Vastaanotat hartaimman toiveesi sillä hetkellä, kun et enää tarvitse sitä, ollaksesi onnellinen

Jos luet tuon otsikon turhautuneena, ja unelmiisi pettyneenä, niin se kuulostaa huonolta mustalta huumorilta: "Vastaanotamme siis unelmamme sillä hetkellä, kun kuolemme, koska kuollut ei enää tarvitse rahaa, terveyttä tai ihmissuhteita?"

Mutta selkeyden mielentilassa ymmärrät, että voit vastaanottaa ja elää todeksi kaikkein suurimmankin unelmasi myös eläessäsi, jos vain opit arvostamaan nykyhetkeä, ja niitä asioita, joita olet jo manifestoinut. Sillä nekin asiat, jotka koet todeksi nyt, olivat kerran vain ajatus itsestään, ja sinä itse loit ne, ja vastaanotit ne elämääsi.

Jos joku toiveesi tuntuu sinusta "hartaalta" ja  "suurelta", niin juuri tuo haikea tunnetila kertoo siitä, että et tunnetasolla usko sen saavuttamisen olevan mahdollista. Ja juuri tuo tunnetila, eli oma epäuskosi, on myös ainoa syy siihen, että et ole vielä saavuttanut sitä. Toiveesi - eli ajatus unelmastasi - on ollut olemassa siitä hetkestä saakka, kun sitä ensimmäistä kertaa toivoit, mutta mielesi aktiivisuus, ja tahtomisen ja haluamisen mielentila, on pitänyt sinut siitä erossa.

Muista aina, että ei ole olemassa mitään "todellista todellisuutta", vaan kaikki asiat, mitkä koemme todellisiksi, ovat vain aistiemme tulkinta värähtelytaajuudesta, siis ajatuksia itsestään.

Mutta tämän mystiseltä kuulostavan totuuden ajatteleminen ei tietysti lohduta sinua, koska elät kuitenkin tässä maailmassa, IKÄÄN KUIN se olisi totta, ja aistit aisteillasi päivittäin myös negatiivisia tunteita, ja fyysisiä tuntemuksia, kuten kipua, nälkää, janoa, epämiellyttäviä hajuja ja makuja, kylmyttä ja kuumuutta, melua, ja kosketuksen kaipuuta.

Vetovoiman laista puhuttaessa keskitytään usein ns. aarrekarttoihin, ja haaveilemisen tärkeyteen, mutta usein se kaikkein tärkein asia, eli tunnetila, jää vähemmälle huomiolle, ja unelmien toteuttamisen YRITTÄMINEN korostuu. Vaikka siis neuvotaan, että aarrekartta tulee "unohtaa", ja odottaa vain rauhassa, että universumi toteuttaa siinä kuvatut toiveet, niin usein käy kuitenkin niin, että tuon kartan "kevyemmät" toiveet toteutuvat, mutta ne kaikkein hartaimmat toiveet pysyvät ajatuksissamme edelleen aktiivisina.

Ja koska aktiivisena mielessämme on aina kuhunkin toiveeseen liittyvä todellinen tunneuskomus, niin hartaat toiveet eivät voi toteutua niin kauan, kun ajattelemme niitä toistuvasti.

Ja vastaavasti ne "kevyemmät" toiveet toteutuvat, KOSKA ne eivät ole meille niin tärkeitä. Ja koska nuo vähemmän tärkeiltä tuntuvat haaveet toteutuvat, niin inhimillinen mielemme tulkitsee tämän niin, että olemme "vähemmän arvokkaita", ikään kuin ansaitsisimme vain pienempiä haaveita, suurempien ja merkittävämpien sijaan. Ja tämä tulkinta on täysin väärä! On aivan yhtä helppoa manifestoida näennäisesti pieniä, kuin suuriakin asioita - vain oma epäuskosi pitää sinut usein erossa noista suuremmista.

Otetaan esimerkiksi nk. itsestäänselvyyksinä pitämäsi uskomukset:  Koska uskot elossaolemiseesi, keuhkojesi, verenkiertosi ja ruuansulatuksesi toimintaan, ja sydämesi lyöntien jatkumiseen tauoitta, niin nuo kaikki toiminnot jatkuvat päivästä toiseen siitä huolimatta, kiinnitätkö niihin jatkuvasti huomiota vai et. Ja itse asiassa ne jatkuvat kaikkein vaivattomimmin, jos ET kiinnitä niihin huomiota (esim. hengitystieallergiat pahenevat, jos uskot ja pelkäät hengityksesi olevan hankalaa, ja keskityt olemaan huolissasi sen sujumisesta). Jos et enää uskoisi pysyväsi hengissä, niin elämäsi päättyisi. Et siis pysy hengissä siksi, että yrität koko ajan raivokkaasti pysyä hengissä, vaan olet hengissä, koska haluat, mutta myös vahvasti uskot olevasi hengissä.

Ja tässä vaiheessa unelmiinsa pettynyt lukija tuntee jälleen turhautumista, jopa raivoa: "Voin siis saada kipeästi tarvitsemaani rahaa vain, jos en tarvitse rahaa lainkaan - mikä on ihmiselämässä mahdoton tilanne!"

Kyllä: Sanaan "tarvita" keskittyminen aikaansaa kaikki rahaongelmasi. Ja jos olet todella suurissa taloudellisissa vaikeuksissa, niin  rahahuolista irtipäästäminen on todella ainoa, ja myös se kaikkein helpoin tie pois noista vaikeuksista. Eli suurten unelmien saavuttaminen vaatii lopulta aina suurta rohkeutta ja uskoa, mikä on todellisuudessa oman mittaamattoman arvokkuutesi hyväksymistä, olosuhteista täysin riippumatta.

Se, että sinulta puuttuu jotakin, mitä hartaasti elämääsi toivot, ei siis ole suinkaan osoitus arvottomuudestasi tai kykenemättömyydestäsi, vaan ainoastaan siitä, että et itse tunnetasolla tunne itseäsi arvokkaaksi. Ja käytät tuota toteutumatonta unelmaa todisteena arvottomuudestasi, ja rajallisuudestasi, tuijottamalla sitä, ja sen puutetta jatkuvasti.

Kiellät siis itseltäsi vapauden saavuttaa mitä tahansa, jos et tunne itseäsi vapaaksi, etkä usko vapauteesi. Mutta todellinen olemuksesi on täydellisen vapaa, täysin rajaton, oman elämäsi Luoja.

Ja siksi huolettomuus, riemu ja haltioituminen siitä, että olet olemassa juuri nyt, on lopulta ainoa päämääräsi elämässä.