja myös sähkö on elektronien liikkettä, eli sähkö on johdettua energiaa, siis värähtelyä. Eikä ihmiskunta ole koskaan epäillyt äänten ja musiikin, tai värien olemassaoloa, vaikka myös kaikki kuulemamme äänet ja näkemämme värit ovat vain aistiemme tulkintaa taajuuksista. Ja korkea ääni läpäisee materian helpommin, kuin matalala taajuudella värähtelevä ääni. Se, että myös ajatuksemme ovat korkealla taajuudella värähtelevää ainetta pitäisi siis olla jokaisen ihmisen hyvin helppo ymmärtää.

Ja kauan sitten ihmiskunta onkin ymmärtänyt ajatusten ja tunteiden konkreettiset vaikutukset paljon selkeämmin, kuin nykyään. Eli silloin, kun ihminen vielä ajatteli ja puhui, ja "tiesi todellisuudesta" (siis rationaalisessa mielessä) vähemmän, niin hänen "kuudes aistinsa" oli paljon tarkempi, eikä kukaan pitänyt intuitiivista tietoa "huuhaana". Nykyisin monet ihmiset sallivat eläimille (kuten koirille) ihmisaisteista poikkeavan aistiherkkyyden, mutta ihmisen intuitiivinen, eli ns. yliaistillinen herkkyys luokitellaan usein jopa "mielisairaudeksi".

Ensin kristinuskon, ja myöhemmin ns. tiedeuskon vaikutuksesta on sana "taikausko" muuttunut negatiiviseksi, harhaisista peloista kertovaksi käsitteeksi, vaikka alunperin kyse on ollut "taikatiedosta".

Kansanperinteessä esimerkiksi karhulle annetut, ja myös käytännön elämässä käytössä olleet, lukuisat eufenismit, eivät ole nekään alun perin perustuneet "taikauskoiseen pelkoon", vaan mahdollisen pelon (laskeva tunnetila) aikaansaaman manifestaation tietoiseen tiedostamiseen, siis viisauteen, tietoon vetovoiman laista. Samoin uhrirituaaleissa ei alun perin "uhrattu jumalille", ja aneltu niiltä suojelusta, vaan rituaaleilla on valettu eli vahvistettu omaa uskoa, ja "jumalat" ovat olleet vain vertauskuvallisia olentoja, ja todellisuudessa siis uhraajien oma "korkein, kollektiivinen tietoisuus". Toisaalta: "Jumalat", myytit ja myyttiset taruolennot ovat ajatusmanifestaatioina toki "olemassa" aivan yhtä paljon tai vähän kuin kuka tahansa meistä ihmisistäkin. Mutta käsitys "jumaluudesta" ja jumaluuden hierarkisesta asemasta suhteessa ihmiseen on aina erilainen matalassa ja korkeassa tunnetilassa olevalla, siis erillisyyttä kokevalla ja valaistuneella.

Erillisyyttä "jumalista" kokeva kokee olevansa "jumalien armoilla", kun taas sellainen ihminen, joka tiedostaa oman korkeamman olemuksensa tietoisesti, ei tunne pelkoa, vaan kokee myös tunnetasolla olevansa itse tuo korkeampi olento, ja sellaisena kaikkivoipa.

Kaikki, mitä koemme todellisuutenamme, on siis "magiaa", ja hengestä syntynyttä, oman uskomuksemme manifestaatio. Eli jos haluat muuttaa todellisuuttasi, niin muuta uskomuksesi siitä, mikä on totta. Sanonta "kaikki ei ole aina sitä, miltä se näyttää" pitää siis AINA paikkansa, koska meillä jokaisella on oma, uniikki näkökulmamme kaikkeen, mitä havaitsemme, ja mitä koemme.

Omat odotuksesi toteutuvat, tai näyttävät toteutuvan, jos uskot niiden toteutuvan. Jos uskot jonkin ihmisen olevan tietynlainen, niin sinun oma uskomuksesi hänestä todellistuu, eli koet hänet uskomuksesi mukaisena, oli hän millainen tahansa itsensä, tai muiden ihmisten mielestä. Ja eri ihmisten uskomukset voivat poiketa todella paljon toisistaan - emme vain havaitse noita eroja, koska emme voi havainnoida maailmaa mistään muusta, kuin omasta näkökulmastamme käsin.

Fyysinen ja materiaalinen maailma ei myöskään ole "paha", ja henkinen vastaavasti "parempi", vaan fyysinen on henkisen korkein aste, manifestaatio, ja aina hengestä syntynyt. Ja ilman materiaa ei olisi henkeä ja ajatusta, eikä ilman henkeä ja ajatusta olisi materiaa. 

Ilman havaitsijaa, ja hänen tunnetaajuustilaansa, ei ole olemassa havaintoa eli todellisuutta, ja koska myös todellisuuden havaitsijana sinä olet vain ajatus itsestäsi (uskot olevasi minuutena ja egona olemassa), niin tuo erillisyyden kokemus katoaa korkeassa taajuustilassa, ja kykenet tuntemaan puhdasta myötätuntoa kaikkia ihmisiä, ja koko muuta luomakuntaa kohtaan.

Tunnetilasi ovat siis aina sinussa, ja muut ihmiset ympärilläsi vain heijastavat sinun tunnetilojasi, he eivät siis ole koskaan SYYLLISIÄ siihen, jos sinä itse tunnet negatiivisia tunteita. Vaan sinä teet kanssaihmisistäsi itse sellaisia, kuin miten he kohtelevat sinua. Ja vastaavasti ilo, jota tunnet toisen elollisen puolesta, on aina myös sinun ilosi, ja siksi puhdas myötätunto - myös onnettomia kohtaan - johtaa aina jaettuun onnellisuuden kokemukseen. Eli puhdasta elämäniloa tuntevana olet valonkantaja myös muille.